Aikaa mitataan kellolla ja kalenterilla, taloutta mitataan rahalla ja menestystä myös rahalla.

Kuva: Kiireisen pöytäkello, jossa kellotaulu on molemmin puolin. Valokuva: Tarja Kaltiomaa

Ajan mittaaminen

Kun uusissa filosofisissa ja tähtitieteellisissä avaruuden tutkimuksen näkemyksissä sanotaan avaruuden olevan niin sanottu aika-avaruus, tuntuu riittämättömältä pitäytyä ajallisten asioiden kuvaamisessa vain niin sanotun aikajanan varassa. Lyhytaikaisesti aikaa mitataan kellon ja kalenterin mukaan länsitaloudessa. Kellon tuottamiseen ja kehittämiseen on nähty paljon vaivaa menneisyydessä. Siitä kertoo meille suomalaisille Kellomuseo. Ensimmäiset kellot ovat vieneet tilaa melkein nykyaikaisen makuuhuoneen verran.

Kuva: Kellon suunnitteluajan mekaniikkaa. Valokuva: Tarja Kaltiomaa

Kuvassa kellon mekaniikkaa, jossa toiminnallisuuden luominen on tärkein kellon ominaisuus. Valokuva on vuodelta 2019 Espoon kellomuseolta. Nykyään Uniikki museo Espoossa – Suomen kello- ja korumuseo Kruunu

Kuva: Kellomuseon näyttelyssä olevia kaappikelloja vuonna 2019. Valokuva: Tarja Kaltiomaa

Kuvassa kaappikelloja. Kaappikello on ollut suomalaista kansanperinteen mukaista sisustusta näihin päiviin saakka. Kaappikellot ovat edelleen kysyttyjä sisustuselementtejä esimerkiksi suurissa tupakeittiöissä ja maalaistaloissa. Kuva on vuodelta 2019 Espoon kellomuseosta.

Eri puolilla maapalloa aikaa mitataan eri tavoin ja jopa vuosiluku saattaa poiketa eri alueilla. Maapallo on jaettu aikavyöhykkeisiin, jotka matkustettaessa pitää ottaa huomioon lähtömaan ja saapumismaan mukaan. Nykyään internetaikana aikaeroja tulee huomioiduksi, vaikka ei matkustaisikaan. Kansainvälisten kokousten osallistumisaika tulee suhteuttaa osallistujan omaan kellonaikaan. Monien maiden aikavyöhyke on laaja sisältäen useita pituuspiirejä, jolloin maan alueella tulee huomioida useita kellonaikoja.

Kun aikaa mitataan aikajanalla, janalle osoitetaan useita aiheen mukaisia tapahtumia peräjälkeen. Aika-avaruudellinen ajattelu on tuonut aikakäsitykseen uudenlaisia graafeja. Eräs näistä on niin sanottu tiimalasimalli, jota voidaan käyttää puumaisena graafina myös.

Kuva: Puumainen aikagraafi, jossa on tiimalasi-tyyppinen aikakuvaus. Piirros: Tarja Kaltiomaa (MS Paint -tekniikka)

Tällaisessa aikagraafissa sen kuvausaika on aina NYT. Kun puumaiseen aikagraafiin lisätään ajallisia elementtejä, ne sijoitetaan niin, että vasemmalla alhaalla on menneisyyden tapahtumat ja ylhäällä oikealla on kohti tulevaisuutta sijoittuvat tapahtumat. On vain graafin täyttäjän tarvetta kuvata aikaa ja mielikuvitusta, millä puumainen graafi täytetään.

Kuva: Puumainen aikagraafi on täytetty kansantaloutta kuvaavilla elementeillä. Piirros: Tarja Kaltiomaa (MS Paint -tekniikka)

Aikagraafi voi olla myös muu kuvio, kuten alla olevan esimerkin vinoneliö. Vinoneliössä kuvataan aikaa lähes maapallon asuttamisen alkuajoilta nykypäivään.

Kuva: Pitkän ajan kuvaukseen käytetty aikagraafi, aikajanana aika-avaruudellisesti tuhansia vuosia. Piirros: Tarja Kaltiomaa (MS Paint -tekniikka)

Kuvassa on aikagraafi, jossa kuvataan neuvottelupohjaa maapallon ihmisten talouden ja ihmisarvon mittaamisessa.

