#antropologia #rauha #sovittelu #kvalifysiikka

Ihmisen näköalat nykyisen maailman, ihmiskunnan, suhteen ovat muuttuneet ehkä nopeasti parissa vuosikymmenessä, aikana, jota nyt elämme Milleniumin jälkeen. Maailman maiden välinen kaupankäynti on lisääntynyt merkittävästi ollen tehokasta tavaranvaihtoa vastineena ja välitysaineena raha. Tehostunut tiedotustekniikka aluksi radioineen, televisioineen ja nyttemmin tietokoneineen sekä tehokkaan kaapeli- ja internetverkoston avulla on tuonut maailman joka kolkan tavallisen ihmisen ulottuville puhumattakaan niistä ihmisistä, jotka maailman asioista päättävät. Välittömästi, kun jossakin jotakin tapahtuu, hyvin suuri osa ihmisistä tietää tapahtumista. Näin on sekä hyvässä että pahassa.

Viime vuosina edellä mainitun teknisen kehityksen myötä on alettu puhua niin sanotusta kybersodasta ja sen tuomasta uhasta eri maille. Onko niin, että jotkut ihmiset tahallaan tuottaisivat edellä mainitun laitteistokannan avulla riitaa, jossa on niin uudenlaista ilmentymää, että ihmisten on vaikeata edes huomata mistä on kysymys.

Omassa maassamme kuuluisa seinätaulu Taistelevat metsot (Ferdinand von Wright) on yksi perinteistä riitamallia kuvaava teos. Siinä uroskukot riitelevät verisesti keskenään kuin olisivat maailman ainoat kukot. Riidan aihe on kuitenkin myös piirrettynä tauluun. Naarasmetso näkyy taulussa lehvien välissä piilossa. Kukot taistelevat naaraan suosiosta. Tässä kuvataan iänikuista elämänjatkumisen teemaa, joka on myös ihmisten elämässä läsnä, vaikka sitä ei aina huomaisi. Nykyisistä ilmenevistä riidanaiheista ihmisten maailmassa emme aina näe, mikä vaikutin riitaan on. Olisikin hieman hupaisaa antropologin silmin nähdä, keitä riidan roolituksissa piilee: ketkä maailman johtajista ovat taistelevat metsot ja kuka tai ketkä neitoset edustavat huomion nälkäisille uroille piilossa olevaa naista. Suomessa on myös  toinen taulu, joka edustaa perinteistä riitamallia ihmisten elämässä. Tuo toinen taulu on triptyykki (Aino-taru, triptyykki, 1891, Akseli Gallen-Kallela), jossa Vakaa Vanha Väinämöinen tavoittelee nuorta Aino-neitoa venheestä ja Aino-neito pakenee ilmeisesti hukuttautumalla mokomaa vanhaa miestä. Olen tulkinnut nykyaikaisin silmälasein menneisyyteen katsellen aihetta hieman eri tavalla kuin perinteinen tulkinta, joka nykyajan tuottama tulkinta.

Kirjoituksesta Antropologia: Muinaissuomalaisten kokoontumisriitit, Tarja Kaltiomaa:

Taide on innoittavaa. Helsingin Sanomat digitaalisessa numerossaan on tuottanut artikkelin nimeltään Kulttuuri – Ateneumia on vaadittu poistamaan taulu, jossa Väinämöinen ”törkeästi ahdistelee” Ainoa – museonjohtaja ei aio antaa periksi (Mari Koppinen HS 5.2.2018 16:04, Päivitetty 7.2.2018 15:06). Kirjoitin artikkeliin mielipiteen, joka on tässä:

