Pääsin tänään Facebookiin normaalisti. Silti kirjoitan siitä, että pääsy ei ole ollut helppoa enkä tänään ole saanut käyttöön edes e-kirjan lukemista tablettikoneella, toisaalta E-Kirjaston kirjan lukeminen onnistunee. Kyse on ostamastani e-kirjasta, jonka lukeminen ei ole vielä onnistunut. Syinä vaikuttaa olevan tämän tekstin mukaista, vai onko. Olenko vain epäluuloinen kansalainen?

Kirjoittaja: Tarja Kaltiomaa

Kirjoittajan näkökulma tietotekniikkaa monipuolisesti käyttävän kuluttajan näkökulma, entinen atk-alantyöntekijä, järjestelmäasiantuntija emerita.

Tietokoneen käyttäjän salasanarumba on tullut liian vaikeaksi. Capilotin muodostama kuvituskuva, tilaaja: Tarja Kaltiomaa

Tietotekniikka ja ylenpalttiset varmistukset

Viimeaikaiset turvallisuuden varmistamiset ovat tehneet normaalin tietokonekäytön lähes mahdottomaksi.

Yleinen kansainvälinen ilmapiiri on kiristynyt. Uutiset näyttävät kuvaa eri puolilla maailmaa tapahtuvista selkkauksista ja sodista. Maiden johtajat näytetään epävarmoina ja henkilöinä, joiden ihmissuhteet muiden maiden vastaavissa asemissa oleviin johtajiin eivät ole kunnossa. Eri maiden johtajien henkilösuhteet lehdistön kertoman mukaan ovat epävakaat, joten lehdistö käyttää omia valtaoikeuksiaan maiden välisten suhteiden luonnehdintaan. Vaikuttaa siltä, että jo ennen Ranskan vallankumousta julkinen sana on saanut itselleen huomiota levittämällä erilaisia väitteitä ja juoruja pamflettien avulla. Näiden pamflettien sisällöstä eivät kiireiset valta-aseman perineet tai niihin nousset (nostetut?) ihmiset ole tienneet, mutta suuri yleisö on niitten antaman tiedon varassa. Suuren yleisön reaktiot erilaisiin vuotaneisiin epätietoihin on suuren yleisön suhtautumista indikoivaa poliittista ilmapiiriä. Vielä 1700 ja 1800 sataluvuilla kansalaisista vain osa kävi koulua, joten heidän mielipideaaltonsa on ollut tai on vaikuttanut siltä, että se on ollut hallitsematon. Kuitenkin voidaan historian kertomuksista päätellä, että näitä kansalaismielipideaaltoja johtaa kulloinkin joku henkilö, joka on saanut vahvimman aseman näkemyksineen ja nämä näkemykset vaikuttavat mielipideilmastoon suoraan ja siten politikointiin.

Kirjoitin aiemmin sekä imuri- että vakuumitalousmallista, joka on luotu Suomeen korona-ajan jälkeen. Eräillä poliitikoilla hyvästä kansantalouden tilanteesta huolimatta näyttää olevan säästämisen tarve, joka on kohdistettuna suoraan niin sanottuja pienituloisia vastaan. Suomen kansassa näitä pienituloisia ihmisiä kansantalouden kehitysvaiheitten nykytilanteessa ovat usein maan eliitti.

Maassamme, kuten monissa muissakin maissa, entinen näkyvä aatelisto arvoasemineen ja arvonimineen, on painanut päänsä lähes unohduksiin.

