Piirros: Angels in the Night by Tarja Kaltiomaa 9.7.2025. Piirroksen luontitekniikka – MS Paint tietokoneella, valitsin valkoisen kalligrafia-kynän ja piirsin hahmot valkoiselle pohjalle. Sitten edelleen valkoisella täytin hahmot ja taustan mustalla.

Kirjoituksen otsikko on paljon puhuva, mutta niin on paljon puhuvaa myös ihmisten tuottama historiakirjoitus ja monenlaiset tarinat, joita ihmiset  maapallolla ovat kirjoittaneet. Samaa asiaa käsittelen jo aiemmissa kirjoituksissani, joita ovat tämän sivuston lukemisen historiaa ja kirja Kristillinen filosofia, joka sisältää neljä eri osaa. Miksi maapallo ja mikä maapallo on?

Maapallo aurinkokunnassa on niin sanottu kiviplaneetta, joka on pallon muotoinen elämänalusta. Tämä on uutta avaruudellisesti. Kun luomakunta on kehittynyt, aluksi elämänalustat ovat olleet vähitellen kehittyviä elämänalustoja, joilla ihmiset ovat eläneet ja aluksi lähes kaikki elämä on ollut suoraan tarinoita, joita rooleihin valitut ihmiset ovat toteuttaneet kyseisen elämänsä aikana. Tällaisia ikivanhoja tarinoita tunnetaan nykyään niin sanottuina satuina. Tunnetuimpia luomatarinoita eli nykyään saduiksi sanottuja tarinoita ovat mm. Prinsessa Ruusunen, Tuhkimo, Lumikki ja seitsemän kääpiötä ja monet muut prinsessoista, prinsseistä, kuningattarista ja kuninkaista kertovat tarinat. Kaikki nuo tarinat ovat aitoa ihmisten, vanhimpien ihmisten, elämäntarinoita. Näissä tarinoissa on ollut kyse erilaisista elämänarvoista, joita on rohkeus, rakkaus, rehellisyys, viattomuus, vilpittömyys, vaaroista selviäminen, arvoitusten ratkaiseminen. Uskon, että tarinoita vielä uinuu ihmisten mielissä ja monet menneisyyden tarinat odottavat vielä kerrotuksi tulemistaan. Kaikki menneisyyden maailmat ovat olleet nykyaikaisesta näkövinkkelistä maapallolta katsottuna henkimaailmojen juttuja. Ihmiskunnan menneisyys on henkimaailmat. Tämä selittää sen, että ihminen maapallolla, joka on luontomaailma pitäen sisällään kaikkea, mitä vanhoissa maailmoissakin on ollut, voi olla niin ”valmis” olentona – ihminen on ollut aina valmis olentona.

Kun elämänmahdollisuudet tulevaisuutta kohti elettäessä alkoivat näyttää ahtailta, tulevaisuus alkoi näyttää epävarmalta, uusia tarinoita eli projekteja ei oikein kukaan jaksanut enää aloittaa, vanhoja tarinoita – niitä samoja – elettiin aina uudelleen ja uudelleen, vanhimmat jumalat päättivät uudistaa ihmiskunnan elämänalustat. Luotiin maapallo ja maapallon eli fysikaalisen kiviplaneetan olosuhteet, jotka ovat avaruudellisesti maapallon fysiikan lait. Fysiikan lait luotiin ensin, siten, että niiden avulla luotiin sellaiset olosuhteet ihmisille, että elämä maapallolla voi alkaa. Sittemmin tunnemme tiedemiesten todenneen näitä fysiikan lakeja olevan olemassa, todenneet niitä jo maapallolla eläessään. Tiedemiesten vahvistus maapallon fysiikan lakien suhteen on samalla maapallon erityisolosuhteiden ja elämän maapallolla vahvistamista. Maapallo ei ole niin uhattuna kuin moni ihminen erilaisten havaintojensa ja uhkakuvien perusteella saattaa luulla. Maapalloa  ja pallomuotoisella elämänalustalla asumista on tieteen avulla tutkittu todella perusteellisesti, joten uskon maapallon olevan kestävä elämänalustamalli.

