Mietelmiä aika elementin tiimoilla

Poimin aika-käsitettä koskevia julkaisemattomia ja julkaistuja kirjoituksiani omista arkistoistani blogisivulle.

Teoriani mukaan ihmisellä on oma henkilökohtainen jatkuvuutensa henkisesti. Ennen nykyistä globaalia maapallomaailmaa, joka tiedostetaan eri puolilla maailmaa, ihmiset elivät jo kokonaisina ihmisinä henkimaailmoissaan. Kehittynyt henki (fenonyymi ihmisenä) on useilla ihmisillä. Maapallon luontomaailmassa biologinen nisäkäslaji IHMINEN, on henkimaailmojen perimää, mutta ihmisen fenotyyppi tarkoittaa tässä maailmassa olla ihminen – on henkinen ilmiasu, fenonyymi, minkälainen onkaan ihmisellä. Ihmisarvon kunnioitus maapallolla on elävien ja myös Tuonelan ihmisten (henkisten ihmisten) kunnioitusta.

Artikkeli ’Ajankulku ei ole virheellinen teoria’ kokonaisuudessaan

Tänään lauantaina 10.8.2024 on taas aikaa kulunut. Ne lukijat, joilla on ilo omistaa Ajatus80-kirja, pääsevät mitä parhaimmin seuraamaan tätä Ajatus80-kirjan keskustelua, jossa vastasin artikkelillani Ajankulku ei ole virheellinen teoria kirjassa olevaan artikkeliin ”Ajankulku virheteoreettisesta näkökulmasta”, jonka kirjoittaja on Matias Slalov.

Hei Panu Raatikainen,

kiitos vastauksesta ja tilaisuudesta osallistua keskusteluun maailman vanhimmasta elementistä ajasta. Ansionsa on ajatus-kirjalla tässä keskustelussa, vaikka käsikirjoitustani Ajankulku ei ole virheellinen teoria ei julkaista ajatus-kirjassa. Aikoinaan Helsingin yliopiston professorit Risto Vilkko ja Jan von Plato neuvoivat minua kirjani Kristillinen filosofia käsikirjoitusvaiheessa, että minun pitäisi perustaa omat verkkosivut. Nyt kirja on ollut julkaistuna ensin e-kirjana ja nykyään myös pahvikansissa (Mediapinta 2022 Tarja Kaltiomaa). Verkkosivullani on ollut paljon enemmän sisältöä kuin nykyään, koska tein sivustosiirron ja monia kirjoituksia olen julkaissut e-kirjoina (Ellibs.com Tmi Tyhjapaperi). Verkkosivustoni osoite on tyhjapaperi.fi ja siellä on taustaa lähettämälleni artikkelille. On hienoa, että voimme elää tässä ajassa, jossa ihmiskunnan tietoisuus omasta ympäristöstä aika-avaruudessa kasvaa ja laajenee, vaikka maailmamme toivottavasti pysyy entisellään siitä huolimatta. Taustatietoa kirjoitukseni on verkkosivullani kohdassa Eräänlainen johdatus tähtitietoon.

Ystävällisin terveisin,

Tarja Kaltiomaa

*

Hyvä Tarja Kaltiomaa,

Olemme tehneet päätöksen julkaisuun Ajatus lähettämäänne käsikirjoitusta ”Ajankulku ei ole virheellinen teoria: Ajankulun pystyy helposti todistamaan” koskien.

Päätöksemme on: Käsikirjoitus on hylätty

*

Arvioija A:

On ilahduttavaa, että Ajatuksessa julkaistut kirjoitukset herättävät lukijoissa pohdintaa ja innostavat heitä kirjoittamaan vastineita. Tämä on nyt tapahtunut Matias Slavovin kirjoituksen kohdalla, johon tarjottu kirjoitus on kommentaari.

Valitettavasti kirjoitus ”Ajankulku ei ole virheellinen teoria: Ajankulun pystyy helposti todistamaan” perustuu kuitenkin väärinymmärrykseen siitä, mitä termillä ’ajankulku’ tarkoitetaan keskustelussa, johon Slavov kirjoituksellaan osallistuu. Tästä syyystä kirjoittajan tarjoamat esimerkit ajankulusta – Parmenideen teoriaansa merkitsemät fragmentit, vierimään heitetty pallo, planeettojen liike, kello, kalenteri ja päiväkirja – eivät todista sitä, mitä kirjoittaja esittää niiden todistavan. Päinvastoin kaikki esimerkit ovat yhtä lailla selitettävissä neliulotteisessa aika-avaruudessa, jossa ajankulkua ei ole. Koska tarjottu kirjoitus nojaa perustavanlaatuiseen väärinkäsitykseen, ja on myös muilta osiltaan (esim. keskustelu neljästä/viidestä peruselementistä) sekä selkeydessään että perusteluiltaan puutteellinen, suosittelen, että kirjoitusta ei hyväksytä julkaistavaksi Ajatus -lehdessä.

Suositus: Hylkää käsikirjoitus

*

Tämä on kiintoisa kirjoitus, joka on saanut inspiraation Slavovin artikkelista.  Arvioni mukaan se on kuitenkin tyyliltään ja sisällöltään sen luonteinen, ettei se sovellu julkaistavaksi Ajatus -lehdessä.  Sopiva forum voisi olla vaikka kirjoittajan oma blogi.

Suositus: Hylkää käsikirjoitus

*

Ajankulku ei ole virheellinen teoria

Tarja Kaltiomaa

30.12.2023

Ajatus80-kirjan ensimmäinen artikkeli kirvoittaa kirjoittamaan. Ajankulku virheteoreettisesta näkökulmasta on otsikko, jonka sinänsä ansiokas kirjoittaja Matias Slalov on valinnut teorialleen. Sanoisin oman ajatteluni perusteella, että kirjoittaja ei halua todeta ajankulkua virheelliseksi teoriaksi tai asiaksi, muuten hän ei osoittaisi otsikkotasolla teorian olevan virheellinen.

Ajasta on nykyään paljon vapautuneemmin kirjoitettu ja luennoitu kuin kirjoituksessa mainitun Parmenideen fragmenttien kirjoittamisen aikana. Sinänsä Parmenideen fragmentteihin teoriansa merkitsemisestä on kulunut runsaasti aikaa. Joten todistetuksi nyt on jo tullut vastaväittämänä, että aikaa on kulunut ja voimme todeta aikaa kuluneen, koska fragmentit ovat haurastuneet ja kuluneet. Ne siis on paikallisesti joskus paljon aiemmin tallennettuja kirjoituksia.

Ensimmäisen kappaleen Slalovin kirjoituksesta luettuani intoudun hieman leikillisesti ja huumoripitoisesti kirjoittamaan muistivihkooni, että kirjoittajalla on negatiivarin asenne ja että hän kirjoittaa teoriaansa singulariteettinä. Arvelen tämän johtuvan siitä, että vielä nykypäiväänkään mennessä peruselementtien joukossa ei luetella aikaa ensin. Peruselementtejä luetellaan hieman eri tavoin, mutta niiksi yleensä sanotaan maa, ilma, vesi ja tuli. Kun luettelon ensimmäiseksi elementiksi luetellaan aika: aika, tuli, vesi, ilma ja maa – voidaan alkaa luoda parempia ja kestävämpiä teorioita ajasta ja ajan kulusta.