19.2.2023 (Twitter HS) Ei ihme, että Aino-paran äiti itki kuultuaan tuosta tragediasta. On ollut vanhassa Suomessa tärkeää, että aviopari on saanut tyttärensä avioon, tämä saa aviomiehen ja tämän kanssa perustaa perheen. Vaikka ei ole ollut käytössä nykyaikaisia kommunikointivälineitä, etäkommunikointi on lienee ollut vilkasta. On lähetetty piirroksia ja kirjoituksia ja sanomia metsässä juoksevien lähettien avulla. On sattunut väärinkäsitys. Ainon äiti ja isä ovat saaneet käsityksen, että kosijalla olisi lailliset oikeudet. Niin ei ole ollutkaan kuvan mukaan. Nuoren valtamiessulhasen sijaan kosijaksi oli ryhtynyt Ainon äidin isän isä Väinämöinen. Eihän Aino sentään, asian tajuttuaan voinut ryhtyä morsiameksi vaarilleen, isotaatolleen. Aino on kauhistunut sulhasehdokkaan vanhuudesta ja myös sukulaisuudesta. Aino on oikeassa, kun karkasi tuota vanhusta, Väinämöistä, mutta hän on myös väärässä. Sukujen ja siis suvun jäsenten neuvonpidolla olisi asiasta voitu sopia. Ei vanha mies varmaankaan väkisinmakaamiseen olisi käynyt, kun neuvonpito hääjuhlasta oli vasta alussa. On mahdollista myös, että koko episodi on ollut väärinkäsitys. Väinämöinen on saattanut olla tiedusteluretkellä jonkun aseenkantajansa puolesta. Tapahtumissa on siis edetty liian nopeasti ja tapahtumat ovat ajalta ennen kuin kirkkolaitos on ollut tukemasta oikeanlaista elämäntapaa, perhekäsitystä ja sivistystä. Lisätietoja kirja Kristillinen filosofia, Tarja Kaltiomaa, Mediapinta 2022.

Väärinkäsitys Väinämöisen ja Ainon tapauksessa on siis erilainen käsitys kosintamenoista. Tämä asia komppaa sitä käsitystä, jonka olen tuonut esille kirjassani Kristillinen filosofia: ihmisellä on henkinen jatkumo, jonka aarteita ja myös taakkoja kannamme ihmisinä mukanamme elämästä toiseen. Kun on tullut johonkin kulttuuriin, saattaa kestää usean elämänajan ennen kuin on ”sisällä” kulttuurin merkityksestä, tavoista ja tottumuksista. Tämän perusteella ihmisten välille syntyy riitoja kuin tyhjästä: emme aina ymmärrä mitä toinen ihminen tarkoittaa sillä, että hän ei voi tehdä noin tai häntä ei saa mukaan siihen ja siihen hankkeeseen, esimerkiksi astumaan avioliittoon ja vahvistamaan omalta osaltaan perheen ja suvun vahvuutta ja elämän jatkumista suvussa. Tietämättä asioiden syvällisiä syitä saattaa syntyä erimielisyyksiä ja riitoja, joiden ratkominen on vaikeaa. Edellä mainitussa Väinämöisen ja Ainon tarinassa on siis astunut kosijamiehen paikalle Vanha Väinämöinen, vaikka tämä on tarkoittanut olla puhemiehenä aseenkantajalleen, nuorelle sotilaalle. Asiat ovat saattaneet edetä niin nopeasti, eikä aina ole puhuttu edes samaa kieltä, että tilanne on eskaloitunut riidaksi. Taustalla vaikuttavat kulttuurierot perheen perustamisen tavoissa, tämä on todennäköisesti suurimpia syitä myös kansainvälisiin selkkauksiin ollut Euroopan historian aikana. Näin on ollut erityisesti ennen kuin kristillinen oppi on saanut jalansijaa ja kosiotavat ovat yhtenäistyneet maiden välillä ja maiden alueella.

Suomen alkuperäinen ydinväestö on ollut melko pieni maan asutuksen alkuaikoina ja ehkäpä paljonkin hitaammin väestön osalta kasvanut kuin monet muut eurooppalaiset maat.

