Pääsin tänään Facebookiin normaalisti. Silti kirjoitan siitä, että pääsy ei ole ollut helppoa enkä tänään ole saanut käyttöön edes e-kirjan lukemista tablettikoneella, toisaalta E-Kirjaston kirjan lukeminen onnistunee. Kyse on ostamastani e-kirjasta, jonka lukeminen ei ole vielä onnistunut. Syinä vaikuttaa olevan tämän tekstin mukaista, vai onko. Olenko vain epäluuloinen kansalainen?

Kirjoittaja: Tarja Kaltiomaa

Kirjoittajan näkökulma tietotekniikkaa monipuolisesti käyttävän kuluttajan näkökulma, entinen atk-alantyöntekijä, järjestelmäasiantuntija emerita.

Tietokoneen käyttäjän salasanarumba on tullut liian vaikeaksi. Capilotin muodostama kuvituskuva, tilaaja: Tarja Kaltiomaa

Tietotekniikka ja ylenpalttiset varmistukset

Viimeaikaiset turvallisuuden varmistamiset ovat tehneet normaalin tietokonekäytön lähes mahdottomaksi.

Yleinen kansainvälinen ilmapiiri on kiristynyt. Uutiset näyttävät kuvaa eri puolilla maailmaa tapahtuvista selkkauksista ja sodista. Maiden johtajat näytetään epävarmoina ja henkilöinä, joiden ihmissuhteet muiden maiden vastaavissa asemissa oleviin johtajiin eivät ole kunnossa. Eri maiden johtajien henkilösuhteet lehdistön kertoman mukaan ovat epävakaat, joten lehdistö käyttää omia valtaoikeuksiaan maiden välisten suhteiden luonnehdintaan. Vaikuttaa siltä, että jo ennen Ranskan vallankumousta julkinen sana on saanut itselleen huomiota levittämällä erilaisia väitteitä ja juoruja pamflettien avulla. Näiden pamflettien sisällöstä eivät kiireiset valta-aseman perineet tai niihin nousset (nostetut?) ihmiset ole tienneet, mutta suuri yleisö on niitten antaman tiedon varassa. Suuren yleisön reaktiot erilaisiin vuotaneisiin epätietoihin on suuren yleisön suhtautumista indikoivaa poliittista ilmapiiriä. Vielä 1700 ja 1800 sataluvuilla kansalaisista vain osa kävi koulua, joten heidän mielipideaaltonsa on ollut tai on vaikuttanut siltä, että se on ollut hallitsematon. Kuitenkin voidaan historian kertomuksista päätellä, että näitä kansalaismielipideaaltoja johtaa kulloinkin joku henkilö, joka on saanut vahvimman aseman näkemyksineen ja nämä näkemykset vaikuttavat mielipideilmastoon suoraan ja siten politikointiin.

Kirjoitin aiemmin sekä imuri- että vakuumitalousmallista, joka on luotu Suomeen korona-ajan jälkeen. Eräillä poliitikoilla hyvästä kansantalouden tilanteesta huolimatta näyttää olevan säästämisen tarve, joka on kohdistettuna suoraan niin sanottuja pienituloisia vastaan. Suomen kansassa näitä pienituloisia ihmisiä kansantalouden kehitysvaiheitten nykytilanteessa ovat usein maan eliitti.

Maassamme, kuten monissa muissakin maissa, entinen näkyvä aatelisto arvoasemineen ja arvonimineen, on painanut päänsä lähes unohduksiin.

