Niin paljon on salattua ja kätkettyä meiltä arkielämän puurtajilta maassamme Suomessa ja koko maailmassa, varsinkin nykyaikana, kun elämme hyvin eritavalla kuin esivanhempamme ovat eläneet. Tiedämme monista laadukkaista klassikkokirjoista, millaista on elämä maan päällä ollut ennen nykyistä kiireaikaamme. Olemme valjastaneet toisemme kiireen selkään rahaa tienaamaan, ja tämä on nykyiselle omalle ajallemme hyvin tunnusomaista, miksi sen kieltäisimmekään. Meitä edeltäneissä sukupolvissa on ollut selkeästi yläluokka, joka on ollut ohjaamassa kehitystä maan päällä ja ovat olleet omassa maassaan ja kulttuurissaan vaikuttajia, joiden sana kuuluu edelleen ja vieläkin. Heillä on ollut aikaa ja mielenrauhaa kirjata ajatuksiaan kirjoituksiin, jotka ovat luettavissa kirjastojen valikoimissa ja myös yksityistalouksien kirjahyllyissä.

Paljon mystiikkaa ja esoteerisia näkemyksiä on rivissä kirjahyllyissä ja odottavat löytämistään. Näitä asioita emme maailmassamme aina ole voineet arvostaa, kun on ollut tärkeämpää elannon (asuminen, ruoka, vaatetus ja myös koulutus) hankkiminen itselle, perheelle ja suvulle. Esoteerisuuden juuret ja siemenet löytyvät vanhojen kirjojen sivuilta. Arvelen aiheen suurimpien aarteiden olevan muulla kielellä kuin suomeksi, joten kääntäjillekin löytyisi mielenkiintoista työtä. Oma esoteerinen kokemukseni löytyi omasta kirjahyllystä, kun vihdoin tartuin perintökirjaan nimeltä ”Luther”. Kirja kertoo 1500-luvulla eläneestä Martti Lutherista, jonka esoteria kelpasi kirkollisen ohjelman uudistamiseen niin sanotun uskonpuhdistuksen nimissä. Mikä on esoteerisempaa kuin se, miten me ihmiset elämme ja pyhitämme arkeamme ja miten ihmisinä koemme luonnon ja hengen yhtymisen sielussamme. Sielua voi ruokkia esoteerisuuden osalta kirjahyllyjen aarteilla.

Ei yksin leivästä, vaan myös hengen ravinnosta koostuu päivittäinen ravinto, jota tarvitsemme ihmisinä. Vain muutamat ihmiset, kuten tavallisimmin filosofit ja teologit ovat henkilöinä sadonkorjaajia, jotka kurkottavat tiedon hedelmäpuihin tekemään kirja-aarteiden hyllyistä löytöjä. Näistä löydöistä valmistetaan valmiita hilloja kansan käsiin leivän päälle levitettäväksi eli ikään kuin käännetään nykyaikaisen ihmisen ajattelua lähemmäksi nuo tiedon hedelmät. Vaikka Raamattu varoittaa tiedon puiden hedelmistä, on aina ollut ihmisiä, jotka kieltoa ovat uhmanneet ja siten koko ihmiskunta on saavuttanut suuria voittoja tiedon ja tieteen aluksi kapealla polulla ja sittemmin ihmiskunnan jatkuvuuden varjelussa, voittaen esteitä ihmiskunnan elämän tiellä ja jatkuvuutta turvaten. 14.10.2024 Tarja Kaltiomaa

Edellä sanotun kirjoitin lokakuussa 2024, kun Suomen Filosofisen yhdistyksen jäsenenä sain tiedoksi mahdollisuuden pitää esitelmä aiheesta ” Esotericism and Philosophy -konferenssi 12-13.6.20jo25”

Koko kansan tasolla jo filosofia sinänsä on silkkaa esoteriaa.