Tämä tarkoittaa, että alkuperäisten suomalaisten heimojen lisäksi maahamme on muuttanut muiden kulttuurien henkistä perimää kantavaa väestöä melko runsaasti ja sekoittunut alkuperäiseen suomalaiseen väestöön. Tämä sekoittuminen on positiivisessa mielessä mahdollistunut kristillisen opin myötä, kun kulttuurierot eri kansanryhmien välillä ovat tasoittuneet. Ne on nykyään jo niin sopuisat, että suomalaisten eri kansanryhmien välisiä kulttuurieroja ei juuri tunnisteta ainakaan riidan aiheiksi saakka, näitä asioita tunnetaan kuitenkin eri heimojen kansanluonteen puolesta. Näitten heimojen väliset avioliitot ja muut perhemallit (seurustelu, avoliitto) ovat nykyään tavanomaisia.

On eri antropologinen kysymys maailmassa onko suotavaa ja täysin oikein eri kulttuuriperimän ihmisten keskenään perustaa perhe. Nykyään tälle ei maailmassa näytä estettä olevan, vain rakkaus puhuu muiden syiden yli perheen perustamisen oikeutta. Vielä noin sata vuotta sitten ihmiset ovat olleet kovin harmistuneita eri kulttuuripiirien välisistä romansseista.

Mielestäni on tärkeää yhteydenpitoa ja rauhan ylläpitoa ja rauhan saavuttamista, että päättäjätasolla olevat ihmiset tunnistavat näitä riidankylvöaiheita.

Eräs riitamalli on niin sanottu puolustushyökkäys. Siinä ikään kuin ennakolta sovitusti hyökätään valtavirtaa vastaan esittämällä väitteitä väärinkäytöksistä. Kun ihminen joutuu syytetyksi, hänen on vaikea puolustautua tällaisessa tilanteessa, jos ei täysin tunne hyökkääjän toimintamallia ja syitä hyökätä. Nykyään olen johdattanut ihmisiä ymmärtämään maailmaa hieman aiempaa avaruudellisemmin. Kvalifysiikka tieteenä tutkii maapallon eri väestöjen elämänoloja ja käyttäytymismalleja eri kulttuureissa. Henkinen sekoittuminen eri maiden alueilla on jo totta ja varsin helposti havaittavissa. Miten viime vuosina puolustushyökkäys-tyyppiset riidan kylvöt ovat näkyneet? Lähinnä suomalaisessa maassa, jossa on yhtenäiskulttuuri, asia on voitu havaita. Näitä puolustushyökkäystapauksia ovat yleensä julkisuuteenkin nousseet rasismisyytökset. Näissä tapauksissa ikään kuin koetaan oikeutetuksi hyökätä valtaväestön edustajaa vastaan siinä, että tämä on käyttäytynyt halventavasti toisen kulttuurin perimää kantavaa henkilöä kohtaan. Malli tulee Amerikasta, jossa tämä hyökkäys-puolustusmalli on nykyään arkipäivää. Yleinen mielipide on vähemmistöksi kutsuttua ihmisryhmää puolustamassa ja siten hyökkäyksen kohteeksi joutunut ihminen harvoin ehtii edes ymmärtää, mistä häntä syytetään. Tämä malli on tärkeää tunnistaa riitojen sovittelussa, jotta asiat saadaan ratkeamaan ilman suurta kohua.

Ennen nykyaikaa, jossa elämme tehostuneen tiedotustekniikan aikakautta, vain maan päällä tapahtuneet ristiriidat ja sodat ovat olleet rauhanneuvottelijoitten haasteena. Nykyään myös kybersodat ovat yleistyneet, joten riitojen sovittelijat tarvitsevat  uutta näkemystä ja tietämystä ajattelunsa tueksi. Ensinnäkin myös kybersotien osalta on oikein noudattaa maan lakia ja järjestystä. Siihen voidaan nojata samaan tapaan kuin ennen kybersotia. Sovittelijan on vain avattava silmänsä sille, että erilaiset kulttuuriperimät riidan osallistujien välillä saattavat nykyään olla avaruusperäisiä, ei pelkästään vain maan päällä totutusti elävien kansojen ja ihmisen välisiä.