Nykyään hyvinvoivaa kansaa maassamme (Luojan kiitos!) ovat työtätekevät ihmiset, palkansaajat. Palkansaajien toimeentulo ihmisen elämänmitassa on miljonäärin osa. Palkansaajalle annostellaan kuukausipalkka, joka nykyään laskennallisesti on vaatimaton noin 3.200 € kuukaudessa miinus verot. Keskimääräinen palkka on noin 4.200 € kuukaudessa miinus verot ja suurituloiset palkansaajat nauttivat yli 5.300 € suuruista palkkaa miinus verot. Nämä mainitsemani summat ovat palkkakehityksen luonnehdintoja viimeisen kymmenen vuoden ajalta ja ovat vain suuntaa antavia. Kun näistä palkkasuuruusluokista lasketaan ihmisen elinikäinen tulo ja sen päälle palkansaajalle kuuluva työeläke-etu, joka jatkaa henkilön turvattua asemaa eläkkeen nauttijana ja kuukausitulon saajana miinus verot, kaikkien näiden palkannauttijoiden elinikäinen hyvinvointi on samalla tasolla kuin miljonäärien hyvinvointi. Jos näistä laskelmista tuotettu kokonaiselinikäinen tulo olisi rikkaalla ihmiselle tilillään nyt, rikkaan ihmisen koko ikänsä mukainen rahallinen turvallisuus olisi epävarmempaa kuin palkansaajan tulo. Palkansaajan rahallinen hyvinvointi on monin verroin parempaa ja turvatumpaa kuin yrittäjien, joilla ei nykymallissa vielä ole yhtä hyvää kansalaisturvaa kuin palkansaajilla. Edelleen alkaminen yrittäjäksi, vaikka olisi miten oivallinen yritysidea, on epävarmaa ja riippuu muitten ihmisten, joitten ei ole välttämätöntä perehtyä syvällisesti yrittäjäksi aikovan asemaan, näkökulmista ja väitetyistä kansainvälisistä suhdanteista. Lisäksi yrittäjä tavallisesti joutuu ottamaan markkinarahalainaa, joka on niin sanottua yrittäjän henkilökohtaista vastuuta. Yrittäjä yksin itsenään tai perheensä kanssa saattaa työllistää firmansa avulla kymmeniä tai jopa satoja palkansaajia ja turvata näitten hyvinvoinnin eliniäksi tuotettujen ja saavutettujen rahoitustoimialan kehitettyjen innovaatioiden avulla (Kansaneläkelaitos, työeläkejärjestelmä ja sen laitokset), mutta ei aina saa tarvittavaa turvaa itselleen, koska joutuu yrittäjän työtaakkansa lisäksi kantamaan ”rikkaan” ihmisen taakkaa. Yhteiskunnassa on vahvat käsitykset rikkaista ihmisistä. Näitä ei yleisen kansalaismielipiteen vuoksi tarvitse tukea ihmisinä juurikaan, vaan he saavat eri yhteyksissä muiden ihmisten halveksuntaa osakseen. Myös yrittäjän tai eliitin jäsenen perhe joutuu nykyisellään pilkan kohteeksi rikkaana ihmisenä. Maassamme on syvät juuret tälle kansalaissuhtautumiselle, josta osoituksena on kouluissa todettu koulukiusaamismalli. On kuitenkin totta, että yleistä mielipidettä koulukiusaamisen vähentämiseksi on ohjattu kiusaamattomaan suuntaan julkisessa mediassa.

Miten käännän väsynein sormin kirjoituksen suunnan vastaamaan otsikkoa?

Koska yleinen ilmapiiri on epävakaa, tietokoneiden omistajat ja vastuulliset ihmiset ovat ylireagoineet turvallisuuden tarpeeseen.

Koen tämän omilla tietokoneillani niin, että koska jokaisen käyttöjärjestelmän erillisen tunnistamiseen käytetyt sähköpostiosoitteet olisivat pääsy koneelle, näiden varmistukset ja varmistusten varmistukset ovat muuttuneet niin teknisiksi ja itselleni käyttäjänä vieraiksi, että koneelle ja eri tietokoneiden tavallisesti tarjoamat palvelut ovat olleet jo muutaman viikon ajan usean tunnin vaativan salasanojen ja uusien tekniikkojen käyttämisen opiskelua ja tutkimista. Kun pääsen koneelle, aamulla koneiden oltuna suljettuna, pääsy-yritykset alkavat uudelleen. Koska olen melko kriittinen yhteiskuntakriitikko, tämä lienee ihan hyvä päättäjätason kannalta.

17.1.2026 Tarja Kaltiomaa

Kuluttajan tietotekniikkaa salataan liikaa

Tietotekniikkayritykset ovat alkaneet jo monen vuoden ajan vaatia kuluttajaa asettamaan turvallisen salasanan, joka sisältää isoja ja pieniä kirjaimia, numeroita ja erikoismerkkejä ollen ainakin 6 – 8 merkkiä pitkä salasana. Tällaisia salasanoja on kuluttajan itsensä vaikea muistaa, mutta onko ne sen turvallisempia salasanoina tallennettuna selaimen salasanalistaan. Miten luvattomat hakkerit löytävät kuluttajan salasanan? Ehkä jopa helpommin kuin kuluttaja itse? Mitä salattavaa tavallisella kuluttajalla tietokoneella on. On tietenkin eri asia työpaikan tietokoneen luotettava suojaaminen kuin kotikoneen salasanalla varustaminen. Vaikuttaa siltä, että on olemassa ikään kuin joskus elokuvissa nähtyä kryptaamisen tarvetta ja salasanojen purkamisen tarvetta. On vaikeata suositella muuta tietokoneen käytössä kuin kulkea kehittyvän trendin mukana ja pyrkiä suojaamaan konetta niin kuin käyttöjärjestelmän tuottaja suosittelee. Kuitenkin, jos saisin asiaan vaikuttaa, suosittelisin kotikoneen käyttäjälle normaalia helppoa salasanaa, jonka muistaa helposti. Näitä ovat koiran nimi, syntymäpäivä tai jokin työpöydältä katsoen helposti löytyvä salasana. Jos salasanat käyvät liian kryptisiksi, sillä on tietokoneen käyttämisestä vierottavaa vaikutusta.