Kuva: Pitkän ajan aikagraafin monipuolistaminen. Piirros: Tarja Kaltiomaa (MS Paint -tekniikka)

Kuvassa on aikagraafi, jossa kuvataan kansantalouden kehittymistä monipuolisemmaksi. Graafissa on otettu huomioon muitakin elämänelementtejä värien muodossa kuin pelkästään rahatalous. Tämän mallin tarkoitus on esittää, että rahatalous voi kansantaloudessa laajeta tukemaan muita ihmisten elämään liittyviä elämänalueita kuin pelkkää rahataloutta, joka on vielä nykyinen malli talouden kuvaamiseen.

Vuonna 2025, jolloin kirjoitan tätä kirjoitusta, kansantalous perustuu lähes puhtaasti niin sanottuun kouluekonomiaan, jossa kansantalouden raamit perustuvat viennin ja tuonnin rahavirtoihin. Verotus näyttelee nykyisessä kansantaloudessa tärkeää rooliaan, minkä kuuluukin niin olla. Verotus mahdollistaa kansantaloudessa muun muassa lasten koulunkäynnin, mikä on sivistyksen ja nykyaikaisen kansantalouden perusta.

Suomessa käytetään sanontaa ”aika on rahaa”. Tässä kirjoituksessa on kyse ajan mittaamisesta, mutta kuin liukutekstinä olen siirtynyt myös talouden puolelle graafien muodossa.

Talouden mittaaminen

Aika on rahaa.

Ihminen voi käyttää aikaansa tuottavasti, mutta kun mittarina pidetään rahaa, vain rahalla mittaamisen tuloksia huomioidaan tulokselliseksi toiminnaksi. Tämä on nykyajan oppineisuuden harhoja. Vaihtuvat virkamiehet ja poliitikot noudattavat vaikeissa asioissa edellisten jo virasta lähteneitten toimijoiden mallia ja tuottavat niin sanottua supistuvaa menetelmää. Supistuva menettely on ihmiselle pitkäjännitteisessäkin työssä tyypillistä toimintaa. Alkuperäinen tehtävänanto saattaa sisältää sellaisia piirteitä, jotka oikean lopputuloksen kannalta olisivat välttämättömiä, mutta virassa seuraaja ei välttämättä pidä tärkeänä niitä työtehtäviä ja merkintöjä, joita hän itse ei ymmärrä. Sellaisten tehtävien noudattaminen, joita ei ymmärrä, on niin vaikeaa, että niistä mieluummin luovutaan kuin aikuistyöntekijänä otettaisiin tarkoin selvää niitten asioitten merkityksestä tai vaikutuksesta kokonaislopputulokseen. Yksi räikeimpiä talouden mittaamisen laiminlyöntejä on prosenttilaskun laiska käyttäminen yli sadan olevilla arvoilla. Yli sadan arvot prosenttilaskuun ovat tulleet sinänsä hyödyllisten tietokoneitten myötä. Tietokoneitten alun kehitysvaiheissa CPU-muisti on ollut todella niukka voimavara, joten sitä on säästetty ja uhriksi joutui prosenttilasku. Uskon tällä olevan talouteen nimen omaan supistavaa vaikutusta.

Nykyaikaisessa taloudenpidossa on paljon uusia suuren suuria elementtejä kuten liikenne, tieverkosto, tietoliikenne, kaapelointi ja linkkitornit, tietokoneet. Koska taloudenpidossa on vielä pidättäydytty vanhan kouluekonomian opissa, ihmiset kokevat kansakunnittain valtavaa rahapulaa. Rahapula omasta näkökulmastani kirjoitettuani kirjan Kansantalouden uudet mahdollisuudet, Kansantalouden uhkat voidaan torjua, pysyvä kansantalous, on lähes käsittämättömän kummallinen aihe. Supistumisteorian mukaan nähdään poliitikkojen viettävän omalla kansaa edustavalla paikallaan hiipumistalouden juhlaa, jossa säästetään rahaa kaiken jo saavutetun talouden kustannuksella ja sitä uhraten. Taloudessa edellä mainitut seikat olisivat suurentavia asioita ei supistavia. Rahaa pitäisi rehellisin kansantalouden uusien mahdollisuuksien mukaan voida tuottaa tärkeisiin hankkeisiin, ei säästää.