Nykyään hyvinvoivaa kansaa maassamme (Luojan kiitos!) ovat työtätekevät ihmiset, palkansaajat. Palkansaajien toimeentulo ihmisen elämänmitassa on miljonäärin osa. Palkansaajalle annostellaan kuukausipalkka, joka nykyään laskennallisesti on vaatimaton noin 3.200 € kuukaudessa miinus verot. Keskimääräinen palkka on noin 4.200 € kuukaudessa miinus verot ja suurituloiset palkansaajat nauttivat yli 5.300 € suuruista palkkaa miinus verot. Nämä mainitsemani summat ovat palkkakehityksen luonnehdintoja viimeisen kymmenen vuoden ajalta ja ovat vain suuntaa antavia. Kun näistä palkkasuuruusluokista lasketaan ihmisen elinikäinen tulo ja sen päälle palkansaajalle kuuluva työeläke-etu, joka jatkaa henkilön turvattua asemaa eläkkeen nauttijana ja kuukausitulon saajana miinus verot, kaikkien näiden palkannauttijoiden elinikäinen hyvinvointi on samalla tasolla kuin miljonäärien hyvinvointi. Jos näistä laskelmista tuotettu kokonaiselinikäinen tulo olisi rikkaalla ihmiselle tilillään nyt, rikkaan ihmisen koko ikänsä mukainen rahallinen turvallisuus olisi epävarmempaa kuin palkansaajan tulo. Palkansaajan rahallinen hyvinvointi on monin verroin parempaa ja turvatumpaa kuin yrittäjien, joilla ei nykymallissa vielä ole yhtä hyvää kansalaisturvaa kuin palkansaajilla. Edelleen alkaminen yrittäjäksi, vaikka olisi miten oivallinen yritysidea, on epävarmaa ja riippuu muitten ihmisten, joitten ei ole välttämätöntä perehtyä syvällisesti yrittäjäksi aikovan asemaan, näkökulmista ja väitetyistä kansainvälisistä suhdanteista. Lisäksi yrittäjä tavallisesti joutuu ottamaan markkinarahalainaa, joka on niin sanottua yrittäjän henkilökohtaista vastuuta. Yrittäjä yksin itsenään tai perheensä kanssa saattaa työllistää firmansa avulla kymmeniä tai jopa satoja palkansaajia ja turvata näitten hyvinvoinnin eliniäksi tuotettujen ja saavutettujen rahoitustoimialan kehitettyjen innovaatioiden avulla (Kansaneläkelaitos, työeläkejärjestelmä ja sen laitokset), mutta ei aina saa tarvittavaa turvaa itselleen, koska joutuu yrittäjän työtaakkansa lisäksi kantamaan ”rikkaan” ihmisen taakkaa. Yhteiskunnassa on vahvat käsitykset rikkaista ihmisistä. Näitä ei yleisen kansalaismielipiteen vuoksi tarvitse tukea ihmisinä juurikaan, vaan he saavat eri yhteyksissä muiden ihmisten halveksuntaa osakseen. Myös yrittäjän tai eliitin jäsenen perhe joutuu nykyisellään pilkan kohteeksi rikkaana ihmisenä. Maassamme on syvät juuret tälle kansalaissuhtautumiselle, josta osoituksena on kouluissa todettu koulukiusaamismalli. On kuitenkin totta, että yleistä mielipidettä koulukiusaamisen vähentämiseksi on ohjattu kiusaamattomaan suuntaan julkisessa mediassa.

Miten käännän väsynein sormin kirjoituksen suunnan vastaamaan otsikkoa?

Koska yleinen ilmapiiri on epävakaa, tietokoneiden omistajat ja vastuulliset ihmiset ovat ylireagoineet turvallisuuden tarpeeseen.

Koen tämän omilla tietokoneillani niin, että koska jokaisen käyttöjärjestelmän erillisen tunnistamiseen käytetyt sähköpostiosoitteet olisivat pääsy koneelle, näiden varmistukset ja varmistusten varmistukset ovat muuttuneet niin teknisiksi ja itselleni käyttäjänä vieraiksi, että koneelle ja eri tietokoneiden tavallisesti tarjoamat palvelut ovat olleet jo muutaman viikon ajan usean tunnin vaativan salasanojen ja uusien tekniikkojen käyttämisen opiskelua ja tutkimista. Kun pääsen koneelle, aamulla koneiden oltuna suljettuna, pääsy-yritykset alkavat uudelleen. Koska olen melko kriittinen yhteiskuntakriitikko, tämä lienee ihan hyvä päättäjätason kannalta.

