Avaruuden laajeneminen ja galaksit: Nykyaikaisessa tieteellisessä ja myös kosmologiaa koskevissa pohdinnoissa usein nähdään teorioille perusteita ilmiöpohjaisessa teorian selityksessä. Kun erityisesti viime vuosikymmeninä on tekninen kehitys tuottanut mahdollisuuksia erittäin tehostuneeseen kommunikointiin ja nimen omaan kommunikointia ja yhteydenpitoa tukeva tekniikka on kehittynyt nopeasti – jos asiantilaa – myös selvästi väljentynyt sananvapauden ideologia ja lainsäädäntö (transparenssi tiedotuksessa) on lisännyt, muunlaisille selitysperusteille saattaa jo olla tilaa. Yhtenä nimen omaan kosmologiaan, joka koskee ihmistä suurempia asioita aika-avaruudessa (Stephen Hawkingin tuottama termi), voitaisiin katsoa avaruuden laajenemisen olevan melkoisesti yksittäisten ihmisten tuottamuksellisuuden tai siihen vaikuttamisenkaan ulottumattomissa, kun voimme teknisin keinoin senkin vain todeta tapahtuvan ihmisinä – ei ihmisen omin aistein vaan kehittyneen tekniikan myötä – muun selityksen, muiden selitysten, hämmästyttävää, mutta pitäisin tärkeimpänä selityksenä yksinkertaisesti ja suomeksi sanottuna käsitettä tarve. TARVE. Jospa avaruuden laajeneminen johtuu siitä, että avaruudelliset mokkulat nimeltään aurinkokunta ovat alkaneet lisääntyä  ja siten tarvitsevat paljon lisää avaruustilaa! Toisin sanoen avaruudellisessa mielessä ja avaruudellisessa hyväksynnässä aurinkokunta elämänalustana on saanut kannatusta ja hyväksyntää. Ihmiskunnan hyväksi!

Edellisessä kommentissa kerron asiasta nimeltään avaruudelliset galaksit! Joka eräiden havaintojen mukaan on ihmiskunnan laajenemisilmiö.

Velvollisuus muistaa: Ihmiselle maan päällä on tuotettu velvollisuus muistaa. Eikö velvollisuus ole hauska ja mukava asia? Tätä jokainen voi mielessään pohtia, onko vai ei. Nimittäin mukavia asioita on tietenkin hauskempaa muistaa kuin ikäviä asioita. #kvalifysiikka Kristillisen opin perusta uskonnoksi on velvollisuus muistaa.

Filosofisten tekstien lukeminen: Emmanuel Kant on ollut tavattoman älykäs lukijoita kohtaan. Hän on kirjoittanut hyvinkin polveilevasti todennäköisesti tarkoituksella. Hän on nähnyt vaivaa kirjoittamisessa ja kutsuu myös lukijan näkemään vaivaa. Hän siis pitää lukijaa vertaisenaan.

Filosofian harrastajina onko tämän blogikirjoituksen lukijat tulleet ajatelleeksi lukukokemuksien ja -tapojen vertailussa pikalukua ja normaalia lukua ja vielä erikseen filosofisten tekstien ja runojen lukua. Pitkään lukijoille on kirjallisuus ollut kuin huoneenlämpöistä mannapuuroa, jota on helppoa lusikoida ja syödä. Älyä ja viisautta kirjoittava kirjailija luo lukijalle mitä kivikkoisemman polun älyn tielle. Lopulta ei kyseessä olekaan lukukokemuksena kulkeminen paikasta A paikkaan B, vaan polkujen risteilevät kohtaamiset ja risteykset, ajatukselliset probleemit tarjottuina kirjalliseen muotoon kielellä, josta lukija nauttii. Sellainen kieli voi sinänsä olla mikä tahansa kieli, mutta hyvin todennäköistä on, että vasta kypsässä iässä malttaa nauttia itselleen parhaasta kielestä. Suomenkielessä on puolensa!