Menestyksen mittaaminen

Nykyajan ihmiset tekevät paljon tuottavaa työtä. Tyypillisesti työn tekeminen saatetaan määritellä palkkatyöksi. Palkkatyötä verotetaan ja sille on luotu sellaiset käytännöt, että työssä olijat saavat säännöllisen palkkansa ja sitä pidetään työelämän keskeisenä ja vaalittuna asiana nykyään suomalaisessa työelämässä ja kansantaloudessa. Rakennelma sisältää ansioituneen konsensusajattelun ja -sopimisen valtion hallinnon, poliittisten päättäjien, talouselämän johdon ja työntekijöitä edustavien ammattiyhdistysliikkeen johtajien tuottamana. Kun on saatu luotua merkittävä rakennekokonaisuus, sitä ei voida eikä helposti kansantalouden kärsimättä horjuttaa tai edes muuttaa. Suomalainen kansantalouden rakennelma sisältää lisäksi eläkelaitokset, jotka toimivat irrallaan pankkisektorista tuottaen vakiintuneempaa rahoituspolitiikkaa kuin vain eläkkeiden ollessa yksityisten ihmisten pankkitalletuksina.

Rakennelma pitää sisällään menestyksen mittarit.

Juuri muuta kuin tämän rakennelman hyväksymää työtä, työn tuloksia tai toimintaa ei nykyään Suomessa pidetä menestyksenä.

Vaikka vaalisimme kansantaloudessa tuota syntynyttä ja synnytettyä työelämän konsensusmallia, voisimme hieman tunnustella myös sitä valtavaa näkymätöntä talouden varjopuolta, joka on odottamassa huomiota ekonomiassa. Tuo varjotyö ja varjotoiminta sisältää runsaasti näkymätöntä rahaa, jota pitäisi virastotyönä tuottaa kansantalouden eduksi. Koska taloutta ja menestystä mitataan rahalla, rahaa tuohon mittaamiseen pitäisi olla tarpeeksi käytännössä olemassa. Näkymätön raha toimii nykyään taustalla talouden yllyttäjänä, joka on kuin aasin turvan edessä oleva saavuttamaton porkkana, jollei sitä tuoteta todeksi rahana.

Uutena ilmiönä näkymätön raha ja rahaporkkana on alkanut tuottaa kansantalouden edellä mainitun rakennelman lisäksi runsaasti niin sanottua vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyö ei tuota valtion kassaan veroeuroja, mutta pitää ihmiset työelämän jälkeen ja sen ohella melko tyytyväisinä ja työllistettyinä. Ainoa ongelma on, että vapaaehtoistyö ei tuota rahaa yksittäisten kansalaisten kukkaroihinkaan. Useimmat eläkkeellä olevat vapaaherrat ja vapaaherrattaret ovat jo menestyneet työelämässä saaden paljon suurempaa palkkaa kuin edeltävät sukupolvet ovat saaneet. Näiden eläke on yleensä niin suuri, että se vertautuu hyvin lähes keskipalkkoihin. Nämä ihmiset usein ovat suomalaisittain suurta ikäpolvea, jotka ihmisinä ovat olleet maamme taloudenpidon luovia edelläkävijöitä.

Probleemi, jonka voisi kuvata uudella graafilla, sisältää siis toimivan kansantalouden, siinä kiertävän rahan, näkymättömän rahan, työn tekemisen palkkaa vastaan, ihmisten hyvinvoinnin ja organisaatiot, jotka käytännössä pyörittävät kansantalouden eri osioita. Näitä organisaatioita ovat valtion hallinto, poliittinen hallintojärjestelmä, pankkilaitokset Suomen pankin johdolla, eläkelaitokset, ammattiyhdistykset, kansalaisjärjestöt vapaaehtoistyön avulla, verolaitos, kunnat, terveydenhuoltosektori, kirkkolaitos.

Laitoin tämän tehtävän Copilotille ja liitän tähän sen antaman vastauksen. Voisitko piirtää graafisen esityksen näistä elementeistä: Näitä organisaatioita ovat valtion hallinto, poliittinen hallintojärjestelmä, pankkilaitokset Suomen pankin johdolla, eläkelaitokset, ammattiyhdistykset, kansalaisjärjestöt vapaaehtoistyön avulla, verolaitos, kunnat, terveydenhuoltosektori, kirkkolaitos?