Yksittäisenä tarkastelijana ja teorian pohtijana ajasta ei tosiaankaan saada kummoista totuutta irti. Mutta kun viitataan aika-käsitteen osalta nykyaikana siihen, että voimme todeta jopa rauhallisella paikkakunnalla, että muita ihmisiä on kokemassa samaan aikaan aikaa eritavalla kuin me tarkastelijana, Slalovin virheteorialta hänen itsensäkin onneksi putoaa pohja.

Slalov luettelee artikkelissaan seuraavasti:

olemassaolon tulevaisuus

olemassaolon nykyisyys

olemassaolon menneisyys

Kaikki nämä käsitteet pitää todeta suhteessa paikkaan, maailmaan. Maailma on ”paikka”, jossa ajalliset asiat, ajallisuus, tapahtuu.

olemassaolon tulevaisuus – oletukset

olemassaolon nykyisyys – havainnot

olemassaolon menneisyys – jäljelle jääneet jäljet (todisteet)

Aikaa tarkkaileva henkilö on ihminen. Maapallon fysikaaliset olosuhteet ihmiselle ovat myös kaikkia peruselementtejä aikaa, tulta (energia), vettä, ilmaa ja maa (paikka, maailma). Kun nämä perusoletukset otetaan huomioon – mitä ilman ihmistä ei ole tarkkailijana – ajan kulun voi kokea ja jopa tuntea. Asia on runoudessa usein todettu ajatus, toteama.

Maa, paikka on pysyvä maailmallinen todellisuus ihmisellä. Ihmisellä on kuitenkin hyvin erityisiä ja erilaisia aistikokemuksia, koska henkisyyteen perustuvina kojeina biologiset aistit ovat yksilöllisiä, vaikka ihmisen lajiominaisuudet näyttävät tekevän biologisista aistimiskojeista kuin ne olisivat yhtenevät kuin auton varaosat. Näin ei ole ja oma teoriani on kerrottuna kahdessa käsitettä fenonyymi kuvaavassa julkisesti tuotetussa artikkelissa: Filosofia: Tyyppi kuin tyyppi, fenotyyppi fenonyymi sekä Fenonyymin ilmenevät (laitan artikkelin kirjoituksen loppuun, koska oli kadonnut). Voitaisiin ajatella biologian ihmisessä olevan kovin vahva lajia yhtenäistävä perusterveyden tuottava perintö, mutta koska ihmisellä on henkinen perustansa (kirja Kristillinen filosofia), biologiset aistimiskojeet ihmisellä voivat hyvinkin tuottaa erittäin yksilöllisiä havaintoja ja aistimisia.

Lisäksi tunnettu fyysikko Stephen Hawking kertoo kirjassaan Ajan lyhyt historia, että maapallo sijaitsee tai ”sijaitsee” aika-avaruudessa. Tämä väite on tuonut ihmiskunnan uuteen avaruudelliseen tilanteeseen. Olemme maapallon historian aikana oppineet vähitellen tuntemaan maapallo-tyyppisellä planeetalla, ns. kiviplaneetalla aurinkokunnassa, vallitsevan fysiikkatodellisuuden. Tämä fysiikan kupla maapallolla vallitsevana todellisuuden rajaajana ja mahdollistajana tuottaa ihmisolennolle normaalin todellisuuden, joka on ihmisen aistiensa varassa toteama havaintomaailma. Lisättyä todellisuutta tuotetaan nykyään erilaisin ulkoisin kojein: kamera, mikroskooppi, teleskooppi jne. Tämä kaikki tieto alkaa horjuttamaan sellaista kieltämiseen ja rajallisuuteen perustuvaa ajattelua maailmasta kuin Slalovin kirjoituksessaan tuomat näkökulmat ovat.

Stephen Hawkingin aika-avaruusteoria mahdollistaa useita samanaikaisia ajallisia kokemuksia jo sinänsä, mutta sen perusteella on mahdollista tuottaa laajempialaisia avaruusinfrastruktuuriteorioita Albert Einsteinin suhteellisuusteoriaa mukaellen.

Kirjoituksessaan Matias Slalov viittaa siihen, että ei olisi olemassa ajan virtaa tai ajan kulumista todistavaa mahdollisuutta todellisuudessa. Luettelen tähän kuitenkin useita yleisesti läntisessä maailmannäkemyksessä tuttuja ajan kulumista osoittavia todettuja mahdollisuuksia: kello, kalenteri, päiväkirjat, patina ja kulumisjäljet. Muitakin vastaavassa tarkoituksessa käytettäviä mahdollisuuksia varmasti löytyy.

Tulevaisuusteoria voidaan todistaa yksinkertaisesti heittämällä pallo vierimään.

Kuva Ajankulkua todistamassa. Piirros Tarja Kaltiomaa

Kuva 1: Henkilö heittää pallon vierimään. Näkökentässä näkyy pallon osalta sen tulevaisuutta.

Aika-avaruuden jatkuvuus ja tulevaisuus tulee todistettua samaan tapaan.

Kuva 2: Planeetta liikkuu avaruudessa. Voimme havaita ja myös uskoa planeetan tulevaisuuteen aika-avaruudessa (uutta ajallista ajattelua ja teoriaa).

Kokeminen ja todellisuus ovat eri asioita.

Planeetta etenee aika-avaruudessa hitaasti. Tulevaisuus todistettu. Menneisyys todistettu. Nykyhetki on jokaisella omansa.

Kirjallisuutta:

Stephen W. Hawking (1988, 1996) Ajan lyhyt historia, Suomenkielinen laitos 978-951-0-39486-1.

Tarja Kaltiomaa (2013, 2022) Kristillinen filosofia 978-952-81-1055-2 Painettu Suomessa Mediapinta.

Tervetuloa lukemaan uutta blogisivuani https://kvalifysiikkaantropologia.blog/

10.8.2024 Tarja Kaltiomaa

Kirjoituksen ja aiheen käsittelyn taustaa

Olen ollut Suomen Filosofisen yhdistyksen jäsen vuodesta 2013 lähtien ja toimitin yllä olevan artikkelin yhdistyksen vuosikirjassa nimeltään ajatus julkaistavaksi. Artikkelissani olevat ajatukset eivät ajatuksen toimituksen mielestä, kuten yllä olevassa lainaan, täysin vastaa alkuperäisen artikkelin ajatusta, joten mainittujen julkaisemattomuuspäätösten ja hienoisen suosituksen vuoksi olen julkaissut artikkelini aluksi Uusi Suomi -verkkolehden Puheenvuoro-palstalla. Liitän tähän myös kommentoinnin omaa osuuttani. Muilla kommentoijille Uusi Suomi -lehden Puheenvuoro-palstalla on ansiokkaita asiaan liittyviä kirjoituksia, tässä linkki artikkeliin:

Keskustelua ajankulkuun liittyen, vain blogistin omia kommentteja:

1. Aivan huikeaa keskustelua syntynyt aiheeseen. Ja tekoäly osallistuu myös. On myös kysymätön kysymys, kiinnostaako ihmistä ja missä määrin kiinnostaa muitten maanpäällisten olioiden aikakäsitys kuin ihmisen aikakäsitys. Ihmisen aikakäsitys maapallolla on kulttuurisidonnainen. Muun muassa vuosiluku saattaa poiketa eri maapallon alueilla. Miesten kvanttifysiikka ja uutena naisten kvalifysiikka? Näitten avulla voidaan tutkia avaruudellista maapalloa elämänalustana. Kvalifysiikassa huomioidaan ihmisen maapallolle syntyminen: lapsi syntyy vauvaksi perheeseen. Lapsi kasvaa elämänkaarellaan vauvaiän jälkeen oltuaan äitinsä hoivissa imeväisenä, sitten leikki-ikä perheen lapsena, kouluikä ja nuoruus, aikuisikä ja lopuksi vanhuus ja kuolema. Tämä on normaali ihmisen iän aikakäsitys. Aikaa voidaan myös Stephen Hawkingin tapaan käsitellä avaruudellisena ilmiönä, jossa saadaan toisenlaisia näkymiä ja lukemia ajankulun suhteen. Stephen Hawking siis kirjassaan ”Ajan lyhyt historia” puhuukin aika-avaruudesta, mikä käsitteenä on alkanut olla melko tunnettu parin vuosikymmenen ajan.