Esoteerinen sanana määritellään Nykysuomen sanakirjan Sivistyssanat-osassa näin ”suppealle piirille tai asiantuntijoille tarkoitettu”.

Yleisesti jopa tiedettä ja filosofiaa pidetään aiheina, jotka eivät avautuisi ymmärrettäväksi koko kansan tasolla ja siksi varmaankin tarvitaan tavallisesti henkilöitä, jotka kansantajuistavat tieteellisiä artikkeleita ja kirjoituksia ja avaavat filosofisia näkemyksiä kansantajuisesti kerrottuna esimerkiksi lehtikirjoituksina.

Kaikessa osaamisessa taustalla on sanavarasto.

Siksi erilaisiin tietopiireihin kuuluvat ihmiset totuttelevat ymmärtämään kiinnostuksen aiheitaan oppilaitoksissa. Suomessa filosofiset tiedekunnat tuottavat luentoja ja luetuttavat oppilailla aiheista, jossa avautuu erityinen sanavarasto ymmärtää erilaisia filosofisia kirjoja ja kirjoituksia.

Esotericism on suomeksi esoterismi. Lauseessa on kaksi esoteerisuutta tuottavaa näkemystä, kansantajuisuudesta erottavaa: vieraskielinen sana, joka on lisäksi niin sanottu sivistyssana. Yliopisto-opiskelun aikana osakunnassa kuin osakunnassa oppilaat oppivat sivistyssanoja ymmärtämään ja käyttämään sujuvasti. Yliopisto-opiskelun ulkopuolella filosofiaa harrastavan pitää tuon tuostakin nojautua ymmärryksensä osalta sanakirjoihin.

Esoterismiä aiheuttaa myös vieraat kielet. Suomalaisissa peruskouluissa opiskellaan useita vieraita kieliä. Näin lähes kaikki suomalaiset tottuvat käyttämään sanakirjoja jo kouluopiskelun aikana.

Näin voimme sanoa suomalaisia sivistyskansaksi. Jokaisella on mahdollisuus tutustua niihin oppiaineisiin ensinnäkin peruskoulussa, mutta kiinnostuneisuuden ja harrastuneisuuden myötä myös oman oppimisen avulla kouluopetuksen jälkeen. Suomessa on laaja kirjastolaitos, joten kaikkea esoteerisuutta avaavaa kirjasuutta ei tarvitse ostaa, kirjoja voi lainata omaan käyttöön.

Esitelmäni aiheen ” Salattua ja kätkettyä filosofiaa – esoteerisuus kuin mystiikan pilvet maan yllä” salattu filosofia avautuu ihmiselle vaivan näkemisen avulla. Minna Canth sanoo omissa kirjoissaan, että kouluopetus valmentaa ihmistä elämänikäiseen oppimiseen. Kun usein kohdalle osuvan kouluväsymyksen jälkeen alkaa kiinnostua ympäröivästä maailmasta, kirjallisuus toimii oppimisen oppaana. Suomalaiset käyvät tavallisesti työssä, mutta oppimisen este työssä käynti ei ole. Lukeminen on maailman paras harrastus ja lukemisen avulla voi oppia monia tieteen ja taiteen aloja ja filosofista näkemystä. Tavallisten kaupunkien ja lähiöiden linja-autopysäkeillä seisoo joukko eri alojen esoteerikkoja oman alansa töihin lähdössä. Työssäoppimista ei tavallisesti nykyään mainita erityisenä oppimisena, mutta muutaman vuoden kuluttua työpaikassa on oppinut työssä tarvittavan sanaston ja siten vähintään alkeet alan asiantuntijuuteen.

Suomalaiset oppilaitokset valmistavat ensisijaisesti ihmisiä työelämään ja löytämään itselleen työpaikan, josta saa palkkaa ja voi elättää itsensä ja perheensä.

Filosofille ei ole tietämykseni mukaan työpaikkaa.