Ihmisen olemus biologiaa ja psyykeä: Länsimainen elämäntapa on kehittynyt nykyiseen suunnilleen 2000 vuoden ajan. Vielä meidän päiviimme saakka kristillisestä opista on kuitenkin puuttunut ihmisen henkinen jatkumo, joka tämänkin blogin kommenteissa alkaa elää jälleen oltuaan tauolla sen vuoksi, että tieteellinen tutkimus ei ole tavoittanut. Ihmisellä on luonnollinen elämänkaari elääkseen maapallolla biologisena nisäkäslajin edustajana. Ihminen syntyy ja kuolee. Kuoleman jälkeisestä ei tiedetä vielä, mutta jos ja kun ihmiskunta olikin jo plattamaailmoissa eli henkisissä maailmoissa olemassa, niin maan päällä uutta on ihmisen anatomia ja ihmisen rajallinen elämä. Jotta yhteiskunta on saatu toimimaan elämään myös jokaiselle sen kuoleman ja syntymän ajallisen välin – tuonelan – kirkollinen elämä on arvossa ennenkuulumattomassa. Koska ihmisellä on sekä fyysinen (biologinen) että henkinen olemuksessaan, myös henkistä elämää tukemaan tarvitaan mm. uskonto, mutta nykyään patologisissa tapauksissa myös psykiatria. Voi sanoa, että kirkko ja uskonto on terveitä ihmisiä varten ja psykologia ja psykiatria sellaista henkistä tilaa parantamaan, jossa ihminen on menettänyt elämänhallinnan psyykkisten eli henkisten syiden vuoksi.

Vuoden kierto ja juhlapyhät: Nykyään, kun noudatamme vakiintunutta kalenteria nimipäivineen, käsityksenämme on, että syntymäpäivää pitää viettää tarkasti syntymäpäivänä tai ainakin tietää oikea syntymäpäivä. Kuitenkin jo pari tuhatta vuotta sitten tapahtuneitten tapahtumien ja jopa syntymäpäivien suhteen voisimme hieman katsoa sormien läpi tarkkuuden suhteen. Käsitykseni on, että vuoden vaihteen tapahtumien tarkka järjestys on muodostunut sittemmin kulttuurisesti ja vakiintunut ihmisen maan päällisen elon luonnollisiin kulkuihin ja tapahtumiin. Syksyn sadonkorjuusta on ollut jo aikaa ja luonnollisesti on haluttu keskitalvella viettää juhlaa, jossa tehdään sellaisia ruokia, joita voidaan tehdä hyvin säilyvistä aineksista, kuten juureksista ja juuri teurastetuista karjaeläimistä. Halutaan talven keskelle kevennystä ja Jeesuksen syntymä on helposti muistettava juhlan aihe Raamatun tarinoiden mukaan, on syntynyt evankelinen tottumus joulun viettämiseen. Ihmisten oman sisäisen vuodenkiertokalenterin toteutuma on välillä hieman keventää työn tekemisen taakkaa ja sallia siten irtautumista arjesta.

Olen miettinyt myös neitseellisen syntymän ihmettä vielä enemmän siihen kohdistuvaa epäuskoa. Nykyään on ihmeellinen raskaus saatu aikaan paljonkin keinotekoisemmin ja sitenkin on saatu syntymään ihmeiden ihme, uusi ihminen. Tuolloin Jeesuksen syntymän aikaan ihmisten oli paljonkin helpompaa uskoa henkeen ja hengen vahvuuteen kuin nykyään. Maallistuminen ja sekularisaatio on vallannut ihmisten mielissä alaa, ja meidän on todella helppoa uskoa hengettömyyteen ja vain ”todellisiin” ja todistettaviin tapahtumiin kuin tuolloin. Kuitenkin juuri nykyaika on täynnä täysin uskomattomia ihmeitä, joita ei 2000 vuotta sitten osattu kuvitellakaan.

Ihminen ihmettelee. Ihminen on luotu ajattelemaan. Tieteilijät nykyään ajattelevat paljon, mutta hyvin moni tiukan tieteellisyyden kannattaja kuitenkin luopuu ns. lopullisen totuuden julistamisesta. Sellainen kuitenkin on. Totuus on, että maailma on luotu ja ihmiskunta jatkuu ihmettelyineen. Jos jokaisella ihmisellä olisi jokin kahvikaluston osanen, yhdellä kuppi, toisella kannu, sitten lusikka, lautanen, ja kuppi johon mahtuu fingerporillinen, tietäisimme, että ihmettelyyn osallistuu ihmiset, joilla kullakin on ihan omat valmiudet ajatella ja miettiä. Sehän se tekee keskustelusta mielenkiintoisen: jokainen tuo pitopöytään oman osansa. Jokaiselta vähän, yhdessä paljon.