Minulla on Tiede-lehden joskus 1980-luvulla lehden liitteenä saatu aurinkokunnan perusmalli julisteena seinällä. Tämäkin on tutkittua tietoa maapallon lähiavaruuden mallista. Heti kohta maapallon alussa on luotu muu aurinkokunta sen perusplaneettoineen. Tuolloin suuri osa ihmisistä on asunut vielä Venuksella ja Marssissa, vain pienehkö määrä ihmisiä on asunut tuolloin maapallolla. Aurinko on syntynyt näinä aikoina. Henkimaailmoissa asuminen on ollut vielä ihmisfysiikassa luonnollinen olomuoto tuolloin. Ihmisiä on siis Venuksen, Marssin ja alkumaapallon aikaan asunut Jupiterilla, Saturnuksella, Uranuksella ja Neptunuksella, maapallon muilla aurinkokunnan planeetoilla, jotka edelleen olivat ja ovat henkimaailmoja. Paljon on vettä virrannut Niilissä ja Thames-joella, ehkäpä vähitellen myös Vantaa-joessa, ennen kuin olemme ihmiskuntana päässeet nykyiseen (omasta mielestäni varsin) toimivaan maailmamalliin.

Ei sinänsä ole ihme, että tämä edellä kerrottu kokonaisuus maapallon ja ihmiskunnan osalta ei ole aiemmin valjennut ihmisille. Ihme se ei ole, koska maapallo on erityinen elämänalusta, jossa ihminen on biologinen nisäkäslaji. Suoranaista vanhojen aikojen muistia ihmisillä ei juuri ole. Muistaminen muutenkin jo henkimaailmoissa on ollut erityislahjakkuus, jossa ihminen on tutkinut ja lukenut aiemmin tuotettua kirjoitusta ja tarinoita. Tietävät ihmiset ovat jo alkumaailmoissa olleet erityisiä muistin suhteen ja he alkoivat varmuuden vuoksi kirjata tärkeimpiä tarinoita myös kirjoiksi ja kansiin säilytettäväksi. Kirjoituksessa Lukemisen historia kerron tästä maapallolla elon kannalta.

Ihmisten elämä on aina perustunut ja edelleen monin osin perustuu tarinoihin. Nykyään voidaan sanoa, että ihmisten elämäntarinoihin. Kaikki ihmiset eivät ole, eivätkä voi olla, näitten suurten tarinoitten pääosassa, kun niitä elämässä tapahtuu, mutta ehkäpä sellaisesta pääosasta haaveilevat voi kuitenkin joskus tulevaisuudessa olla oman elämänsä jopa tunnettu sankari. Elämä maapallolla jatkuu ja siten avautuu runsaasti tulevaisuuden mahdollisuuksia, vaikka elämä jatkuu näennäisesti hyvin arkisena monen kohdalla. Jo sinänsä elämä on lahja, joka ihminen saa kokea. Tästä kerron kirjassani Kristillinen filosofia: elämä on niin sanottu elämänkaari, jossa on alku (syntymä) ja loppu (kuolema). Tämän asian ei pidä ihmistä liikaa horjuttaa tai murehduttaa. Onhan sanottu huolissaan, että jonakin päivänä kuolla pittää, mutta on siihen sitten sanottu, että muina päivinä ei pidä. Koska ihmisellä on siis henkinen menneisyys, hänellä voi olla myös tulevaisuus maapallolla henkensä myötä: uusi syntymä, uusi elämä, uusi mahdollisuus. Tämä asia – uusi elämä ihmisenä – ei voi olla kuin toiveissa ja hyvän elämän jatkumisena, koska ei sinänsä ole välttämättä jokaisella ihmisellä kuin olemassa valmiina henkinen olemus, joka kelpaa ja on kokonainen ihminen. Olla ihminen on mahdollisuus tulla ihmiseksi. Tähän sanontaan saattaa piillä jonkinlainen kunnianhimoinen tavoite, ihminen, joka ihminen voi olla ja on fenonyyminä ihminen, voi olla galaksikulkija, mikä nykyään on elämän melkoisen korkea tavoite. Tämä tavoite voi jo nykyään olla totta – sanotaanhan, että jumalat elävät iäisesti – mutta jokaiselle ihmiselle pätee myös elämänkaari maapallolla, ihmisen biologinen olemus, biologinen elämä, on lainaa vain.