17.1.2026 Tarja Kaltiomaa

Kuluttajan tietotekniikkaa salataan liikaa

Tietotekniikkayritykset ovat alkaneet jo monen vuoden ajan vaatia kuluttajaa asettamaan turvallisen salasanan, joka sisältää isoja ja pieniä kirjaimia, numeroita ja erikoismerkkejä ollen ainakin 6 – 8 merkkiä pitkä salasana. Tällaisia salasanoja on kuluttajan itsensä vaikea muistaa, mutta onko ne sen turvallisempia salasanoina tallennettuna selaimen salasanalistaan. Miten luvattomat hakkerit löytävät kuluttajan salasanan? Ehkä jopa helpommin kuin kuluttaja itse? Mitä salattavaa tavallisella kuluttajalla tietokoneella on. On tietenkin eri asia työpaikan tietokoneen luotettava suojaaminen kuin kotikoneen salasanalla varustaminen. Vaikuttaa siltä, että on olemassa ikään kuin joskus elokuvissa nähtyä kryptaamisen tarvetta ja salasanojen purkamisen tarvetta. On vaikeata suositella muuta tietokoneen käytössä kuin kulkea kehittyvän trendin mukana ja pyrkiä suojaamaan konetta niin kuin käyttöjärjestelmän tuottaja suosittelee. Kuitenkin, jos saisin asiaan vaikuttaa, suosittelisin kotikoneen käyttäjälle normaalia helppoa salasanaa, jonka muistaa helposti. Näitä ovat koiran nimi, syntymäpäivä tai jokin työpöydältä katsoen helposti löytyvä salasana. Jos salasanat käyvät liian kryptisiksi, sillä on tietokoneen käyttämisestä vierottavaa vaikutusta.

Oma kuluttajan ja internetin sisällöntuottajan käyttöympäristöni on monikäyttöjärjestelmäympäristö, jossa käytä useita eri selaimia ja eri käyttöjärjestelmiä. Tähän nykyinen tietotekniikka kehitys on pakottanut. Jokaisessa laitteessa, niitä ovat laptopit, tabletit ja kännykät, on eri käyttöjärjestelmä. Laitteen käytön yhteydessä asennus vaatii usein uuden sähköpostiosoitteen. Jos osoite on jo käytössä, sitä ei ole hyväksytty laitteen some-ohjelman profiiliin. Siten sähköpostiosoitteita on kertynyt muutama. Jokaisessa pitää olla kryptinen ”turvallinen” salasana, jota on mahdoton muistaa. Salasanat kerrytetään pääkoneen käyttöjärjestelmän salasanalistaan, josta salasanan voi tarvittaessa tarkistaa ja noukkia. Usein viime aikoina on käynytkin niin, että viimeksi tallennettu salasana ei toimi. Miten se voi olla toimimatta?

Sosiaalisen media ohjelmistoihin, eri laitteiden sovelluskauppaan, joihinkin sovelluksiin ja palveluihin vaaditaan profiilin tai käyttöjärjestelmän mukainen sisään kirjautuminen. On todella kummallista viime aikoina ollut joutua toteamaan, että viimeksi tallennettu salasana ei toimikaan! Vaikuttaa siltä, että joku muu kuin minä itse koneen tai palvelun käyttäjänä olisi toisaalla muuttanut salasanan. Tämän pitäisi periaatteessa olla mahdotonta, mutta ainakin se on nettiketin vastaista ja laitonta.

Biometriset sisäänkirjautumisen tunnisteet

Mielestäni tietokoneiden valmistajilla ei ole oikeutta vaatia tai edes kehittää biometrisia tunnistustapoja. On yleisen ihmisarvon käsityksen vastaista vaatia koneille ihmisen biometristä, biologiaan perustuvaa, tunnistamista! Ensinnäkään, kun olen ostanut näitä koneita, tätä vaatimusta ei ole ollut. Uutta konetta tällaisen vaatimuksen ollessa voimassa en edes harkitsisi ostaa. Toinen hankaluus on myös tuo QR-tunnistus. Sen käyttäminen vaatii sellaista perehtymistä, että mielestäni vaatimustaso karkottaa mahdollisia tietokoneitten käyttäjiä. Tunnistamisvaiheiden vaikeuttaminen on Suomen kaltaisen tietotekniikkapainotteisen palveluyhteiskunnan vastaista, ja turvaamistoimet liioiteltuja nykyään.