Filosofian maisterit ovat usein kouluopettajia, jotka opettavat vieraita kieliä ja suomen kieltä. Matematiikkaa, maantietoa, luonto-oppia – miten tämä on mahdollista. Käsitykseni mukaan opettaja yleensä opettaa sellaista kouluainetta, josta itsekin on kiinnostunut.

Filosofian opinnot ja sen lisäksi opettajan kasvatustieteellinen koulutus mahdollistavat työpaikkaan oppilaitoksessa.

Filosofi voi siis olla kuka tahansa työssä käyvä ihminen tai jopa työtön ihminen. Elämän oppimisen nälän voi tyydyttää työelämän ulkopuolessa esimerkiksi harrastamalla esoteerista filosofista kirjallisuutta. Harrastamiseen löytyy mahdollisuuksia yksin yksinäisyydessä ja myös liittymällä muiden samanmielisten yhdistyksiin, joissa voi kuunnella luentoja ja saada hyviä lukuvinkkejä. Perusopintoihin löytyy kirjastoista vanhojen tuttujen filosofien kirjoituksia kirjoina yhä edelleen. Vanhimmat filosofit ovat Sokrates (niin neuvoo), Aristoteles (niin kertoo) ja Platon (planeetan isä). Esoteerisuuden alkuvaiheet on myös kristillisen opin tietäjillä. On tarvittu paljon esoteerisuutta ja ymmärrystä, jotta kristillisyys on nykyään laajalle levinnyt kirkollinen uskonto. Kristillisyyden salatun avaamisesta saatamme ehkäpä kiittää sekä Martin Lutheria ja myös valistusfilosofi Emmanuel Kantia. Vähäinen osallistuminen ei myöskään ole Friedrich Nietzschellä, joka on toiminut kristillisen opin opponenttina. Näin olemme saavuttaneet kristillisen opin avaimet kirjani Kristillinen filosofia kansiin. Kuten tässä esitelmässä kerron, tutustuin työssä käyvänä naisena filosofian saloihin jo nuorena lukemisharrastuksen myötä ja lukemisharrastus on perusta sille, että olen voinut tutustua monenlaisiin filosofisiin teemoihin. Sanavarasto kirjoittaa itse on siten myös kehittynyt ajattelemisen taidon kehittymisen myötä.

Filosofian harrastuksen voidaan siis sanoa olevan opettajan työtä myös ammatin ulkopuolella.

”Salattua ja kätkettyä filosofiaa – esoteerisuus kuin mystiikan pilvet maan yllä” .Mystiikan pilvet pysyvät useimmilla ihmisillä tavallisesti taivaan sinessä. Pilvet saa tietoa janoava ihminen laskeutumaan omalle tasolleen kirjallisuuden avulla. Mystiikan salat avautuvat ja samalla mielenkiinto maailmaa kohtaan kasvaa. Ymmärrys on ihmisellä lähes sama asia kuin sanavarasto. Kun on hyvä sanavarasto, on myös monenlaiset valmiudet elämässä ihmisellä eri elämäntilanteisiin olemassa.

Pieni elämänesimerkki: Olipa kerran naimisissa mies ja nainen. Mies oli suuren yliopiston professori ja nainen oli kotirouva. Työssään mies kohtasi paljon ihmisiä, jotka puhuivat keskenään kaikista maailman asioista monisanaisesti ja sujuvasti. Kaikki miehen työtoverit ja oppilaat olivat samanmielisiä elämäntaitureita. Kun mies meni kotiin, hänestä tuli ikään kuin mykkä. Hän ei osannut puhua vaimonsa kanssa juuri mistään. Miten vaimo oli päivänsä viettänyt? Hän oli istuttanut puutarhaan uudet kevätkukat, oli auttanut lapsia läksyjen teossa, oli ajanut lähimarkettiin ostoksille. Mies ja vaimo elivät kuin eri maailmoissa sanavarastonsa osalta. Heillä ei ollut juuri mitään sanottavaa toisilleen. Johtuiko sanomisen puute siitä, että he pyrkivät toisensa yllättämään tai pyrkivät saamaan toisensa kiinnostumaan itsestään? Mikä avuksi perheessä? Rakkaus. Rakkauden avulla tarvittavat sanat löytyvät myös kotioloissa. Rakkaus antaa kärsivällisyyttä kiinnostua puolisostaan myös ilman sanoja.