2. Kommenttiin #4193870 sanoisin, että maapallolla jo sen alusta saakka on tehty tieteellisiä havaintoja, mikä on mahdollista ja mikä on nimenomaan rajallista maapallon fysiikan lakia. Tämä on edelleen hyvin mielenkiintoista tieteessä.

3. Kommentin #4193459 eräs kysymys jäi vaivaamaan ja mietin sitä: ”Kysyin myös seuraavaa: Miten voi olla, että olemattomasta tulevaisuudesta tulee olemassa olevaa nykyisyyttä, joka sitten häipyy olemattomaksi menneisyydeksi?” Miksi oletuksena aika-avaruudessa pitäisi olla, että tulevaisuus olisi olematon? Moni asia nykyään kertoo ja todistaa muuta kuitenkin. Tulevaisuuden ja menneisyyden asioita voi olla muilla ihmisillä, ja jopa muilla planeetoilla, samaan aikaan, kun jokainen maan päällä ja omassa elämässään taapertaa elämänpolkuaan.

4. Eri aikoina filosofit ovat puhuneet ja kirjoittaneet ajasta eri käsityksiään. Nyt aika ja arvelut ajan luonteesta on melko suosittu aihe myös filosofisissa yhdistyksissä. Minä tosiaan aikakäsityksessäni nojaisin hienoisesti Stephen Hawkingin tulemaan siinä, että planeetat ja aurinkokunnat ovat aika-avaruudessa. Tämä käsitys juontuu paljolti nykyaikaisesta jo melko kehittyneestä havaintotekniikasta ja jopa avaruudellisista luotainten ottamista valokuvista. Aika on vanhimpia elementtejä ilman, tulen, tuulen ja veden lisäksi.

5. Ajankulkua on nykyään myös tietokoneet. Käytän internet-sivujen lukemiseen Microsoftin Edge-selainta, jossa on monia uusia ominaisuuksia, kuten sivun ääneen luku ja työkalusalkku, jolla voi kätevästi kääntää eri kielille ja eri kieliltä lauseita pienehkö kappale kerrallaan. Selaimen oikeassa reunassa näkyy pieni punainen salkku, josta käännöstyökalu löytyy. Kun itse rohkenin käännöstyökalua käyttää ensimmäisen kerran, huomasin sen edut. Ja siitä lähtien olen käyttänyt. Luonnonkukkamuistion, joka on toisessa kommentissa käänsin eri kielille käännöstyökalun avulla. Henkiä pelastavaa ohjelmaa on nykyaikana jo paljon!

6. Arvoisat eurooppalaiset filosofit, teologit ja kielitieteilijät! Eilen tein tavallista luonnonkukkatutkimustani ja törmäsin asiaan, joka pistää ajattelemaan. Saksan der Gute Hirte on suomeksi Hyvä Paimen.

Laitan tämän koko muistioni tähän, joka on myös Facebook-sivullani Tarja Kaltiomaa Koulutus ja myös omalla sivullani:

12.8.2024 Tänään luonnonkukkia: mäkikuisma, peltokierre, paimenmatara, iltahelokki tai kultahelokki tai isohelokki, heliotrooppi, aiemmin viisikki parvekkeella. Valokuvia, kasvikirjasta tark.
Johannesört, Fält spiral, herde matara, Nattljus- eller gullviva eller nattljusviva Heliotrope, Tidigare De fem på balkongen.
Tänään luonnonkukkia: mäkikuisma, peltokierre, paimenmatara, iltahelokki tai kultahelokki tai isohelokki, heliotrooppi, aiemmin viisikki parvekkeella. Valokuvia, kasvikirjasta tark.
Today, wildflowers: St. John’s wort, field twist, shepherd’s matara, evening primrose or golden evening primrose or evening primrose, heliotrope, formerly fivek on the balcony. Photos, from the plant book rev.
Heute Wildblumen: Johanniskraut, Feldtwist, Hirtenmatara (Paimen Matara), Nachtkerze oder goldene Abendkerze oder Nachtkerze, Heliotrop, früher fivek auf dem Balkon. Fotos, aus dem Pflanzenbuch rev.

JULKAISTU FACEBOOK-sivuillani TK + TK Koulutus valokuvineen.

Kirjoitan hölmöläistarinoita, jotka on suomalaista tarinankerrontaperinnettä. Olenkin julkaissut muutaman Hölmöläistarinaa pukkaa -sarjan kirjan e-kirjoina Ellibs.com palvelussa julkaisijana Tmi Tyhjapaperi. Laitan uuden julkaisemattoman kirjoituksen maistiaisiksi:

Hyvä Paimen

Muualla maailmassa kaukana hölmöläiskylien ulkopuolella eurooppalaiset kansat kehittyivät sivistyskansoiksi. Eurooppalaiset ihmiset opettelivat kohteliasta puhetapaa ja he opettelivat hyviä käytöstapoja. Tämä ei pitkään aikaan koskenut suomalaisia. Vasta 180 vuoden ajan suomalaiset ovat voineet opiskella omalla äidinkielellään. Eurooppalaiset kielet ovat varsinainen sillisalaatti, jokaisessa maassa on oma kielensä, joka poikkeaa muista Euroopan alueen kielistä – paljon. Näitä kieliä muinaishölmöläissuomalaiset ovat myös puhuneet ja osanneet. Noin 180 vuotta sitten kärkihölmöläissuomalaisperheiden vesat, pojat, ovat alkaneet opiskella myös suomen kielellä, joka on heidän iänikuinen sillisalaattikielensä, joka puolestaan on ihan erilainen kieli kuin muut eurooppalaiset kielet. Hölmöläiset eli siis suomalaiset ovat vanhakansaa. He ovat maailman vanhimpia ihmisiä henkisessä kulussaan. Suomalaisissa on myös paljon luovuutta ja he osallistuvat innolla maailmankehittämisprojekteihin, kun ovat aina osallistuneetkin jo aikojen alusta saakka.

Tällaisessa projektissa tärkeitä on vanhat tavat, joita luovuudessa kunnioitetaan ja noudatetaan. Tutkitaan kasvitieteitä, kiviä, merkityksiä, signifikantismia, taiteita, kieliä, sanoja, kirjoja, Raamattua jne. Huomasin luonnonkukkia ja kieliä tutkiessani, että saksaksi der Gute Hirte on suomeksi Hyvä Paimen.

Saksan der Gute Hirte – Hyvä Paimen – on suomalaisille kuin käsky ripustaa hyvät ihmiset hirteen!

Ja näin suomenniemellä on aina myös toimittu!

Sanakirjoja suomalaisilla on vasta nykyään. Silti he ovat jo muinaisista ajoista olleet korskeita kaiken tietäjiä, varmaan jo ennen ensimmäistäkään suomeksi kirjoitettua sanaa tai kirjaa.