Kuva: Erilaiset valoilmiöt valokuvissa saattavat ilmentää niihin sisältyviä asioita, kuten henkisiä asioita, joiden sisältöä ihmiset tavallisesti eivät tiedä. Kun verrataan vaikka tietotekniikan tallennuslevyihin, yhä pienempään tilaan on saatu yhä enemmän tietoa. Valo on perinteinen luovuuden ilmentymä ollut jo vanhoissa maailmoissa. Valokuva: Tarja Kaltiomaa

Maan päällä on vähitellen saavutettu melko rauhallinen tilanne eri maiden välillä. Tämä on vastoin sitä, mitä yleinen mielipide on saattanut lehdistössä vuosien ajan jo tuottaa, uskonnon, kristillisen opin ansiota. Suurten alueitten ja monien maiden alueilla, muun muassa Euroopassa on saavutettu rauhanomainen tilanne maitten välillä. Tärkeimpiä yhteisvaikutuksen muotoja ovat kaupankäynti ja kulttuurinen vuorovaikutus. Kun tätä on edistetty, maiden väliset suhteet ovat pysyneet kansalaisten kannalta rauhallisina ja turvallista ihmiselämää on laajasti voinut jo olla.

Avaruudelliset näkemykset saattavat olla melko sotaisia.

Jo paikkakuntakohtaiset ristiriidat jossakin maassa saattavat olla riitaa niukoista resursseista, kuten asunnoista ja ruuasta.

Kansakuntien väliset ristiriidat nykyään saattavat olla teknisperäisen kehityksen eri tahti. Tämä on ehkä vasta piilossa oleva aihe, joka kannattaa pitää mielessä sovittelutilanteissa.

Kansakuntien välinen kaupankäynti toteutetaan totutusti rahan avulla. Vielä on melko vähän yleisessä tiedossa rahan olemuksellinen kehitys ja sen mahdollisuudet rauhan toteuttamisessa ja hyvän elämänlaadun suhteen (lisätietoja rahan olemuksesta e-kirjassa Kansantalouden uudet mahdollisuudet, Kansantalouden uhkat voidaan torjua, pysyvä kansantalous, Tarja Kaltiomaa ellibs.com Tmi Tyhjapaperi 2023).

Galaksiaalinen kehitys tasoittaa selvästi maan päällisen elämän tilannetta. Avaruuden laajeneminen on osoitus siitä, että juuri maanpäällisten resurssien määrä avaruudellisesti on kasvamassa. Tämä ei sinänsä maan ihmisille tarkoita muuta kuin mielestäni tärkeää on pitää kiinni maan päällisen elämän mahdollisuuksista ja oikeutuksesta verrattuna sellaisiin kehityslinjoihin, jotka ovat perinteiseen maan päälliseen elämään nähden vieraita. Erilaiset supertekniikat ja hyperkehitykset rikkovat maan päällisten ihmisten elämänkäsitystä ja saattavat olla merkki kyberhyökkäyksestä, avaruusvalloituksen kohteeksi joutumisesta.

Piirros: Maapallo kaikkine maapallon elämänilmiöineen on avaruudellisessa mielessä aurinkokunnan kiviplaneettatyyppinen planeetta. Maapallon elämänolosuhteita ja ihmisten elämänlaatua tutkii uusi tieteen laji kvalifysiikka.

Paras puolustus maan päällisessä elämässä on pitää kiinni saavutetuista traditioista, uskonnosta ja sellaisesta elämäntavasta, jossa tapahtuu normaalia perheen perustamista ja uusien sukupolvien syntymistä. Maan päällisten ihmisten on mielestäni melko vaarantavaa alkaa kilpailla erilaisilla hyperkehityksillä niihin tottuneitten ihmisten kanssa. Parempi on sopeuttaa avaruushenkiset elämään normaalia maan päällistä ihmiselämää.