Kirjassani Kristillinen filosofia kerron ihmisen henkisen jatkumon osalta mahdollisuudesta personoitua ihmiseksi, siis olemukseltaan tulla ihmiseksi (jos niin asia ei vielä olisi). Tämä kehkeytyvä asia elämässä tarvitsee ihmiskunnassa rauhallisia alueita, joissa ihmiset voivat elää sivistyselämää elämästä toiseen, uskoen, toivoen ja luottaen ihmiskuntaan ja elämän merkitykseen ja arvoon. Tätä asiaa länsimaisessa elämäntavassa kannattelee kirkkolaitos opettaen kristillistä elämäntapaa.

Edellä mainittu on totta jo monessa maassa. Maapallolla tietenkin on rikkaus, että eri maissa on hieman vaihtelevaa kulttuuria, mutta ei myöskään ole väärin sanoa, että kristillisessä elämäntavassa on asioita, joiden toivotaan olevan tärkeitä kaikissa maapallon kansojen kulttuureissa. Kuten kristillisyydessä on toivottavaa molempien sukupuolten mahdollisimman hyvä elämänlaatu siitä huolimatta, että naisella sukupuolensa vuoksi on raskautetumpi osa perheessä elämän jatkumisen kannalta. Siksi sukupuolten, miehen ja naisen, elämä maapallolla on erityisen huomion kohteena nykyään, kun elämänjatkumisesta ollaan jo tietoisempia, elämän jatkumisen tärkeydestä. Uskon, että ihmiset vaistomaisesti edellä kerrotunkin perusteella ovat huolissaan elämästä maapallolla, jos elämäntavassa on jotakin sellaista, mikä jatkuvuutta ja elämää uhkaa. Koska kyse elämästä maapallolla on aika-avaruudellisessa mielessä uusi elämänmuoto, voimme uskoa tulevaisuuteen ja jatkuvuuteen sinänsä, mutta ihmisen lajina, vastuullisimpana lajina maapallolla, tulee aina olla valppaana erilaisten uhkien osalta ja torjua uhkia tieteen, taiteen ja uskonnon avulla. Sukupolvet vaihtuu, mutta ihmiset elävät aina jotakin elämänkaarensa vaihetta ja siten on mahdollista uskoa siihen, että jopa menneisyyden vastuunkantajia aina on aikuisen elämässäkin ja siten voivat tarkastella mahdollisia ongelmatilanteita ja ratkaista vaaratilanteita. Niin on aina ollut: sankaritekoja tekevät sankarit ja sankarittaret edelleen. Elämä ja elämäntarinat jatkuvat ihmiskunnassa, luomakunnassamme.

24.5.2025 Tarja Kaltiomaa

Elämää maapallolla tulee vaalia!