Tästä lähtien suomalaisten pitää tarkistaa kirjoista KIRJOISTA kaikki oudot sanat.

Hyvä puhe, jossa eri kieliset ihmiset puhuvat keskenään, ei ole tappokäsky enää. Ei ole pitänyt ollakaan, mutta suomalaisista ihmisistä näkyy, että on ollut.

Sillä aikaa, kun muut eurooppalaiset ihmiset ovat sivistystään vaalineet ja eläneet kunnollista ihmiselämää, suomalaiset vielä edellisellä 1900-vuosisadalla toisiaan verisesti tappoivat. Kaikki tuo on iänikuista väärinkäsitystä, josta kokonaan pitää luopua!

Sanojen tarkastamattomuus on tuottanut iänikuisia sotia. Sodista on tullut kuin pakkomielle ihmisille. Sodat olivat vanhoissa plattamaailmoissa todettu välttämättömiksi, koska siten ihmiset tuottivat elintilaa – Lebensraum – kansalle.

Nyt maailma on jo laajempi kattaen tähtitaivaat galakseineen. Lähiaurinko on elämäntuottaja maapallolle ja öisen tähtitaivaan tähdet ovat galakseilla näitten aurinkokuntien aurinkoja. Galakseilla maapalloja on miljoonittain. Lebensraum löytyy jokaiselle suomalaiselle ja saksalaiselle toisiaan tappamatta. Sodat ovat käyneet tarpeettomiksi. Ihmisten pitää oppia elämään ihmisiksi ja oppia sivistynyttä elämäntapaa, jotta kansat voivat elää sopuisasti maapallo-tyyppisillä planeetoilla. Kansojen johtajien ei pidä tuottaa ongelmia, vaan ratkoa mahdollisia ongelmia neuvottelupöydissä ja myös ajattelemalla!

13.8.2024 Tarja Kaltiomaa

7. Kommentoijan #4195310 retrokausaalisuusteorian nosto on mielenkiintoinen ja hyvin tekoäly tehtävänsä suorittaa. Kvanttifyysikkojen onkin varmaan näin suuria ajallisia kysymyksiä vaikeata sinänsä ”todistaa”, kuten tieteessä näyttää nykyään olevan vaatimuksena. Silti teoria vaikuttaa todenluontoiselta. Kulttuurissa todisteeksi pitäisi hyväksyä kirjallisuus ja jopa romaanikirjallisuus. Kirjailijat yllättävän usein kertovat totena tällaisia ajallisia asioita ja kertomuksia, joissa sanotaan kirjoissa olevan historiallista ja ajallista kerrostuneisuutta. Usein kirjallisuudessa on kirjailijoitten totena pitämää, jota kuitenkin kriitikot ja usein lukijat heidän myötään pitäisivät vain fantasiana ja keksittyinä tarinoina. Tässä voisi olla tieteilijöitten ja muiden kulttuurituottajien kohtauspaikka ymmärtää maailmaa hyväksytymmin tarinoitten kautta. Joskus ihmisten maailmaa on sanottukin tarinoitten maailmaksi.

Keskustelu jatkuu – aika on iäistä!

Aika on vanhin elementti, mistä syystä filosofien keskustelussa aika jää huomiotta. Aika, tuli, tuuli, vesi, ilma, maa jne. – elementtejä on tämän jälkeen muitakin, kuten myös avaruus. Kun sanon tässä luonnehdinnassa elementtejä on tämän jälkeen muitakin, kosketus mietteissä ulottuu juuri aiheen käsittelyyn: ajankulku ei ole virheellinen teoria. Maailman luonti on ollut jo itsestään ajankulkua.

Jossain runossani – aloin kirjoittaa ja julkaista runoja – vuosituhannen alkuvuosina, kun olin saanut kipinän Ruotsalaisen kirjallisuuden arkistossa vuonna 2001 käydessäni tutkimassa Ellen Thesleffin jälkeensä jättämiä valokuvia ja kirjeenvaihtoa. Tämä on ollut oman elämäni tärkeä käännekohta kirjallisella tielläni tuottaa kirjoitusta käsitteestä Ihmisen henkinen jatkumo – itsehän me tänne aina palaamme. Runossani siis sanon, että ihminen on sokea itselleen ihmisyytensä vuoksi. Tätä aina toisinaan mietin – nykyajassa.

15.8.2024 Tarja Kaltiomaa

Ajassa auraten -runokirjat – Tarja Kaltiomaa

Muutama sana eurooppalaisesta kielten sillisalaatista

Eurooppa on kehittynyt maan osana sitten ajanlaskun alun ja jakautunut maihin ja valtioihin, joissa kussakin on omaa (myös henkistä) perimäänsä omaava ja asuttama kansa. Tyypillisesti Euroopassa puhutaan ja kirjoitetaan lukuisia kieliä. Suomen kieli on kansan oma kieli ja sen nostaminen kirjakieleksi on ollut työläs vaihe suomalaisen kulttuurin kehityshankkeena. Suomen kielen tuottamisen kirjakieleksi sen oltua siihen maailmanaikaan saakka vain kansan puhumaa ja ymmärtämää foneettista kieltä aloitti noin 500 vuotta sitten Mikael Agricola. Hänen toimistaan ansiokkaana kielitieteilijänä löytyy tietoa kirjoista ja internetistä, joten en siihen aiheeseen nyt syvenny. Kun Suomeen on perustettu Suomalaisen Kirjallisuuden seura, seura on tehnyt runsaasti kielenhuoltoa, josta on säilynyt kirjeenvaihtoa ja kokoustietoa arkistoissaan. Suomen kieli on ollut kouluopetuskielenä noin 180 vuotta, jonka juhlavuotta voimme nykyään viettää. Tästäkin aiheesta löytyy asiantuntevampaa tietoa toisaalla.

Kaupallisessa mielessä ja kansantalouden ja muun kulttuurin osalta Suomen pitkäaikaisia kumppaneita maina on Ruotsi ja Saksa. Suomen menneisyydessä on niin sanottua Hansa-kaupankäyntiä, josta kerrotaan historian kirjoissa. Suomi oli pitkään kuin ei kenenkään maata, mutta sittemmin on ollut Ruotsin ja myöhemmin Venäjän yhteydessä hallintomaana.

Kielten sekamelskasta arvelen suomalaiset, jotka perimmältään ovat tavattoman hyväntahtoisia ihmisiä ja hyväntahtoista älykästä kansaa, ovat olleet hämmennyksissään. Maan infrastruktuuria ja omia kulttuurilaitoksia on perustettu vasta 1800-luvulta alkaen ja vasta sittemmin on voitu tallentaa kirjallisuutta ja kirjoitusta pysyvämpään säilytykseen. Sanakirjoja on alkanut olla koululaisten myötä. Kunnollista vieraiden kielten opiskelua on ollut nykyään noin 100 vuoden ajan ja siten sanakirjoja on kirjastoissa ollut jo pitkään. Kotien hyllyillä sanakirjoja on alkanut olla lukio-opiskelun yleistymisen myötä.

Hyvä paimen.

Der Gute Hirte.