Sain alla olevan graafisen esityksen teknoäly Copilotilta ja siten säästin merkittävästi omaa aikaani tämän blogikirjoituksen laatimisessa. Rajattu tehtävänanto on tässä: Voisitko piirtää graafisen esityksen näistä elementeistä: Näitä organisaatioita ovat valtion hallinto, poliittinen hallintojärjestelmä, pankkilaitokset Suomen pankin johdolla, eläkelaitokset, ammattiyhdistykset, kansalaisjärjestöt vapaaehtoistyön avulla, verolaitos, kunnat, terveydenhuoltosektori, kirkkolaitos?

Sain tekoälyn piirtämän kuvion muutamassa sekunnissa.

Kuva: Tekoäly Copilotin annetun tehtävänannon mukainen graafinen esitys (png-kuva)

Copilot: Tässä on graafinen esitys, joka kuvaa suomalaisten yhteiskunnallisten organisaatioiden suhteita toisiinsa. Kuvassa näkyy, miten eri toimijat kytkeytyvät toisiinsa — esimerkiksi miten valtion hallinto toimii keskiössä ja yhdistyy moniin muihin sektoreihin, kuten verolaitokseen, kuntiin ja terveydenhuoltoon. Suomen Pankki johtaa pankkilaitoksia, ja kansalaisjärjestöt sekä ammattiyhdistykset linkittyvät toisiinsa vapaaehtoistyön kautta.

Kuvassa ei ole talouden hyödyntäjät ja käyttäjät: kansalaiset, veronmaksajat, yritykset, teollisuus.

Suomalaisen kansantalouden pidon seuraavat haasteet ovat saada ja tuottaa näkymätön kansalaisia kuitenkin aktivoiva raha näkyväksi ja ihmisten pankkitileille käyttöön. Suomi on markkinatalousmaa, jossa kansalaisten hyvinvointi peilaa myös kulutukseen.

Toimialat, joita tavallisesti on pidetty kuluerinä, sosiaalisektori ja tietotekniikka ovat olleet edellisenä vuonna taloutta nostattavia toimialoja. Tämä lupaa hyvää kansantalouden jatkokehitykselle. Sosiaalisektori rahoittaa ihmisten elämää ja tietokoneet ovat koneita, joilla rahoitus voidaan luoda, eli tehdä näkymätön raha näkyväksi ja ihmisten käyttöön, kirjanpitoon ja tilastoihin. Menestyksen mittareiksi!

19.8.2025 Tarja Kaltiomaa

Tekoälyn tuottaman kuvan analysointi

Voiko nykyään tekoälyä käyttää hyödykseen kuka vaan? En tiedä kattavaa vastausta kysymykseen, mutta omassa tapauksessani olen Microsoft Office -paketin säännöllinen tilaaja. MS Edge -selainsovellukseen on viime vuosina (ainakin minulle) tullut paljon uusia ominaisuuksia. Näitä ovat kääntäjä selaimessa, kokoelmien luominen sekä Copilot- tekoälyavustaja. Onpa siinä merkillisen tehokas avustaja minulla! Olin kirjoittamassa pääotsikonkirjoitusta Ajan, talouden ja menestyksen mittarit ja kirjoituksen lomassa tarvitsin uuden kuvion. Annoin Copilotille rajatun tehtävän:

Voisitko piirtää graafisen esityksen näistä elementeistä: Näitä organisaatioita ovat valtion hallinto, poliittinen hallintojärjestelmä, pankkilaitokset Suomen pankin johdolla, eläkelaitokset, ammattiyhdistykset, kansalaisjärjestöt vapaaehtoistyön avulla, verolaitos, kunnat, terveydenhuoltosektori, kirkkolaitos?

Tekoälyn tuottama kuvio ilmestyi muutamassa sekunnissa ruudulle keskusteluchattiin.

Teen tätä kirjoitustyötä kirjailija Tarja Kaltiomaana ja olen eläkeläinen Suomessa. Eläke tarkoittaa työuran jälkeen työeläkelaitoksen maksamaa säännöllistä kuukausieläkettä. Näin olen omalla vapaa-ajallani tuottanut tämän tekstin ja myös kaikki muut e-kirjoina julkaistut kirjani, joita on nyt myynnissä 27 kappaletta. Näiden lisäksi olen osallistunut neljän painetun kirjani kustannuksiin palvelupainoksina ja omakustanne runoilijana ja kirjailijana. Tämä kuulostaa kansantalouden kannalta tehokkaalta säästämiseltä. Suomen kansantalouden (valtion, veronmaksajien yms.) ei ole tarvinnut maksaa minulle työstäni mitään. Vaikuttaa siltä, että ilmainen työni hyödyttäisi yhteiskuntaa ja että yhteiskunta säästää, kun teen tätä kirjailijan ja valokuvaajan vapaaehtoistyötäni.