Suomen Posti ilmoittaa sivullaan, että OmaPostiin kirjautumiseen aletaan uudelleen vaatia vahvaa tunnistautumista, kuten pankkitunnuksia yms. sen sijaan, että jo vuosia on ollut käytössä sähköpostiosoite ja salasana. Kenen etua tämä muutos palvelee? Toisaalta postin palvelu Suomessa on vajaakäytössä, kun laskut voidaan ohjata suoraan kansalaisten raha-asioista tietävään ja niitä hoitavaan pankkiin. Kansalaiset vaikuttavat tähän järjestelyyn tyytyväiseltä, mutta onko oikein ihmisiä kohtaan, että laskuttajat lähettävät ihmisen talouteen vaikuttavat veloitukset, laskut, suoraan pankkiin? Mielestäni ei ole oikein! Ihmisen omavastuutilanne horjuu ja velvollisuus hoitaa itse pankkiasiat ei ole rehellistä kuluttajaa kohtaan, kun sitä suurempi toimija tietää kaikki raha-asiansa ja voi tehostuneen tietotekniikan ja robotiikan (vrt. tekoäly) avulla kyykyttää kuluttajaa, tietotekniikan käyttäjää, vaihtelevan taloustilanteen mukaan. Tietoteknisesti on mahdollista tehdä algoritmeja, jotka huomioivat esimerkiksi tulojen vähentymisen tai tilillä olevien suurempien saldojen mukaisesti kuluttajan rahatilannetta ja siten ihminen itse ei voi vaikuttaa siihen, minkälaista suhtautumista oman talouden hoitamisessa saa julkiselta palvelulta ja julkiselta toimijalta. Viime aikoina tehostunut toiminta on tuottanut ns. positiivisen velkarekisterin, jonka mukaa esimerkiksi luotto voidaan evätä, eikä pankin asiakkaan näkemystä edes kuulla.

Pankkipalveluihin kirjautuminen on mielestäni teknisesti tärkeää suojata monikertaisella suojauksella, kuten nykyään on.

Kuluttajatasoisten palvelujen ja tietokoneelle pääsyn suojaamisen liioittelu saattaa jo nykyään karkottaa ihmisiä laptop-tasoisten koneen käytöstä. Siirtymää pelkän kännykän eli matkapuhelimen eli älypuhelinten käyttöön on nykyään jo paljon. Kuluttajat ovat alkaneet käyttää pelkkää älypuhelinta asioittensa hoitamiseen. Tällöin asioitten hoitaminen tapahtuu niin sanottujen älypuhelimen tai mobiililaitteen sovelluksen kautta. Puhelimessa on kaikki palvelut saatavilla ja niihin pääsyksi kone suosittaa biometrista tunnistusta. Saattaa olla yksittäisen ihmisen mielipide, että tämä on väärin ihmistä kohtaan, kun ihminen tiedottomassa tilassa tai kuolleena luovuttaa sormenjälkensä tai naamansa koneelle pääsyyn tahtomattaan. Mielestäni yhteiskunnallisessa tietotekniikan palveluissa inhimillinen näkökulma tulee laitetoimittajien uudelleen etsiä jalkautumalla itse toisinaan kuluttajan asemaan. Tunnistautumisrumbaan pitää löytyä inhimillinen ihmistä huomioiva kehityslinja. Olisiko siitä apua, että kun kuluttaja ottaa laitteen käyttöön, laitteen käytön malli olisi porrastettu esimerkiksi kolmeen turvallisuusluokkaan: kuluttaja, työntekijä, omistaja. Näissä turvallisuusluokissa kuluttaja laitteen käyttäjänä pitäisi päästä paljon helpommalla kuin nykyään palveluiden käyttäjänä. Työntekijällä voisi olla laiteturvallisuus sidoksissa yrityksen tietojärjestelmään ja vaativan luokituksen omistaja voisi rauhassa rakentaa niin vahvat suojaukset kuin tietotekniikan mahdollisuudet tarjoavat. Tällöin tietokoneitten valmistajien ei tarvitsisi jokaisen koneen käyttäjän turvatasoa pitää huippukorkeana.