Tätä on sekä saksalaisten että suomalaisten ollut vaikeata ymmärtää. Ei ole ollut mahdollista ymmärtää. Näin väitän. Suomalainen oman kielensä mukaisesti luulee, että saksalainen tarkoittaa tässä, että hyvät hirteen. Tätä on varmasti leiritulien äärellä kovasti pohdittu ja mietitty ennen toimenpiteitä, mutta näin suomalaiset ovat toimineet ja luulleet toimineensa oikein jo kauan tässä maassa. Taustalla on myös sellainen jopa uskonnollis-mystinen käsitys, että kuoleman jälkeen ihminen pääsee taivaaseen. Hyvät ihmiset kansantarinoiden mukaan joutavat taivaaseen ennen muita. He sitten siellä odottavat niitä, jotka ovat jääneet maan päälle elämään. Tässä maassa on harjoitettu ihan hyviä ja kunnollisia ihmisiä kohtaan noitavainoja jo vuosisatojen ajan. Vaikka kristillisestä opista ja kirkosta voidaan nykyaikana todeta olleen hyötyä kansansivistyksen tuottajana, moni ihminen on tavattoman epäluuloinen kirkollista oppia kohtaan juuri edellä mainitun ja vastaavien kansan riveissä elävien luulojen vuoksi. Suomalaiset ovat pitkään halunneet turvautua ehkä mielestään inhimillisempään pakanauskoon, jossa moisia tekoja ei tarvitse hyville ihmisille tehdä.

Laitan otteen sanakirjasta suomi-saksa-suomi, jossa on hir-alkuisia sanoja:

Suomeksi sana Hirte tarkoittaa ääneen lausuttuna hirteen.

Tässä kuvassa, joka on sanakirjan Duden-sivulta, on näkyvissä der Gute Hirte ja suomeksi tuo käsite tarkoittaa uskonnosta tuttua käsitettä Hyvä Paimen. Hyväksi paimeneksi sanotaan Jeesusta ja usein myös hyvää papin virassa olevaa henkilöä.

Sivistys, lukeneisuus ja oppineisuus ovat tärkeitä asioita, jotka voi ihminen saavuttaa lukemalla hyvää ja tärkeää kirjallisuutta.

Omalla kielellään ihminen parhaimmin voi myös ymmärtää asioita ja siten sivistyksen vaaliminen omassa maassa omalla kielellä on myös suomalaisille ensiarvoisen tärkeätä!

Suomen kieli on vanha kieli, jossa on vielä löytämättömiä ominaisuuksia ymmärtää sanakirjojen, kieliopintojen ja kielen tutkimuksen myötä myös muita eurooppalaisia kieliä. Kielen tutkimus sellaisenaan on mielenkiintoista työtä ja se on myös kansantaloudellisesti tavattoman tuottavaa työtä, kuten muukin kulttuurityö. On vain valitettavaa, että perustutkimusta tekevien tulot on epävarmalla pohjalla vielä nykyään. Esitän maallemme kansantalouteen kansalaispalkkaa ja sen lisäksi esitän, että kulttuurin tuotantotasolla oleville järjestetään tulot esimerkiksi ideani TARAVA (taiteilijoitten rahoitus vakuutus) mukaisesti. Tästä hankkeesta on kirjoitusta kirjassani Kansantalouden uudet mahdollisuudet sekä blogikirjoituksissani Taiteilijan ideapussi sekä Elämän pelikortit.

Noitavainoista olen aiemmin todennut, että siinäkin on kyse alun alkaen kielitieteestä. Suomen kielen noita tarkoittaa apusanana noita muita, noita toisen kylän ihmisiä, noita vanhoja ihmisiä. Tässäkin on yllyttäydytty (tätä sanaa ei löydy tietokoneen oikeinkirjoitusohjelmasta) tekemään pahoja muita ihmisiä kohtaan. Noita sanan tuottamat vainot on suomen kielen sisäisiä vainoja. Tämä sama asia piinaa myös englantilaisia ja on piinannut. Englanniksi noita on witch, joka sanana on samanlainen kuin suomeksi noita – apusana jotka englanniksi which.

Onneksi lainsäädäntö kristityissä maissa länsimaailmassa on kehittynyt inhimilliseen suuntaan ja siten ihmiset eivät enää nykyään ole väärinymmärrysten ja luulojen varassa.

15.8.2024 Tarja Kaltiomaa

Ajankulku – evoluution mahdollisuudet ja vaarat

Luontomaailmassamme maapallolla, joka on tunnetusti aurinkokunnan kiviplaneetta, on omat fysiikan lakinsa, jotka arvoisat tunnustetut tiedemiehet ja tiedenaiset ovat tieteen ja tieteellisyyden nimissä määrittäneet. Fysiikan lakeja on monet sukupolvet sittemminkin koestaneet ja todenneet niiden paikkansapitävyyden.

Luontomaailmassa on tutkittu myös evoluutiota, jossa eläinlaji ajan myötä joko muuttuu tai pysyy muuttumattomana. Tai pysyy lähes muuttumattomana. Luonnossa tapahtuu monenlaista sellaista, jota ihminen ei hallitse ja kun luonnon ja ihmisen suhde on hyvä, paras asenne luontoa kohtaan on ihailu ja nauttiminen kauniista miljööstä ja ympäristöstä – sen elävyydestä. Siinä tapauksessa, että ongelmia syntyy, on ihmisen vastuulla niitä pyrkiä korjaamaan.

Ihmisen fenotyyppi, ulkoinen ilmiasu, on luonnon suojeluksessa. Siksi myös ihmislajin tulee varjella eloaan ja elämäänsä, pitää huolta myös oman lajinsa hyvinvoinnista ja siitä, että laji pysyy toiminnallisena ja terveenä maapallolla eläessään. Lajiominaisuuksia olen kirjailijana kirjoittanut kirjaani Kristillinen filosofia (Tarja Kaltiomaa, Elisa Kirja 2013, Ellibs.com 2023, Mediapinta 2021, 2022). Ihmislajissa on kaksi sukupuolta, mies ja nainen aikuisina yksilöinä. Näiden parisuhdeasia on nykyaikaisessa kaupunkiantropologiassa perhe- ja sukuasia, jossa elämä etenee sukupolvilta toiselle. Nykyaikaisessa kansantaloudessa ruuantuotanto on onnistunutta, mikä on tuottanut lajille pitkäikäisyyttä ja siten perheluku on nykyään melko pieni, käsittäen vain niin sanottua täydentyvää syntyvyyttä. Lajissa elämänlaatu on suhteutettuna rakennettuun infrastruktuuriin ja muuhun ihmisen kulttuuriseen toiminnallisuuteen.

Evoluutiossa lajiominaisuuksien on mahdollista jalostua ihmisten sinänsä pysyessä terveinä ja toiminnallisina ulkoisilta ominaisuuksiltaan muuttumattomana biologisena nisäkäslajina, kuten edellä mainitussa kirjassani olen kuvannut. Evoluutio tuottaa myös vaaransa, jos kestämättömästi koetellaan lajiominaisuuksien kestävyyttä enemmän kuin lajiterveyden mukaisesti on luonnollista. Ihmislajissa on vastuunkantonaan myös tietoisuus oman lajin vastuusta muunkin maapallolla elämiseen liittyvän vastuun lisäksi. Sen vuoksi satojen vuosien ajan on kehitetty sellaisia organisatorisia laitoksia, kuten kirkko on länsimaissa, kannattelemaan ihmislajioppia ja siten pitämään lajiominaisuudet mahdollisimman hyvinä sekä henkisessä mielessä että lajin fyysisten ominaisuuksien osalta.