Ihmisen elämänkaari: Onpa saatu aikaan pitkä keskustelu. Suomalaiset eivät ikinä väsy pohtimaan elämän kysymyksiä. Minäkin pisäy’yin tuonpuoleisessa, mutta vain puoliunivalvetilassa turvallisesti omassa kotona. Siellä vastaan hipsui henkiolento nimeltään Kaarina Maununtytär. Hän osoitti minua sormellaan ja sanoi ihan, että soo soo vaan. Hän muistutti mieleeni, että kun suomalaiset sitten joskus täällä tulevaisuudessa elämäänsä pohtivat, muistuta heille, että heillä on elämänkaari elettävänä. Kyllä he tietävät mikä on elämänkaari, hän vielä teroitti minulle. Näin mielessäni, että Kaarina Maununtytär piirsi kädellään, joka muistutti lähes siipeä, kaaren, jolla hän kuvasi elämänkaarta. Sitten hän piirsi toisen kaaren, joka tavoitti jotenkin sen ensimmäisen kaaren alun. Hän sanoi, että elämässä kaikki kiertää niin kuin maapallo kiertää aurinkoa. Sitten hän sanoi, että suomalaiset eivät usko edes satuihin aikuisina, vaikka uskovat lapsina. Hän sanoi, että juuri siksi uskontoa pitää suomalaislapsille opettaa koulussa, koska siitä jää elämän kaaren varrelle edes jotakin moraalioppia. Samoin tietenkin saduista jää muistiksi ja evääksi monia opetuksia. Ei moni muista sitä hämärää toista kaarta, jonka Kaarina Maununtytär piirsi ja siksi hän vielä huikkasi, että yhdessä yhteisessä seurakunnassa ihmisen on toistensa kanssa parempi uskoa tai olla uskomatta, onpahan seurakunnassa ainakin seuraa toisistaan. Ollako vai eikö olla. Olla ja elää. Elää ja antaa toistenkin elää. Tällaisia terveisiä lähetti! Mukavaa syksyä… ja talven odotusta.

Pääomat ja yhteiskuntavastuu: Hyödyllistä keskustelua aiheesta. Yhteiskunnassa on tahoja, joilla on maksukykyä, koska niille tahoille ohjautuu yhteiskunnassa liikkuvaa rahaa. Syntyy pääomia. Pääomien suhteen kuuluu aina olla tarkkailua, mistä pääoma muodostuu ja miten se kertyy. Silloin, kun pääomaa kertyy sellaisesta toiminnasta, jossa toisaalla syntyy ihmisille esimerkiksi terveyshaittoja, pääomista kuuluu voida ja osata nipistää rahaa ja rahoitusta haittojen korvaamiseen. Siksi yrityksen tai laitoksen tulee toimia yhteiskunta vastuun mukaisesti ja jopa oman itsearvion myötä löytää mahdollisuuksia korvata aiheutuneita haittoja. Aiheutuneita haittoja voidaan korvata ja korjata silloinkin, kun pääoman omistaja ei suoranaisesti ole syypää syntyneisiin vaikeuksiin. Onhan imagohyöty suurempi silloin, kun organisaatio vapaaehtoisesti kantaa yhteiskuntavastuutaan kuin ns. pakottamalla. Jos yksittäiselle ihmiselle (kuluttajalle) on aiheutunut laillisessa yhteiskunta- ja yritystoiminnassa haittaa, hänellä tai hänen omaisillaan tulee olla sellaiset haittailmoituskanavat, joiden avulla korvausta voi hakea ja tukea siihen elämään, jossa ihminen voi toipua vaivasta. Ihminen on tärkeämpi yksikkö kuin raha, johon voi tietokoneistuneessa maailmassa löytyä helpotusta ja uusia mahdollisuuksia.