Eri kansoissa on erilainen elämänkäsitys ja malli, minkä mukaan toimia. Kuitenkin on myös sellaista elämäntapaa, jossa kestävä kehitys ja elämän jatkuminen ole keskeinen ajatus ollut kovin kauan. Suomi on tällainen maa. Ihmisen mielissä on sodat ja maailmanloput. Kristillinen uskonto on  tuottanut maan ihmisille mielenrauhaa. Kirkossa käyminen sovittaa mielen ristiriitoja ja saa aikaan sielullista tasapainoa. Käsitykseni on, että uudet psykologiset terapiat ovat monelle ihmiselle tarpeelliset, mutta henkisiltä vaivoilta voi jopa säästyä elämässä, kun osallistuu uskonnon harjoittamiseen. Mielestäni kirkossa käyminen on terveen ihmisen tärkeää sielunhoitoa ja terapiaa, mielenterveyden ylläpitoa kestävästi. Kun ihmisen mieli on järkkynyt, tarjolla on mielenterveyspalveluita. Jos kunnalliseen tai yksityiseen mielenterveyden hoitoon on vaikea päästä ja jonot ovat pitkiä, jonotusaika kannattaa käyttää osallistumalla seurakuntaelämään ja kirkon tuottamaan ohjelmaan. Tällä on maan rauhaa ja ihmisten mielenrauhaa vakauttava vaikutus.

Uskontokielteisyys, jota maassamme on vuosien ajan nähty, saattaa sekin olla kyberhyökkäys. Tyhjiö, joka syntyy uskontokielteisyyden vuoksi, on vaarassa täyttyä Suomelle maana vierailla käyttäytymismalleilla, joita olisivat erilaiset normaalista perhemallista poikkeavat perhemallit. Suomessa ei tavallinen avioliitto miehen ja naisen välillä ole niin vakiintunut, että sen kyseenalaistaminen olisi estynyt. Julkisessa keskustelussa esitetään nykyään tavallisimmin avioerot ja erilaiset perheristiriidat tavallisina elämässä, joten syntyy käsitys, että normaalia avioliittoa ei kannattaisi perustaa. Rauha maassa on jokaisen yksilön elämään sopeutumisen kysymys. Kun julkisessa tiedotuksessa saa enemmän tilaa jonkinlainen protestimieliala kestävän kehityksen sijaan, moni nuori saattaa elämänsä alussa kaihtaa perheen perustamista.

Uskontokielteisyyden lisäksi kyberhyökkäys voi olla myös maan elinkeinojen hyväksymättömyys. Maan päällä on saatettu jo vuosisatojen ajan kehittää maan olosuhteisiin sopivia elinkeinoja, muun muassa ruuan tuotanto. Elinkeinojen kyseenalaistaminen saattaa olla riidan kylvöä, jonka tarkoitus olisi heikentää maan puolustuskykyä ja itsenäisyyttä. Tarkoitus on saattanut syntyä myös tahattomasti, mutta sen vaikutukset vaarantavat maan itsenäistä selviämistä kansakuntien joukossa.

Tämä olisi vakaan ja rauhanomaisen kestävän kehityksen vastaista.

Mielestäni tiedotustekniikan haltijoiden pitäisi paremmin kunnioittaa Suomelle maana saavutettua rauhaa ja itsenäisyyttä kuin viime vuosien aikana on nähty. Suomalaisen julkisen median mielestäni on maan vastaista ja turhaa tuottaa pelon ilmapiiriä vaikka muissa maissa olisi levottomuuksia. Oma maa maan kansalaisille on tärkeä asia, jota voidaan puolustaa monin tavoin sotaa käymättä. Puolustaminen on usein hyväksymistä. Kun hyväksyy oman maan ja sen kulttuurin, on omalta osaltaan rauhan puolustaja ja ristiriitojen sovittaja.

3.6.2025 Tarja Kaltiomaa

Kirjoitus perustuu antropologiseen valtio-oppia sisältävään kirjaani Kristillinen filosofia (Mediapinta 2021, 2022 Tarja Kaltiomaa).