16.8.2024 Tarja Kaltiomaa

Kirjoitus: Horoskooppi – Isänmaallisuuden elementtejä

Kurkistin monia vuosia sitten horoskooppien mahdollisuuksiin jäsentää maailmaa. Horoskooppimerkit (taivaan tähtimerkit, eläinradat, tähdet, tähtikuviot) on jaettu neljään peruselementtiin, joita ovat tuli, maa, vesi ja ilma. Näistä on lähtöisin muita elementtejä kuten esimerkiksi tie, tieto, kulku, viisaus. Vanhoissa tarinoissa kohtaa mainintoja näistä ja vastaavista alkuelementeistä.

Suomalaisuuden syntyjuuria kaivelin vuonna 2013 kirjoituksessa ”Suomalaisena Suomessa”, josta lainaus: Keskustelussa väitettiin, että Suomessa ei olisi varsinaista suomalaista kulttuuria. Tuo osoittaa mielestäni keskustelijan kulttuuriosaamattomuutta enemmän kuin mitään muuta. Suomalainen kulttuuri on rakennettu totisesti ja elämää kunnioittaen suomen kielestä alkaen ja näin saatu aikaan vahva kansalliskulttuuri. Kansalliskulttuurimme kestää myös sen, että maassamme on myös vähemmistökulttuureja, jotka integroituvat osaksi pääkulttuuria, suomalaisuutta. Ajan myötä he, jotka eivät sopeudu maamme oloihin, luultavasti muuttavat muihin maihin. On tietenkin totta, että kulttuuri on elävämpää ja vireämpää, kun siinä on nähtävissä myös erilaisia vastakkainasetteluita, joita muodostuu esimerkiksi vähemmistökulttuureista.

Pohdiskelin tämän sunnuntain aamupuuhien aikaan suomalaisen kulttuurin syntyjuuria. Vanhasuomalaiset suvut ja heimot eivät ole saaneet kovin krumeluuria kasvatusta näillä syntysijoillaan. Ihmistuntemus ja itsensä tuntemus perustuu omien juurien löytämiseen ja tunnustamiseen. Suomalaisia sanotaan usein köyhiksi ja maatamme köyhäksi. Tämä on suomalaista sieluisuutta, josta näytämme pitävän kiinni myös hyvinä aikoina. Perusselviäminen luontomaassa on perustietoa, joka on meissä suomalaisissa syvintä luontoamme ja sydäntämme.

Elementti Maa: Äitimaa, suomenmaa, tulee meille ensin kaikista elementeistä mieleen. Äitimaa tarjoaa lapsilleen luontomerkkejä ja maamerkkejä synnyinsijoillaan. Sanomme tietenkin jääkauden jälkeisiksi siirtolohkareiksi maastossa kummallisesti esiintyviä kiviä. Nämä kummalliset kivet markkeeraavat tämän karun maan muiden maiden patsahita, patsaita. Kulttuurisesti siloisemmissa maissa lapset näkevät jumalten kuvia ja oppivat tunnistamaan nämä kuvista ja patsaista. Tässä poloisessa maassamme tietenkin luontosalaisuudet kätkeytyvät, mutta syvien metsien hiljaiset tuulet kuiskaavat lapsilleen tietonsa, viidennen elementin, tiensä. Kalevalaiset tarinat antavat johdatuksen suomalaisiin tarinoihin ja niiden henkilöihin. Syvät kulttuurijuuret voivat avautua maan lapsille, tosin nykyisenä kiireaikana yleensä vasta aikuisina tai vasta vanhoina ihmisinä.

Elementti Vesi: Yhtä tärkeänä kuin maa suomalaisuuden henkeä ja isänmaallisuutta koskettaa vesi. Vesi vanhin voitehista, sanotaan, ja usein pelkkä siunattu vesi, luonnon puhdas vesi tai keitetty vesi auttaa parantamaan vaivoja. Tietenkään en nykytietämyksen vallitessa suosittelisi jättämään lääkärissä käyntiä tekemättä, mutta vedessä on kansanviisautta, jota ei kannata tässä maassa kokonaan sivuuttaa. Järjen käyttö on sallittua. Metsäisillä maisemilla, kotomaisemilla, ihmiset muistavat ja tunnistavat pieniä ja suuria järviä, lähteitä – niitäkin suuria ja pieniä, tärkeitä mökkiläisille nykyäänkin, puroja ja jokia, merien rannat. Kiireinen kaupunkilainen voi kokea vesilähteiden äärellä kummallisia väristyksiä ja henkäyksiä, joita tietenkin nopeasti pakenee pihapiiriin ja mökkiinsä, mutta nuo oudot väristykset jäävät ihmisessä elämään ja taas ottaa maa ihmisen huomaansa kuin huomaamattaan. Mielikuvat jäävät elämään ja palaavat tajuntaan ehkä meditoidessa jumpparyhmässä antamaan kiireiselle sielulle hetken rauhaa.

Elementti Ilma: Onko kaunis ilma tänään, millainen ilma on, Ilmarisella on täällä konttori. Suomalaisen elämän ja talouselämän ilmapiiri on tärkeä tuntea. Seuraamme pörssikursseja siinä missä säätietoja televisiosta. Ilmastouhka puhuttaa tässä nykyisessä ajankuvassa meitä kaikkia. Ilman aistii välittömästi, se on ehkä ihmistä välittömästi uhkaavin asia, jos se puuttuu. Omissa mielikuvissani Suomen taivas on aina vaaleansininen. Taivaan pitää olla vaaleansininen valkoisine pilvineen. Jos asia joskus tai jossain on muuta, pitää olla yhteydessä teollisuuden päättäjiin ja rahoittajiin, jotta tehtaiden piiput varustetaan suodattimilla. Nykyiseen teollistuneeseen elämäntapaan kuuluu tehtaiden ja autojen pakoputkien suodattimet, vedenpuhdistuslaitokset, materiaalin kierrätys, muovin, paperin ja pahvin uusiokäyttö. Taivaan pitää pysyä vaaleansinisenä, se on tärkein ilmastomerkki, joita toki on muutakin. Taivaalla tulee olla pilviä, valkoisia, harmaita ja jopa mustia pilviä.

Elementti Tuli: Elementtinä tuli on energiaa, myös ihmisen sielullista ja henkistä energiaa. Ihmiset tuottavat energiaa kuin pienet voimalaitokset tykätessään toisistaan, huolehtiessaan asioistaan, tehdessään työtä. Energia pitää ihmisen liikkeellä. Tulisieluiset ihmiset ovat usein taiteilijoita, jotka luovat teoksiaan ja maailmoita. Tuli pitää ihmisen liikkeellä elämänsä ajan ja tuli pitää liekin myös kuoleman ja tuonelan ajan, tullakseen taas ja tuottaessaan taas tuon pienen liekin, ihmisen. Ihminen, tomun ja tulen leikki, runomaassa tulen kertomuksien, liekkien leimahduksia. Näitä on kulttuurimme, suomalainen kulttuuri tulvillaan. Suomalainen mielenmaisema syntyy luonnosta, taiteilijat nostattavat maan aiheista tulensa – energiansa – avulla nähtäville luontoaiheet, luovuuden lahjat. Näistä syntyy aina uusia ajanmukaisia muistijälkiä eri aikojen ihmisille, meille ihmisille. Suomalaiset ovat urheilukansaa, tuli elementtinä pitää ihmiset liikkeellä, urheilua harrastaa koko kansa.