Oppia maassa maan tavalla – kristillisen uskonnon opetuksesta maassamme: Olen samaa mieltä kuin kommentissa, suomalaissyntyiset ovat enemmän uskonnon opettamista vastaan kuin maahanmuuttajat. Maahanmuuttajissa on sekä kouluja käynyttä sivistyneistöä että yksinkertaisia kansanihmisiä. Osa on saanut omassa maassaan tai ulkomailla koulutusta, mutta useimmat ovat tulleet Suomeen tietäen tämän olevan kulttuuriltaan ja uskonnoltaan kristillinen maa. Maan koko lainsäädäntö on sen perusteinen, yksiavioisuus ja Raamatussa kerrotun lähimmäisen rakkauden tunnustamista. Uskonto ei ole pelkästään pakkopullaa Suomessa (vaikka pulla onkin hyvää ja kansanperinteessä ylellisyys), vaan kyse on opista, joka Suomessa ja muissa kristillistä uskontoa tunnustavissa maissa on elämäntapaoppia ja moraalin peruste. Ei olisi valtiota pystytty ilman kirkkoa ja uskontoa edes suomalaisille rakentamaan. Uskon, että moni ulkomailta Suomeen muuttanut kaipaa suomalaisilta parempaa suhtautumista heitä kohtaan ihmisinä ja sitä kohtaan, että haluavat oppia suomalaista kulttuuria uskontoineen voidakseen paremmin Suomessa elää. Suomi on yhtenäiskulttuurinen maa, tämän näkee ulkopuolinen selvemmin kuin suomalaiset, jotka ovat matkustellessaan ulkomailla alkaneet ihannoida maailman kaikkia kulttuureja. Myös Suomi ja suomalaisuus, suomalainen kulttuuri ansaitsee myös suomalaisten hyväksynnän – onhan Suomi luettavissa hyvinvointivaltioksi. Ilman toimivaa ja elävää uskontoa se ei olisi tätä asemaa saavuttanut.

Hyöty tietokoneista ja tietotekniikasta myös rahaksi: Suomi on osallistunut jo noin 40 – 50 vuoden ajan kansainväliseen tekniikan, tietokoneitten ja tietoliikenteen kehittämiseen. Tämä on nähty vain kulueränä. Asia kuitenkin on paljon tarpeellisempi ja tuottoisampi, kuin vielä uskalletaan nähdä. Olen tavattoman epäuskottava ihminen tästä kertomaan. Nainen, mummo- eli muumioiässä, ei ole ylempää yliopistokoulutusta, en edes osaa kunnolla päässälaskua, mutta tiedän sen, ettei ole olemassa yli 100 %. Tietokoneaika on tuottanut välivaiheen, jossa nähdään jo totutusti yli 100 %:n lukuja. Tietokoneet maksavat, mutta ne voivat myös maksaa. Kaiken. Ei tietenkään kuitenkaan veronmaksajien rahoja. Olemme ihmisinä sokeita itsestäänselvyyksille ja myös näyttää olevan, että rakastamme vaikeuksia. Mikään helppo ei kelpaa.

Kristinuskon merkitys länsimaisen elämäntavan perustana: Uskontoa käsitellään nykyisissä keskusteluissa yksilökysymyksenä, mikä on mielestäni eräänlainen saavutus länsimaisessa elämäntavassa. Kuitenkin 2000 vuoden pooli uskonnon suhteen on ollut pitkäaikainen selviäminen uudella maailma-alustalla maapallolla entisten henkimaailmojen, ns. plattamaailmojen jälkeen. Ihmiset elävät nyt samalla maapallolla, joten siinä pitää tulla toimeen eri kansojen toisiaan alituiseen tappamatta. Moni moittii kristinuskoa sen vuoksi, että sitä on puolustettu elämäntapana vuosisatojen mittaan. Kristinusko on kuitenkin rauhanomaisin uskonto länsimaalaiselle ihmiselle. Siinä on keskeistä yksiavioisuus ja lähimmäisenrakkaus. On valitettavaa, että nykyään perusteiltaan pakanamaa Suomessa edelleen pidetään yllä syntiä kuin oikeutuksena toisen ihmisen alistamiseen ja rikolliseen toimintaan. Niinpä jopa eduskunta on antanut sodomiaan (kidutukseen) luvan tässä maassa. Häpeä sen suhteen on todellista häpeää ja asia pitää ehdottomasti korjata julkisesti.