Samaan aikaan muualla: Television iltauutiset kertoo jo monen vuoden ajan niin sanotusta kestävyysvajeesta, jonka he ovat luoneet suureksi elämää ja valtiota haittaavaksi möröksi ja peikoksi. Tällä möröllä on kansalaisia hätyytetty jo pitkään. Varsinkin pienituloiset saavat kärsiä.

Kestävyysvaje tarkoittaa, että valtio ei saa verotuloja työntekijän työstä.

Minkälainen kokonaishyöty tai kokonaissäästö on nyt valtion kassassa siitä, että minulle eläkeläisenä ei makseta mitään kirjailijantyöstäni?

Tämä on vain yksi esimerkki siitä, että säästäminen ja rahan käyttäminen keikkuvat jonkinlaisella ilmassa roikkuvalla narulla.

Kansalaisena ja eläkeläisenä olen voinut tietokoneitteni ja internetin avulla tehostaa työtäni viime vuosien aikana, kun tietokoneohjelmat ja someyhteydet ovat edelleen kehittyneet paljon ellei valtavasti. Kaikki tuo työ on maksamatta ja se on näkymätöntä työtä rahan, rahoituksen, verojen ja työntekijän (minun) hyvinvoinnin kannalta. Työtäni ei ole mitattu eikä avioitu rahalla.

Nykyään on muotia tehdä vapaaehtoistyötä. Tässä on vaikuttamassa aiemmin kirjoituksissani esiintynyt käsite tihentymisen laki. Ei vaan tiivistymisen laki, josta kerron kirjassani Kvalifysiikka alun alkaen. Koska analyysistä on kyse, analysoin myös omaa toimintaani. Muistin tärkeän ihmisen olemusta ja käytöstä kuvaavan lain nimen väärin. Etsin väärällä käsitteellä aihetta tietokoneeltani, eikä se löytänyt yhtään hakutulosta. Sitten mietin mielessäni, mikä laki olisi kyseessä ja muistin lain nimen oikein. Tietokoneen hakutuloksiin tuli käsikirjoituksen nimi, jossa tiivistymisen laki esiintyy. Samoin sana kvalifysiikka on niin uusi termi, että MS Wordin oikeinkirjoitustarkistus ei sitä löytänyt. Palvelin sanan tietokoneelle lisäämällä sen sanastoon.

MS Copilot ei alkanut tuota tuottamaansa graafia suunnitellessaan tehdä mitään omaperäistä komiteamietintöä, jota minä kirjoittajana ja ihmisen aivoilla jo aloin työstää. Mietin, olisiko tehtävänantoon pitänyt lisätä vielä poliisi ja armeija. Tarkistin asian ja totesin niitten olevan käsitteen valtio alaisena, joten en pitänyt tarpeellisena niitä lisätä. Jo aiemmin taisin pohtia, että ei tehtävänannossa eikä kuviossa kuitenkaan ole melko tarpeellista ja keskeistä taloustuottajaa teollisuutta. Kun tämän totesin, lisäsin teollisuuden ulkopuolisena käsitteenä suoraan tekstiin. Jos tämän kirjoituksen tuottaminen olisi komiteamietintö, sen tekemiseen olisi laskettu seuraavat muutamat kuukaudet, jolloin ensimmäisen kuukauden aikana olisi tuotettu rajattu kirjoitusaihe ja sen aikataulutus. Olisi koottu maan keskeiset talousasiantuntijat ensimmäiseen kokoukseen joko tietokoneen välitteisesti, paikan päälle saapumaan tai sekä että. Tehtävä olisi ylhäältä päin annettu. Joku korkea valtiollinen henkilö tai taho pyytäisi kirjoittamaan aiheesta, joka on tämän blogikirjoituksen pääotsikko Ajan, talouden ja menestyksen mittarit.

Niinpä kirjoitin itse.

Onko tämä kansantalouden kannalta säästöä vai mitä kamalinta tuhlausta?