Tiede on todistanut avaruustutkimuksessa, että ihminen avaruudesta etsii elämää. Tämä tarkoittaa, että avaruustutkimuksessa etsitään elämänä samankaltaista luontoelämää, jota tavataan maapallolla aurinkokunnassa. Luontoelämä, ihminen biologisena nisäkäslajina on harvinaisuus avaruudellisesti. Astraalielämä ja sen mukainen katsanto on tavallisempaa suuren avaruuden mitassa. Nykyään kun on kulunut 2000 vuotta ajanlaskun alusta, on ollut mahdollista nykyisen tietämyksen valossa tuottaa käsitys, jossa biologinen luonnollinen elämä on on avaruudellisen näkemyksen elämästä kannaltakin kannattavaa. Periaatteessa on niin, että astraalisuudessa pitkä elo avaruudessa pelkistää olennon muotoa ja siten alkuperäisen ihmisen fenotyyppi on saattanut muuttua muuksi kuin ihmishahmoksi. Tämä hahmo on mahdollista palauttaa ihmisen fenotyypiksi pitkän tai minkä ajallisen jakson aikana näin tapahtuu.

Kaikissa maailmoissa on universaalina sääntönä, että kun saapuu uuteen maailmaan, maailman sääntöihin pitää tutustua.

Ei ole oikein uuteen maailmaan saapuessaan tai saavuttuaan perehtymättä maailman lainalaisuuksiin alkaa maailmaa muuttamaan.

Usein muutostarpeessa on kyse ihmisen itsensä sopeutumisvaikeuksista.

Saattaa olla vaikea ajatus, että ihmisen muutettua jollekin ihan kamalalle paikkakunnalle hirveitten ihmisten pariin, tärkeintä olisi päästä pois. Näin yleensä ajatellaan. Ajatuksen voi kääntää voitoksi, kuten usein elokuvissa nähdään. Jospa ei lähde pois paikkakunnalta ennen kuin olisikin surullista lähteä ja olisi surullista myös se, että lähtee muitten ihmisten puolesta. Jospa ihmisellä olisi aikaa perehtyä sen paikkakunnan tilanteeseen, johon on tullut ja usein maailmanmatkaajana aika-avaruudessa myös korkeamoraalisena ihmisenä alkaa ymmärtää paikkakunnan, johon on tullut ja ja ihmiselon autuuden välisiä suhteita, ja siten pyrkiä parantamaan apean paikkakunnan ihmisten elinehtoja.

Näin taannoin televisiosta (ongelma on ehkä hyväksi etäännyttää itseltä) amerikkalaisen entisen kaivospaikkakunnan ankeutta kuvattuna. Ihmiset elivät toivottomina, mutta kuitenkin jotenkin omaan kotiinsa ja asuinalueeseensa juuttuneina, ikään kuin voimattomina sieltä muuttamaan. He eivät harkinneet muuttamista, vaikka kokivat elämän vaikeaksi rahattomina. Television katsojana huomasin, että ihmiset voisivat tuolla paikkakunnalla elää hyvää ja toisiaan rakastavaa elämää, jos heillä olisi rahaa käytettävissä. Paikkakunnalla eli esimerkiksi vanhuksia, joilla oli varjeltavanaan ja huolen aiheena eri ikäisiä lapsenlapsiaan. He olivat kotona tavoitettavissa, kun nuoret tarvitsivat aikuista juttukaveria ja saattoivat ehkä pienestä eläkkeestään antaa nuorelle hieman taskurahaa. He odottivat lastenlastaan koulusta luokseen käymään ja antoivat tälle välipalaa koulun jälkeen. Isovanhemmat myös tukivat lapsenlapsiaan koulutehtävien suorittamisessa. Joissakin tapauksissa mainitulla entisellä kaivospaikkakunnalla lapsilla ei ollut muuta aikuisen turvaa kuin isovanhempansa.

Tuolla mainitulla kaivospaikkakunnalla asunnot olivat todella vaatimattomia, kuin kaivoksen parhaina aikoina rakennettuja sittemmin rahan puutteessa vaille kunnostusta jääneitä koteja. Kodit olivat kuitenkin suuressa maailmassa ihmisten turvapaikkoja, josta ei ollut helppoa edes ajatella irtautuvansa.