Mä kirjaa luin – seikkailut lukusovellusten parissa

E-kirjan lukutottumukseni ovat Elisa Kirjan perua. Elisa Kirja oli konseptina kokonaisuus, se oli kivijalkaan verrattuna kuin kylän kirjakauppa + yleinen kirjasto. Kaikki oli kohdallaan ja lukija tiesi, mistä mitäkin luettavaa löytyi. Tuohon aikaan, kun julkaisin ja luin Elisa Kirjassa, kirjastot olivat perinteisiä kirjastoja ja Helmet-palvelun yhteyteen alkoi muodostua mahdollisuus lainata e-kirjoja, ajallisesti 2010-luvun alkupuolelta saakka. Elisa Kirjan Kirjoita itse -osastolla e-kirjani ovat olleet lukijoitten saatavilla vuodesta 2013 asti vuoteen 2019 saakka. Sieltä saakka on perua pyrkimykseni siihen, että e-kirjojani voisi lainata. Lukijana olen huomannut, että e-kirjat ja niiden lukeminen on monipuolistunut niin, että lukijana pitää hyväksyä monimuotoinen ympäristö. Ostokirjoja on tietokoneen kansioissa ja tabletti-koneiden sovelluksissa. Vastuu ostokirjoista näyttää siirtyvän lukijalle ja ostajalle, kun Elisa Kirjassa ostettujen kirjojen kirjahylly oli e-ostopaikan yhteydessä ja sinne pääsi tunnuksilla. Lukulaitteena olleen tablettikoneen sovelluksessa lukijan tuli olla kirjautuneena, jolloin palvelu synkronoi uudet tiedotteet kirjauutuuksista ja uudet ostetut tai muutoin hankitut kirjat latautuivat nopeasti lukijan saataville.

E-kirjojen ostopaikkoja on nykyään useita. Kaikilla näillä ostopaikoilla lienee hyvin tai melko hyvin toimivat lukijapalvelut, mutta vielä ne eivät ole yhtenäistyneet eli standardisoituneet. Eri kirjaformaatit avautuakseen vaativat eri lukuohjelmia, joiden asentaminen saattaa olla tavalliselle tietokoneen käyttäjälle liiankin vaativaa. Kun on asentanut lukuohjelman, tulee probleemaksi se, että juuri ostettu e-kirja ei siinä avaudukaan. Nykyään kuluttajalta e-kirjojen lukijana vaaditaan liikaa. Kuluttajan pitää tuntea e-kirjojen formaatti, jotta sille voi hankkia sopivan lukuohjelman. Tämän mielestäni positiivisen ongelman parissa kamppailin viimeisimmän e-kirjani ostettuani.

Uusimman ostamani e-kirjan tallensin tietokoneen työpöydän kansioon ja latasin sille lukuohjemaksi Thoriumin. Nyt saatan kiinnostavaa e-kirjaa jo lukea. Thorium sovelluksena on minulle uusi tuttavuus, mutta tyytyväinen olen tietenkin, kun voin kirjaa lukea. Tavallinen Adoben Acrobat taipuu todella monenlaisen tiedoston avaamiseen, mutta ePub-tiedostot ovat sille olleet toistaiseksi haaste. Uuden Kansalliskirjaston palvelun, nimeltään E-Kirjasto tai E-kirjasto, jonka voi ladata mobiililaitteen sovelluksena, kirjaformaatiksi oli vaadittu ePub-formaatti. Kestää ilmeisesti kauan, mikä tietokonealalla on normaalia, että kaikki e-kirjojen lukemiseen tarvittavat sovellukset, formaatit ja muut kuluttajapalvelut toimivat ongelmitta. Siihen saakka tarvitaan paljon kärsivällisyyttä kuluttajilta ja kirjojen ystäviltä. Erilaisten palveluitten tuottaminen kuluttajatason käyttäjille tarvitsee myös aktiivikuluttajien kokemuksia, jotta palvelu saadaan tarpeeksi toimivaksi. Kuluttajat kuitenkin ihmisinä ovat usein kärsimättömiä verrattuna atk- tai it-alan ihmisten perehtymistasoon kuluttajina. Tähän voisin kuvitella tarvittavan aktiiviseniorikansalaisia, joiden joukossa itseni tapaan on entisiä atk-alan konkareita nykyään kuluttajina kotona olevan työpöydän äärellä. Toivoisin, että uuden palvelun, tässä tapauksessa e-kirjan lukemiseen ja e-kirjojen tarpeellisuuteen suhtauduttaisiin hyvin ja kerrottaisiin mahdollisista ongelmista palveluiden tuottajille, jotta kuluttajan ja lukijan mahdollisuudet e-kirjojen lukemiseen mahdollistuisivat hyvin.

Painetun kirjan uhka e-kirja ei ole! Siitä ei sellaista pidä tehdäkään. Molempia tarvitaan.

18.1.2026 Tarja Kaltiomaa