Käsitykseni on, että suomalaisen kulttuurin syvät juuret oppii näkemään, kun asuu maassa kauan. Satunnaisella matkailijalla on pettymisen vaara, kun visuaalinen makunsa ei tavoita sitä, mitä on tottunut pitämään korkeakulttuurina. Suomalaisilla itsellään on suuri vaara ohittaa nämä maan tarjoamat kulttuuriset elementit, kun silmä on niihin liiankin tottunut. Taiteen harrastajille isänmaallisuuden elementit avautuvat toivon mukaan ja niin yleisöllekin.

16.8.2020 Tarja Kaltiomaa

Ja lisäksi tämän koko sivun aiheena

Elementti Aika: Kirjoittajana oma aikakäsitykseni on kehittynyt viime vuosien aikana. Yllä olevan sinänsä leikillisen horoskoopin olen laatinut tasan neljä vuotta sitten verkkosivulleni Tyhjäpaperi sivulle Pieniä kulkuohjeita (www.tyhjäpaperi.fi). Yllä olevasta elementtien luettelosta puuttuu aika. Oma kirjoittajan käsitykseni on tuottanut sanavarastoon aika-elementin tietoisuuden kohteeksi.

Aika on vanhin elementti, mistä syystä filosofien keskustelussa aika jää huomiotta. Aika, tuli, tuuli, vesi, ilma, maa jne. – elementtejä on tämän jälkeen muitakin, kuten myös avaruus. Kun sanon tässä luonnehdinnassa elementtejä on tämän jälkeen muitakin, kosketus mietteissä ulottuu juuri aiheen käsittelyyn: ajankulku ei ole virheellinen teoria. Maailman luonti on ollut jo itsestään ajankulkua. Kun ihmisten mielenlaajennuksena elementeistä puheen ollen luetteloon lisätään myös aika, ihmisten on mahdollista rohkaistua ajattelemaan myös ympärillämme olevaa avaruutta, aika-avaruudellista tilaa, jossa aurinkokuntamme sijaitsee.

Elementti Avaruus: Planetaarisessa ajattelussa ja tietämyksessä planeetat, aurinkokunnat ja galaksit sijaitsevat avaruus-nimisessä tilassa. Avaruus on niitten olemuksellinen sijainti, jota avaruutta ihmiset ovat maapallon alusta saakka voineet tarkastella aluksi kuin taivaana, mutta vähitellen myös avaruutena, jossa on aurinko ja lähiplaneetat maapallon lisäksi Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus. Maapalloa aiempia ihmisten asuttamia planeettoja ja henkimaailmoja – silloisia kotiplaneettoja – ovat Venus, Mars ja Merkurius. Nämä planeetat nykyavaruuskäsityksen mukaan sijaitsevat liian lähellä aurinkoa, joten ihmiselämä on näiltä siirtynyt Maapallolle. Maapallo on nykyisessä avaruuskäsityksessä aurinkokuntamme keskiössä oleva planeettatyyppi, ns. kiviplaneetta, jonka mukaisia ovat henkimaailmoina mainitsemani Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus ja nämä ovat maapallonäkymäplaneettoja. Ihminen on alun perin henkinen ihminen, jolla on ihmisen olemus ja siten aurinkokunnan mainitut planeetat voivat olla ihmisen (henkisen ihmisen) asuttamia, kun taas Maapallo kiviplaneettana on luontomaailma, jossa ihminen on biologinen nisäkäslaji samaan tapaan kuin eläimet nisäkäslajin edustajina, mutta toisin kuin usein nykyään on väittämänä, lajina ihminen on oma lajinsa, ei eläinlaji.

Elementti Aika-avaruus: Aurinkokunnat galakseilla on ihmisten maailmoja. Jotta ymmärrämme galakseja, meidän tulee ymmärtää ja hyväksyä ihmislajin lajimääritys, jota olen luonnehtinut kirjaan Kristillinen filosofia. Myös aiemmin eläneet filosofit tunnetuimpina Emmanuel Kant, Simone de Beauvoir, Hannah Arendt, Galilei Galileo ovat käsitelleet ihmislajia myös avaruudellisessa ympäristössään ja menneisyytensä lajituotoksena. Ihminen on sokea itselleen ihmisyytensä vuoksi, sanon runokirjassani Ajassa auraten. Ihmisen on joskus vaikeata käsittää oman lajinsa ominaisuuksia, mahdollisuuksia ja rajoituksia oman olemuksensa ”vankina”, mutta ihminen on luonut jo vanhoissa henkimaailmoissa kirjallisuuden, jonka avulla muistia voidaan ulottaa pitkälle menneisyyteen. Ihmisen muisti on erittäin yksilöllinen ominaisuus – se ei lainkaan ole lajiominaisuus, mutta muistiin liittyviä puutteita voidaan korjata kirjallisuuden ja lukeneisuuden avulla. Lukemisen historiaa -kirjoitus kertoo asiasta luonnehtien noin ylimalkaan.

Elementti Tuuli: Itämaisessa ajattelussa tuuli mainitaan yhtenä vanhana elementtinä. Tämä esille nosto on siis itämaisen ajattelun viisautta, jossa avaruudellinen ja planetaarinen tuuli pitää yllä monia elämän mahdollisuuksia.

17.8.2024 Tarja Kaltiomaa

Muita mainittuja elementtejä ovat tie, tieto, kulku, viisaus. Näistä myöhemmin lisää.

Aikakäsitys maapallon näkökulmasta

Avaruudellinen aikakäsitys poikkeaa ihmisille tutusta maapallolla tiedetystä aikakäsityksestä. Avaruudellisesti aikaa voi olla sekä menneessä että tulevassa. Maapallolla tunnettu aikakäsitys perustuu aurinkokunnan olemassa oleviin elementteihin, aurinkoon, maapalloon ja aurinkokunnan muihin planeettoihin. Maapallon aikakäsitys ei ole sattumanvarainen, vaan se on muodostunut ihmisten tekemien havaintojen mukaisesti ja mukaiseksi.

Vasta nykyaikana, kun tiedotustekniikka on maapallolla kehittynyt ja eräiltä osin lähentynyt avaruudellista teknologiaa, voimme tehdä pätevämmin havaintoja erilaisista aikakäsityksistä. Televisiossa voi olla elokuvia, jotka nykytietämyksemme mukaan ovat joko vanhoja elokuvia tai supernykyaikaisia ja jopa tulevaisuutta koskevia elokuvia. Elokuva on kuvallinen tarina, kokonaisuus, jossa on alku ja loppu. Tuollainen kokonaisuus elokuvana voi kertoa maapallon, jonkun toisen aurinkokunnan maapallon tai usein nykyään jonkun toisen planeettatyypin tarinaa. Ihmiset kiinnostuvat usein ihmisistä kertovista tarinoista, mutta elokuvina nähdään myös eläinkunnan, kasvikunnan, merenelävien ja erilaisten avaruusolentojen tarinoita. Elokuvatarjonta on lyhyessä ajassa monipuolistunut ja on nykyisin hyvin runsasta.