Joskus ketä tahansa ihmistä harmittaa oma elämäntilanne. Toivoisi itselleen muuta ja kokee ansaitsevansa muuta kuin kokemaansa arkea. Missä tahansa maailmassa onkaan, pitää luoda silmäys ympäristöön ja miettiä, että mihin tässä on kiirekään. Ihmisen muisti on lyhyt. Ihminen tavallisesti ei muista edes edellistä viikkoaankaan, mutta harva muistaa edellisen elämänsä lopussa tehtyjä päätöksiään: jos elän vielä joskus, lupaan, että plää plää plää. Näitä lupauksia ei tavallisesti muisteta uudessa elämässä. Kuitenkin ihminen elää elämäänsä päivästä päivään. Mikä kiire?

9.7.2025 Tarja Kaltiomaa

JK: oman elämäni muistilappu on niin sanottu Satama-taulu, jonka on maalannut tai muuten tuottanut Ellen von Thesleff, suomalainen taidemaalari. Tämä on ollut muistilappu, jonka myötä hyppäsin ja jouduin hyppäämään edellisestä elämänvaiheestani hyvin toimeentulevana työntekijänä atk-alalta kirjoittajaksi. Mukavaa työtä tämä vapaaehtoistyö kirjoittajana ja kuvaajana on, tietenkin. Mihinkäs tässä on kiirekään? Luoja tietää!!!!!

Sittemmin tietä on viitoittamassa muut kuvat.

Kuva Helsingin Kirjamessujen lattiasta vuodelta 2019.

9.7.2025 TK

Asiat eivät ole yksinkertaisia lainkaan – eivät perheasiat ainakaan

Hämmentävien ja sotaisten Euroopan vuosien – ei vielä ehkä Euroopankaan, vaan eteläisten ja itäisten alueitten – jälkeen noin 2000 vuotta sitten on kristillisen uskonnon myötä alettu tuottaa länsimaiseen elämäntapaan järjestystä perhe-elämän avulla. Tämä tehtiin niin, että määrättiin yksiavioisuus, joka tarkoittaa sitä, että miehellä voi olla vain yksi vaimo ja samoin myös niin, että naisella on ollut vain yksi aviovaimo. Tämä ei ole ollut sellainen mahtikäsky, jota kaikki ovat noudattaneen, mutta yksiavioisuus on ollut yläluokan velvollisuus. Mikään kuningashuone ei senkään vertaa kuin historia osoittaa ole pysynyt voimassa, ennen kuin yksiavioisuus on vuosisatojen ja kahden tuhannen vuoden mittaan vähitellen vakiintunut perhemuodoksi länsimaissa.

Suomalaiset omana kouluaikoinani opettivat monipuolisesti historiaa, johon kuuluu sotahistoriaa, geopolitiikkaa, maantiedettä, taiteet ja tieteet. Perhehistoriaa en muista oppina saaneeni, vaan perhekäsitys on itselläni myötäsyntyinen näkemys. Oma lapsuuden perheeni, johon kuului isä, äiti ja neljä lasta, on mieleni mukainen normiperhe. Tämä on länsimaisen perhe- ja sukukäsityksen ydin, josta kerron lähemmin verkkosivullani kirjoituksessa Perhesuhteet Verkkosivusto Tyhjäpaperi Kristillinen filosofia Perhesuhteet

Sitten tapahtui seuraavaa:

• sodan jälkeiset vuodet ja 1960-luku, ehkäisyn saavutettavuus, seksuaalinen vapautuminen, yleinen ihmisten vapaus käytännön elämässä
• ehkäisystä huolimatta syntyi runsaasti lapsia avioliiton ulkopuolella, lapsia ei tietenkään ole hylätty, moni nainen sai abortin ja edelleen saa
• sotien jälkeisten vuosien lapset eivät aina tiedä, ketkä ovat biologiset vanhemmat eli syntymävanhemmat
• lapsen kuuluu koko ikänsä pitää sitä käsitystä alkuperästään, joka on hänelle kerrottu ja/tai joka on virallisissa arkistoissa merkittynä
• maassamme ei aina solmi virallista avioliittoa kihlauksineen, kuulutuksineen ja avioliittona parit, vaan alkavat hyvin yleisesti elää perhe-elämää niin sanottuna avoparina