Työelämä ja perhe: Työelämätaitojen lisäksi ja rinnalla (?) kansalaistaitoina perhe-elämä on tärkeää ihmisen elämäntaitoa. Hypetyksissä ja siinä, mitä asioita elämässä milloinkin pidetään tärkeänä, on alkanut lyhyen ajan sisällä muutamassa vuodessa näkyä blogistin esille tuomat työelämätaidot. En ole huolissani enää ihmisten työelämään osallistumisesta, kun eräiden näytelmien ja elokuvien valossa aiemmin työelämä on ollut lähes näkymätön asia noin sata vuotta sitten. Silloin hypetys on kohdistunut perheen ja suvun elämään ja siinä osaamiseen. Myös maatalous ja kartanot ja tilallisten elämä on ollut keskiössä. Omasta mielestäni nämä edelleen on elämän kantavinta voimaa, sillä ihminen tulee maailmaan perheen ja suvun jäseneksi vanhempiensa kautta, näiden lapseksi. Lapsi kasvaa perheessä aikuiseksi, opiskelee ja vasta sitten on valmis osallistumaan työelämään.

Lyhyesti: on hyvä, että blogisti on huolissaan kriittisestä ajattelusta, joka olisi uhattuna tekoälyn vuoksi työelämässä. Olen samaa mieltä. Mutta havaitsin suunnilleen edellisen vuosikymmenen alkuvuosina, että ihmiset eivät elämäntaitonaan vielä ole paljon ja lukuisasti ihmisinä alkaneet kehittää yleensäkään ajattelun taitoa. Tämän valossa saattaa suurempana uhkana suuren yleisön parissa olla se, että heittäydytään vain työelämän varaan ihmisinä, eikä nähdä vaivaa koko ihmisyyden osalta, jossa keskeistä on ajatteleva ihminen perheen ja suvun jäsenenä. Menestyvä ja toimeen tuleva ihminen on koko kansan ihailema ihminen, mutta sen jalkoihin olisi jäämässä perheiden ja suvun ihmiset, jotka eivät ole työelämässä, mutta ovat kantavia voimia ihmiselämän tuottamisessa.

Tämä olisi hypetyksen vaaroja esim. tekoälyn osalta, jossa näyttää koko kansa olevan kulloisenkin muotihypetyksen lumoissa. Ihmisälyn ja ajattelun taidon kehittämistä ei pidä hylätä tai väheksyä tekniikan kehityksestä huolimatta.

Maapallo luontomaailmana ja avaruuden ilmiöt: Yleensä ufot pyritään selittämään ja mieltämään maailman menoon kuuluvaksi arkiseksi asiaksi. Tämä on ufojen kannalta hyvä asia. Ei kukaan jaksakaan kauan jonakin kummajaisena elää. Kuva on otettu kiviplaneetta maapallolla, aurinkokunnan kolmas planeetta auringosta. Luojamme on nähnyt hyväksi tuottaa tuollaisen pyöreän, pallomaisen elämänalustan, jotta avaruudellinen elämä ja ihmiskunnan jatkuvuus olisi suurenmoisen sulavaa. Niinpä, kun avaruusalus laskeutuu jollekin kiviplaneetta maapallolle, se siellä onkin ja muillakin aurinkokunnan planeetoilla kappas vaan, vain henkimaailman ilmiö. Ks. hakukoneella orbs. Vasta saavutettuaan sellaista, kuin syntymä maapallolla, ihminen on näkyvä, biologinen olento, ks. vertailun vuoksi hakukoneella käsite fenonyymi. On säädetty, että ihminen maapallolla näkee vain normaalin elämän, mutta mielestäni ei fiksun ihmisen ole haitallista tietää ja ymmärtää asia. Kiviplaneetta ei ole ihan heiveröisin luomisluomus, mutta kaikkea hyvää ja luotua kuuluu kunnioittaa ja arvostaa. Moni maan päällä pitkään jo asunut ei niin arkisia asioita ymmärrä arvostaa, vaan haluaisi jotakin uutta elämään ja nähtäväksi. Uuden uutta elämä tuottaa, mutta soluttaa kaiken normaaliin elämännäkymään, normaaliin maisemaan. Uuden havaitsemiseen tarvitsemme uskontoa, kirjallisuutta ja taidetta, jonka tuotannon avulla voimme saada käsityksen menneen maailman menosta ja siten todella aidosti huomata elämän muuttuneen ja saaneen uusia piirteitä.

Kooste omista sosiaalisen median mielipiteistä

31.3.2025 Tarja Kaltiomaa