Monella ihmisellä on sisäisenä kulkuasianaan kiire. Kulkuasia tarkoittaa maapallollakin elämää elämästä toiseen. Suomalaisissa vanhoissa elokuvissa oli runsaasti niin sanottua kulkuriromantiikkaa. Kulkuri oli usein elokuvan pääosassa oleva sankari, joka oli lähtenyt lapsuudenkodistaan kohti tuntematonta päämääräänsä ja asettui usein ikään kuin taloon kuin taloon ja jäi siihen elämään. Kulkuri vaikutti aluksi huolettomalta nuorelta mieheltä, mutta kun hän oli saavuttanut päämääränsä esimerkiksi kartanon, johon saapui, osoittautui, että hänelläkin oli koti ja menneisyys. Menneisyys osoittautui olevan hienompi kuin kulkurilta osattiin odottaa. Kuin huomaamatta voimmekin nähdä vanhat suomalaiset elokuvat melkoisen yläluokkaisina. Puhe niissä vaikuttaa murrealueella kasvaneen näkökulmasta teeskennellyn hienostuneelta. Lapsuudessani kuunnellessani elokuvien puhetta, en pitänyt sitä teeskennellyn hienona, vaan myöhemmin käytyäni koulua puhe alkoi sellaiselta vaikuttaa. Nykyään ymmärrän paremmin suomalaisuutta vanhakansana ja suomen kieltä eräänlaisena jopa henkisesti vanhana kielenä. Suomen kieli on suomalaisten aarre, johon perustuu maassamme moni asia, kuten itsenäisyys itsestään selvyytenä, jos suomalaiset eivät sitä itse horjuta, kulttuurin monitahoisuus, suomalaisen kirjallisuuden arvokkuus ja arvo. Vaikka maamme historia itsenäisenä maana on melkoisen lyhyt, vasta vähän yli sata vuotta, monen muunkin maan itsenäisyys on ajallisesti samaa luokkaa. Valtiokehitys on edennyt hyvin maapallolla ja on tarpeellinen, jotta omassa maassaan oman kansan tai kansanheimojen parissa, jokaisen yksilön asioita voidaan hallinnollisesti hoitaa mitä parhaimmin. Siksi en voi hyväksyä John Lennonin ajatuksia siitä, että ”imagine if there is no countries” – maat ja valtiot maapallolla on luonnollista ihmiskunnan maan asuttamisen kehitystä ja tulemaa.

Vuosikalenteri, jota Helsingin yliopiston almanakkatoimisto pitää, on yksi tärkeimmistä suomalaisista aikakäsitystä ylläpitävistä toimista. Roomalaisen kalenterin eri temppelit olivat kuin kivijalkamyymälät konsanaan, joissa ihmiset kävivät toimittamassa palvelustaan ja saamassa henkistä palvelua omaan arkeensa, kuten perhe, työ, maanviljely, karjankasvatus jne. Nykyään nuo temppelipalvelut suomalaisittain on kalenterin nimipäivinä ja kirkollinen pyhyys kattaa sen kaiken palvelun ja pyhyyden. Jokainen nimipäiväsankari voi tuntea olevansa tärkeä omana kalenterin nimipäivänään ja siten olevan jatkumoa maan päällä eläville pyhimyksille ja pyhimystarinoille. Aika kulkee ihmisen mukana, kuten kerron kirjassani Kristillinen filosofia, osa 3 Ihmisen henkinen jatkumo.

Olisiko ihminen aikaansa nähden levottomampi vai rauhaisampi ilman tätä pyhimyskehystään, jota mukanaan kuljettaa ja joka kulkee ajassa, maan päälläkin. Menneisyys ennen maapalloa asuu meissä ihmisissä myös.

4.12.2024 Tarja Kaltiomaa

Aika maapallolla ja aika ennen maapalloa

Miten voimme tietää, että ennen maapalloa on ollut henkiset maailmat? Niistä ei maapallolla vaikuttaisi olevan mitään todisteita.

Kuitenkin todisteita on, kun osaa etsiä ja siten löytää.

Koulussa opimme vanhoja niin sanottuja fysiikan lakeja. Niistä kuuluisimpia ovat ”ei omena kauas puusta putoa” ja muut fyysikkojen lempiteoriat. Miten nämä teoriat on tehty? Tulin asiaa miettineeksi sen vuoksi, että katson televisioin fantasiaelokuvia. Maapallon fysiikka on ollut uutta tieteilijöille niissä vaiheissa, joissa näitä fysiikan lakeja ja teorioita on tehty. Tieteilijät löytävät niitä fysiikan kirjoista, joten en tähän toista niitä. Miksi fysiikan lakeja maapallolla siis on tehty? Siksi, että ne on olleet tieteilijöille hämmästyttäviä oivalluksia verrattuna heidän menneisyyteensä henkimaailmoissa.

Maapallolla elämä on omanlaistaan elämää, joka perustuu sekin sinänsä luotuun biotodellisuuteen eli luontomaailman todellisuuteen. Kyseessä on niin sanottu todellisuusmaailma.

Tämän voi ymmärtää erityisesti nykyään, kun tiedottamisen tekniikka on kehittynyttä. Näemme mm. televisiosta erilaisia ohjelmia ja aika-avaruudelliselta näkökulmalta katsottuna elokuvien tuotanto voi olla menneisyydestä, nykyisyydestä avaruudellisesti tai myös tulevaisuudesta. Aika-avaruudellinen aikakäsitys poikkeaa maapallon ja vastaavien planeettojen aikakäsityksestä, kuten edellisessä kappaleessa kerron.

Fysiikan lait ovat hyvässä mielessä itseään toteuttavia maan päällä. Näin on onnekas tarkoitus, varsinkin jälkiviisauden näkövinkkelistä katsottuna. Filosofiassa voitaisiin kysyä, että onko olemassa muuta viisautta kuin jälkiviisaus.

Nykyaika tarjoaa filosofisia näkökulmia paljon runsaammin kuin silloin, kun Sokrates, Aristoteles ja Platon aikalaisinaan keskustelivat. Nuo vanhat filosofit myös todistavat tätä samaa kuin minäkin nyt: he olivat uusia tulokkaita maan päällä vanhoina henkisesti, vanhurskaina, ja keskustelun aiheet yleensä koskivat miten elämä järjestyy maapallolla niille kaikille ihmisille, jotka elämään syntyvät. Näitä teorioita nähdään nykyään käytännössä toteutuneena. Sittemmin evankelisten tarinoitten jo tapahduttua ja Jeesus Nasaretilaisen todistettua ihmisille, että elämä edelleen (kuten vanhoissa maailmoissa aiemmin) jatkuu ihmisenä kuoleman jälkeen, on kirjoitettu muistiin paljon sen aikaisia maan päällisiä tarinoita, jotka nykyaikaisen käsitykseni mukaan ovat maapallolle siirtymisen tarinoita. Raamatun jälkeen on muitakin vastaavia siirtymistarinoita tuotettu, kuten mm. Taru Sormusten Herrasta. Tällaiset kirjat ja vastaava kirjallisuus on ihmisille tärkeää kirjallisuutta ja jopa pyhää, jossa näitä kirjoituksia ei pidä tahallaan loukata, mutta ihmisen mielen kuuluu hyväksyä se, että kaikilla ei ole sama käsitys kansojen tai maailmojen menneisyydestä. Maapallolla elämiseen kuuluu olennaisesti myös sopeutuminen elämään, elämäänsä yksilönä, ja sen vuoksi kansakunnat elävät maa-alueilla, kuten nykyään on oman maansa alueella. Kristillinen uskonto, joka kannattelee yksiavioisuutta, ihmisen koskemattomuutta ja lähimmäisenrakkautta on eurooppalainen uskonto, joka määrittää elämäntapaa kuten nykyään voi varovasti jo sanoa molempien sukupuolten kannalta mahdollisimman hyvin.

Nykyaikana voidaan jo tietää, että koska ihmisillä on menneisyys, heillä voi olla myös tulevaisuus. Lisää aiheesta kirjassani Kristillinen filosofia, Tarja Kaltiomaa (Mediapinta 2022).

4.12.2024 Tarja Kaltiomaa