Ihminen lajina maapallolla on biologinen nisäkäslaji. Tämän huippuluonnontieteilijät tietävät, mutta tätä tietoa ei aina yhdistetä ihmislajiin kuitenkaan. Minun mielestäni ihminen on lajina ihminen ei eläinlaji kuitenkaan. Maapallon ihmisillä on samantyyppinen elimistö ja anatomia kuin nisäkäseläimillä. Ihmisellä ja muilla nisäkkäillä on kuitenkin selvä ero elämänsä suhteen. Ihminen lajina on ollut ihminen jo ennen syntymistään maapallolle. Tästä kertoo asian ymmärtäjälle moni asia historiassa ja nykyään kirjallisuudessa, elokuvissa, taiteessa ja uskonnossa.

Tiede ei ole pystynyt oma-aloitteisesti todistamaan ihmisen henkisyyttä.

Kirjassani Kristillinen filosofia (kirjoitettu vuosina 2001 – 2005, julkaistu Elisa Kirjassa vuoden 2013 elokuussa, nykyään painettuna kirjana vuodesta 2022 ja edelleen e-kirjoina ellibs.com julk. Tmi Tyhjapaperi) kerron luvussa 3 Ihmisen henkinen jatkumo, että ihmisellä on henki ja tuo ominaisuus tarkoittaa todella paljon ihmislajin suhteen. Kirjassa on 530 sivua painettuna kirjana, joten siinä on paljon mietteitä tämän mainitun oivalluksen suhteen. Tällä on suuri merkitys ihmiskunnan ja ihmislajin osalta jatkossa elää luontomaailma maapallolla, aurinkokunnassa, galakseilla…

Liian läheistä sukua keskenään olevien miehen ja naisen ei kuulu avioitua eikä harjoittaa vuodeyhteyttä keskenään. Ehkäisystä huolimatta jokainen yhdyntä saattaa tuottaa jälkeläisen. Liian läheinen biologinen sukulaisuus on vaara, koska mahdolliset piilevät ominaisuudet, kuten sairaudet, sukurasitteet ja muut vaivat, saattavat luoda liian suuren vaaran jälkeläisten terveydelle ja normaalille elämälle.

Edellä mainitun vuoksi suuren yleisön ohjeistuksen kuuluu olla sellaista, että vaaraa ei aiheudu. Tämän vuoksi ihmiset, jotka kantavat suurempaa vastuutaan henkisesti, kuten kuninkaalliset, aatelisto ja porvaristo, ovat edelleen esimerkkinä elämäntavan suhteen. Kun elämäntapa on määritetty selkeästi, kuten kirkollisessa ohjelmassa uskonnon puolesta kuuluu olla ja kuten lainsäädännössä kuuluu olla oikein ihmisiä kohtaan, ihmiset voivat elää elämäänsä luovemmin ja omistautua työlleen ja tehtävilleen perheessä ja suvussa huolettomammin kuin nykyään nähdään ihmisten tekevän.

Tämän jutun innoituksen sain, kun nyt pitkästä aikaa seuraan televisiosarjaa Kauniit ja rohkeat. Hakukone kertoo tv-sarjasta näin ” Kauniit ja rohkeat alkoi Yhdysvalloissa 23. maaliskuuta 1987. Suomessa sarjan ensiesitys oli 20. tammikuuta 1992.” Antropologin näkökulmasta ohjelma on mielenkiintoinen. Siinä käsitellään muutaman keskenään tekemisissä olevien sukujen ja henkilöiden keskinäisiä ihmis- ja perhesuhteita. Ehkäpä narun pää jää vetäjän käteen, koska noin paljon asioista pitää puhua, jos ei ole selkeää ohjeistoa perhe-elämän ja elämäntavan järjestämiseen. Näyttää siltä, että sarjaelokuvan henkilöt suorastaan elävät sillä, että puhuvat yhä monimutkaisemmista ihmissuhteistaan.