21.2.2025 Tarja Kaltiomaa

Teksti on tehty esitelmäksi: Esotericism and Philosophy -konferenssi 12-13.6.2025

Filosofia harrastuksena alkaa varmaan yleensä lukemisen hartaana harrastamisena. Kun kirjat ja kirjallisuus täyttävät elämän luppoajat, vähitellen lukijana tulee kartuttaneeksi ymmärrystään ja sanavarastoaan niin, että saattaa huomata itsensä sujuvasanaiseksi. On ihmisen luonteen mukaista, ilmeneekö ymmärrys ja sanallinen lahjakkuus puheena vai kirjoituksena. Osa ihmisistä, jotka ovat kartuttaneet ymmärrystään ja sanavarastoaan eli lukeneisuuttaan filosofisella tasolla ovat ehkä seurueidensa sanavalmiita esiintyjiä ja puhujia, osa filosofian harrastajista ehkä osaavampia kirjoittajina.

Mietin jo pitkään aktiivisesti filosofiaa harrastaneena naisena, mitä sana filosofia tarkoittaa. Minäkin katsoin sanakirjasta suomalaisen tavutuksen mukaisesti sanojen filo ja sofia merkityksen ja arvelin sanan filosofia tarkoittavan tiedon rakastamista. Näin on varmasti pitkään ajateltu yleisestikin erityisesti suomalaisittain.

Sittemmin mietin vanhinta maan päällä asunutta filosofia Sokratesta henkilönä. Miksi Sokrates omana aikanaan ennen ajanlaskun alkua olisi rakastanut tietoa aikana, jolloin tietoa ei ehkä paljon ole ollut. Sokrates ei mielestäni ole rakastanut tietoa, vaan hän on tehnyt sanaluetteloa ja on kertonut aikalaisilleen tekevänsä työkseen sanaluetteloa: filos_off. Hän on tuottanut kirjalliseen muotoon kirjoitukseksi sellaisia sanoja, jotka hänellä on ollut mielen sopukoissa, mutta joita ei vielä ole esiintynyt kirjallisessa muodossa. Filosofia on siis sanana tämän päättelyn mukaan tarkoittanut tiedot ylös: tietojen ylös kirjaamista. Ensimmäinen filosofi Sokrates onkin ollut kirjuri, joka on tehnyt luetteloa sanoista, joita tarvitaan abstraktissa keskustelussa, käsitteellisen ilmaisun sanoja.

Mielestäni näkemys osittain vetää pois filosofian esoteerisuutta ja mystiikkaa filosofiasta harrastuksena, mutta tuottaa harrastukselle myös sen ominaisuutena käsitteellisen keskustelun tason, abstraktin tason. Täten onkin filosofialle luonteenomaista esoteerisuus keskustelun tasona. Olen aiemmin luonnehtinut kirjoituksissani, joita minulla on runsaasti julkaistuna internetissä sekä blogikirjoituksina että e-kirjoina, filosofiaa ylimmän tason keskusteluksi. Esoteerisuus on luonnollista filosofian harrastajille.

Kun harrastaa runsaasti lukemista, sanavarasto laajenee ja siten keskustelupiiri laajenee. Samalla elämän mystinen mystiikka toteutuu: keskustelupiiri myös supistuu. Filosofisella keskustelutasolla eivät viihdy suuret kansanjoukot, vaan kirjallista ilmaisua harrastavat kokoontuvat yliopistoissa ja filosofia harrastavien yhdistyksissä. Ihmiselle on kehittynyt rakkaus ja taito ymmärtää tiedon eri aloja ja eri alojen ylimmän keskustelutason ihmisiä. On syntynyt myös halu kuunnella erilaisia näkemyksiä yhteiskunnassa.