Kirjoitin tämän kirjoituksen sen lomassa, että siivoan kotiani pienen remontin jälkeen. Itse asiassa valtavan remontin jälkeen. Vuokrahuoneistooni on vaihdettu kaikki ikkunat. Tämä on vallan ihmeellinen työ, jonka suorittajat tekevät rakennustaiteessa tavattoman tehokasta työtä, jossa taustalla on myös teollisuus. Tällaiset projektit yleensä maamme talouskäytäntöjen mukaan kilpailutetaan tarkasti, joten työ tehdään sekä rahan että ajan käytön kannalta tehokkaasti, yleensä sovittuna urakkana. Työn valmisteluun on ohjeistettu myös asukkaat, jotta työn tekeminen voisi olla mahdollisimman tehokasta. Tämä on nykyaikaa, mutta onko kyseessä säästäminen vai tuhlaaminen?

Tuo aiemmin mainittu oletettu komitea olisi maksanut valtiolle paljon rahaa, mutta olisi tuottanut myös verorahoja siihen kiuluun, jota tarkasti tuijotetaan tuloksen kannalta ja josta kiulusta tuotetaan viralliset kansantalouden tilastot.

Kaikki muu tekeminen ja toiminta on tuon kiulun ulkopuolella. Tehokkuus on lisääntynyt paljon esimerkiksi rakennustaidon ja rakennustekniikan kehittymisen myötä, mutta onko säästöön mahdollisesti kilpailutettu raha missään näkyvissä ja voidaanko sitä mitenkään hyödyntää, vai onko tuo säästöraha sujahtanut sinne suuren suuren näkymättömän rahan säkkiin, jossa on vapaaehtoistyön raha ja rahoitus? Ja jossa on tehostunut tietokoneitten käyttö ja hyödyntäminen myös.

Edelleen 19.8.2025 (kello 12:21) Tarja Kaltiomaa

Yhteiskunta menestymisen pelikenttänä

Henkilön tai kenen tahansa ihmisen menestystä mitataan usein kehyksenä elämänpiiri, jossa henkilö ja menestyksen arvioijat asuvat. Menestys voi olla paikkakuntakohtaista, kansallista tai kansainvälistä. Menestystä arvioidaan siinä yhteiskunnassa, jossa ihminen elää. Onko menestyksen mittaajan arvioitava myös yhteiskuntaa, jossa menestystä mitataan? Miten yhteiskunta verrattuna vastaaviin muihin yhteiskuntiin mahdollisesti menestyy vai pitääkö yhteiskuntaa lainkaan arvioida menestymisen mukaan?

Käsitykseni mukaan yhteiskuntaa, mm. Suomea valtiona, arvioidaan ja mitataan kansainvälisessä niin sanotussa kilpailussa. Mikä taho on aloittanut sellaisen kilpailun, jossa yhteiskunta on mitattavana menestyksen mukaan? Taloudellisessa mielessä olen silloin tällöin nähnyt pilkahduksen sellaisesta menestyksen mittaamisesta, jossa toimintana on kansainvälinen kauppa. Kukin maa harjoittaa jonkin verran tuontia ja jonkin verran vientiä muitten maitten kanssa. Miten tästä saataisiin vertailukelpoinen yhteiskuntien menestyksen mitta? Mielestäni ei saada, koska kyseessä taitaa olla vain ihmisen ja ihmisten keskenään jakama mielikuva, jota julkinen media tuottaa. Maa sinänsä on maa-alue, jossa alueella asuu kansalaisia, ihmisiä, jotka harjoittavat maan alueella niitä elinkeinoja, jotka maa-alue suo, siis joita maa-alueella on mahdollista harjoittaa. Esimerkiksi elinkeinona järvikalastus on mahdollista vain niissä maissa, joissa on järviä.

Vilahdutan lukijalle ilahduttaakseni tämän blogikirjoituksen aiheen: ihmisen elämänlaatu eli tieteellisenä (uutena) terminä kvalifysiikka.