Nykyään moni pitää uskontoa ensinnäkin syynä monenmoiseen elämän hankaluuteen ja varsinkin rajoitukseen, mutta uskonto määrittää ja sen tehtävä on määrittää maan kulttuurin ja elämäntavan. Tämä on ollut joinakin vuosisatoina jopa ankaraa ohjeistusta, josta ei ole hyväksyttyä ollut poiketa. Monien aiemmin tässä kirjoituksessa mainittujen seikkojen vuoksi tiukasta perhemallista ja perheen muodostamisesta on poikettu, joten länsimaissa on päädytty ihmissuhdesillisalaattimalliin elämäntapana.

Kirjassani Toiminnallinen ajattelu (2013 – 2013) kirjoitan, että kun osataan hyvin parisuhde ja avioliitto elämäntapana (mies ja nainen avioliitossa), kaikkeen muuhun mielenkiintoiseen tekemiseen, harrastamiseen ja työhön jää runsaasti aikaa. Näin asia periaatteessa on maassamme Suomessakin. Mutta käsitykseni mukaan itse ja itseni ikäiset ihmiset (olen nyt 71-vuotias nainen) olemme saaneet elää normaalissa perhekäsityksessä, mutta jonakin vuosikymmenenä tämä aasinselkä on katkennut ja perhemalli on monipuolistunut, jolloin myös perhettä ja sukua koskevat aiemmat itsestäänselvyydet ovat menettäneet valtansa.

Perinteisen perhemallin murentuminen on vaikuttanut yhteiskunnassa paljon. Sukuomistus ja suvun yhteiset kartanot ja maat on pirstoutuneet mökkikyliksi. Joskus omaisuus on pitänyt jakaa suuren jälkeläismäärän kesken tai omaisuus on saattanut jäädä jonkun yhden jälkeläisen harteille muitten sisarusten muutettua kaupunkiin työn vuoksi. Suomessa on muutenkin monena vuosikymmenenä ollut runsaasti taloudellisia vaikeuksia ja vasta sotien jälkeiset vuodet ovat tuoneet kansantalouteen ja yksityistalouksiin vakautta, jossa taloudellinen vauraus on edennyt. Periaatteessa Suomen talous on ollut ihme näin pohjoisen maan tuloksena.

Kansan valitsemilla päättäjillä poliitikoilla on liiallisena pidettävä haaste tuottaa työpaikkoja, rahoitusta, palkanmaksua, elinkeinoelämää, vaurautta jne. verorahoin, kuten näyttää tavoitteena olevan. Nykyään ihmisillä on jo käytössä tehokkaita tietokoneita, joiden avulla moni talouden vielä vaikeutena pidettäviä asioita on mahdollista korjata parempaan suuntaan. Kirjotan aiheesta kirjassani Kansantalouden uudet mahdollisuudet Kansantalouden uudet mahdollisuudet: Kansantalouden uhkat voidaan torjua, pysyvä kansantalous | E-kirja | Ellibs E-kirjakauppa.

Tarkoitan tällä kirjoituksella sitä, että mitä selväpiirteisemmät ja jokaiselle tutut ja turvalliset ovat perhe-elämän säännöt ovat, ja kun niitä noudatetaan, sitä vähemmän tarvitsee käyttää aikaa tuottamattomaan joutilaisuuteen ja perhe- ja ihmissuhteitten käsittelyyn. Ajan voi käyttää luovemmin ja silti jää aikaa myös oleskeluun ja lepäilyyn.

10.7.2025 Tarja Kaltiomaa