Olen aikoinaan keskustellut aiheesta tyttäreni kanssa. Hän on ollut kiinnostunut teologiasta ja hän pitää teologiaa ylimpänä tasona keskustelussa. Mielestäni kautta satojen vuosien filosofia käsitteellisenä, abstraktina keskustelutasona ja teologia maailman mysteerien ja jumalten sanoman ymmärtäjänä ovat vaihdelleet paikkaansa korkeimpana tasona, mutta minkäänlaista lopullista voittajaa ei oikeastaan tarvita. Filosofia kannattelee nykyaikana erilaisia tieteitä ja tieteellisiä näkemyksiä, ja siten onkin Suomessa nykyisin filosofian piirissä keskustelussa ja arvostettuna nimenomaan erilaiset tieteelliset näkemykset. Teologia sen sijaan pyrkii ymmärtämään maailman perusteita uskonnollisena näkemyksenä, onhan arvostetuimmat kirjoitukset koottu maapallon ihmisten elämänevääksi pyhään kirjaan Raamattuun. Miten Raamatun teksteistä keskustelevat keskenään filosofit ja teologit? Ehkä tällainen keskustelu, jos sitä käydään, tapahtuu yksityisissä salongeissa korkeasti oppineiden esoteerisissa piireissä. Siinäkin on tärkeää rakkaus ymmärrystä kohtaan, rakkaus voimavarana ymmärtää asioita. Asioitten filosofisen tai teologisen näkökannan mukaan eivät tarvitse olla ristiriidassa. Tieteellisen filosofian harrastajat painottavat näkemyksiä tieteen eri teorioiden puolustajina ja siten on luotu hyvinkin esoteerinen taso keskusteluun. Teologit sen sijaan saavat usein työpaikan kirkon piirissä ja he ovat erikoistuneet Raamatun tekstien tulkitsemiseen seurakunnassa ollen siten ammattimaisia tulkitsijoita jumalopin osalta suoraan tavallisille ihmisille.

Raamatun tekstit ovat kannatelleet ihmiskuntaa niitten kirjoitusten alusta nykypäivään, joten teologialle on oma hyvin tärkeä ja näkyvä paikkansa yhteiskunnassa. Molemmissa sekä filosofiassa että teologiassa on piirre, jossa syvästi perehtyneet henkilöt ovat ymmärryksen välimaastossa laajan tietämyksen omaajina ja kohtaavat tiedon ja ymmärryksen välittäjinä suuren yleisön.

Abstraktista tietämyksestä tuotetaan esoteerisen tason tietämystä, jossa yleisön kohtaaminen on joko vertaiskohtaamista yhdistyksissä ja muissa samanmielisten seuroissa, ja toisaalta kansantajuistamisessa papisto kirkoissa ja filosofit kaikenlaisissa kohtaamisissa, joissa suuri tai laaja ymmärrys ja sanataide paloitellaan kaiken kansan sanaisen varaston tasolle. Tieto muunnetaan kansantajuiseen muotoon. Kohtaamisia on vakavista yhteiskuntakysymyksistä viihteeseen ja huumoriin saakka.

Eivätkö monet suomalaiset ja muun maalaiset kansan viihdyttäjät nimenomaan ole filosofeja, ainakin niin sanottuja kansanfilosofeja. Esoteerisuuden ei tarvitse mennä liian ryppyotsaiseksi pieneksi piiriksi, vaan siitä voi muodostua sellaista ymmärrystä, joka sisältää runsaasti suvaitsevaisuutta ja ihmisrakkautta. Tiedon rakastamista siis.

22.2.2025 Tarja Kaltiomaa