Kullakin maa-alueella on mahdollista harjoittaa elinkeinoja, jotka ovat mahdollisia kullakin maa-alueella. Mielestäni ei ole sinänsä oikein kilpailla tai kilpailuttaa maita ja niiden kansalaisia vertaamalla maita menestyksen mittareilla, mutta niin kuitenkin tapahtuu. Kansainvälinen lehdistö tuottaa taulukoita, joissa maita on lueteltu erilaisin kriteerein ja lukija voi näistä taulukoista nähdä oman maansa ja muitten maitten sijoituksen erilaisten mitattavien asioiden (ansioiden?) mukaan. Tällainen kilpailutus saattaa aiheuttaa maapallon ihmisille sellaista angstia, mitä he aiheuttamalla kyseistä angstia saavat aiheen pelätä maapallon puolesta. Kun tuotetaan esimerkiksi elintasoa, joka olisi näissä mittataulukoissa pidettävä maapallon kantokyvyn ylittävänä elintasona, saadaan aikaan ihmisille pelkotiloja ja syyllisyyden tunteita, jotka saattavat pahimmassa tapauksessa olla syyllisyyttä elämäänsä kohtaan ja siten arka aihe kaikessa kansainvälisessä kanssakäymisessä ja politiikassa. Arka aihe, johon voidaan syyllistäen vedota. Tähän länsimainen elämäntapa pitkälti on johtanut. Toisaalta halutaan kilpailla ja kilpailuttaa teknisesti kehittynyttä elämää ja toisaalta tästä pidetään oikeutettuna syyllistää ja syyllistyä.

Eräs aihe menestyksen ja mahdollisen (itse pidän jatkuvuutta mahdollisena) jatkuvuuden osalta on nuorten aikuisten juuri työelämän aloittaneen sukupolven huoli siitä, että riittääkö heille vanhana eläkerahat?

Ensinnäkin tässä Suomi-maassa lehdistö vaikuttaa karttaneen kaiken menestyksen tiimellyksessäkin vertailemista juuri eri maiden eläkemaksatuksen tasoa ja menettelyä. Tähän oman näkemykseni vallalla olevaan todellisuuteen nähden nuorten huoli vaikuttaa mielestäni vain kummalliselta ja lähes naurettavalta.

Näkisin kuitenkin yhteiskunnan olevan menestynyt silläkin periaatteella, että elämä jossakin maassa (yhteiskunnassa) jatkuu. Tämä kysymys on Suomessa ollut maan itsenäisyyden ajan kuin kiikkuslaudalla. Joskus taloudelliset kysymykset ja rahan riittävyys erilaisiin kansakunnan tarpeisiin on huolen aiheena, joskus huolena on syntyvyyden väheneminen tai toisaalta lisääntyminen, joskus vanhusten lukumäärän kasvaminen, huolena voi myös olla kestävyysvaje, jonka poliitikot ovat sanana tuottaneet uutisoinnin huoleksi. Usein suomalaisten huolena on kansalaisten ja kansakunnan velkaantuminen. Uskon kuitenkin siihen, että Suomessa elää ydinkansaa, jotka ovat sitkeäluonteisia ihmisiä, ja jotka ovat halukkaita jatkamaan elämäänsä tässä omassa maassaan, kun se vain näyttää mahdolliselta. Tämäkin asia horjuu nykyään ja omaakin uskoani horjuttaa. Suuret määrät suomalaisia asuu muissa maissa ja näyttävät viihtyvän niissä paremmin kuin Suomessa. Väestöpohja on lähes kaikkiin vastaaviin länsimaihin verrattuna pienehkö alueeseen suhteutettuna. Suomi on siis harvaanasuttu maa. Suomessa elintason ja markkinatalouden ylläpitäminen on haasteellista. Tämä johtunee sellaisesta kansanfilosofiasta, että vaikka kaikkea mitataan, myös menestystä, rahalla, rahaa ei saa arvostaa, eikä rahasta saa edes puhua. Menestystä siis mitataan kansainvälisissä taulukoissa rahalla. Tämä uutisointi on näkynyt näinä vuosina kansainvälisessä sosiaalisessa mediassa. Monessa muussa maassa rahalla mitattava menestys on noussut kohisten, mutta Suomessa ei ole mittaustaulukoissa nähty muuta kuin laskevia tuloksia. Asiaa voi verrata pissaamiseen. Pissaamisesta ei saa puhua, mutta pissaamisen kuuluu vessakäynnillä onnistua ja olotilan helpottua. Mainitakaan ei saa onnistunutta suoritusta kuitenkaan. Helpotus pitää pitää vain omana tietona. Muissa maissa on taidettu taulukoita kohentaa vain rahaa lisäämällä niihin mitattaviin elinkeinoihin ja elämäntapaan, jota mitataan, jos joista seikoista kansainvälisiin menestyksen mittaustaulukoihin on voitu yltää menestykseltä näyttäviin lukuihin. Vaikenevat tästä suomalaisille, koska ehkä tietävät, miten vaikea asia raha suomalaisille on.

27.8.2025 Tarja Kaltiomaa