Oma kuluttajan ja internetin sisällöntuottajan käyttöympäristöni on monikäyttöjärjestelmäympäristö, jossa käytä useita eri selaimia ja eri käyttöjärjestelmiä. Tähän nykyinen tietotekniikka kehitys on pakottanut. Jokaisessa laitteessa, niitä ovat laptopit, tabletit ja kännykät, on eri käyttöjärjestelmä. Laitteen käytön yhteydessä asennus vaatii usein uuden sähköpostiosoitteen. Jos osoite on jo käytössä, sitä ei ole hyväksytty laitteen some-ohjelman profiiliin. Siten sähköpostiosoitteita on kertynyt muutama. Jokaisessa pitää olla kryptinen ”turvallinen” salasana, jota on mahdoton muistaa. Salasanat kerrytetään pääkoneen käyttöjärjestelmän salasanalistaan, josta salasanan voi tarvittaessa tarkistaa ja noukkia. Usein viime aikoina on käynytkin niin, että viimeksi tallennettu salasana ei toimi. Miten se voi olla toimimatta?

Sosiaalisen media ohjelmistoihin, eri laitteiden sovelluskauppaan, joihinkin sovelluksiin ja palveluihin vaaditaan profiilin tai käyttöjärjestelmän mukainen sisään kirjautuminen. On todella kummallista viime aikoina ollut joutua toteamaan, että viimeksi tallennettu salasana ei toimikaan! Vaikuttaa siltä, että joku muu kuin minä itse koneen tai palvelun käyttäjänä olisi toisaalla muuttanut salasanan. Tämän pitäisi periaatteessa olla mahdotonta, mutta ainakin se on nettiketin vastaista ja laitonta.

Biometriset sisäänkirjautumisen tunnisteet

Mielestäni tietokoneiden valmistajilla ei ole oikeutta vaatia tai edes kehittää biometrisia tunnistustapoja. On yleisen ihmisarvon käsityksen vastaista vaatia koneille ihmisen biometristä, biologiaan perustuvaa, tunnistamista! Ensinnäkään, kun olen ostanut näitä koneita, tätä vaatimusta ei ole ollut. Uutta konetta tällaisen vaatimuksen ollessa voimassa en edes harkitsisi ostaa. Toinen hankaluus on myös tuo QR-tunnistus. Sen käyttäminen vaatii sellaista perehtymistä, että mielestäni vaatimustaso karkottaa mahdollisia tietokoneitten käyttäjiä. Tunnistamisvaiheiden vaikeuttaminen on Suomen kaltaisen tietotekniikkapainotteisen palveluyhteiskunnan vastaista, ja turvaamistoimet liioiteltuja nykyään.

Suomen Posti ilmoittaa sivullaan, että OmaPostiin kirjautumiseen aletaan uudelleen vaatia vahvaa tunnistautumista, kuten pankkitunnuksia yms. sen sijaan, että jo vuosia on ollut käytössä sähköpostiosoite ja salasana. Kenen etua tämä muutos palvelee? Toisaalta postin palvelu Suomessa on vajaakäytössä, kun laskut voidaan ohjata suoraan kansalaisten raha-asioista tietävään ja niitä hoitavaan pankkiin. Kansalaiset vaikuttavat tähän järjestelyyn tyytyväiseltä, mutta onko oikein ihmisiä kohtaan, että laskuttajat lähettävät ihmisen talouteen vaikuttavat veloitukset, laskut, suoraan pankkiin? Mielestäni ei ole oikein! Ihmisen omavastuutilanne horjuu ja velvollisuus hoitaa itse pankkiasiat ei ole rehellistä kuluttajaa kohtaan, kun sitä suurempi toimija tietää kaikki raha-asiansa ja voi tehostuneen tietotekniikan ja robotiikan (vrt. tekoäly) avulla kyykyttää kuluttajaa, tietotekniikan käyttäjää, vaihtelevan taloustilanteen mukaan. Tietoteknisesti on mahdollista tehdä algoritmeja, jotka huomioivat esimerkiksi tulojen vähentymisen tai tilillä olevien suurempien saldojen mukaisesti kuluttajan rahatilannetta ja siten ihminen itse ei voi vaikuttaa siihen, minkälaista suhtautumista oman talouden hoitamisessa saa julkiselta palvelulta ja julkiselta toimijalta. Viime aikoina tehostunut toiminta on tuottanut ns. positiivisen velkarekisterin, jonka mukaa esimerkiksi luotto voidaan evätä, eikä pankin asiakkaan näkemystä edes kuulla.

Pankkipalveluihin kirjautuminen on mielestäni teknisesti tärkeää suojata monikertaisella suojauksella, kuten nykyään on.

Kuluttajatasoisten palvelujen ja tietokoneelle pääsyn suojaamisen liioittelu saattaa jo nykyään karkottaa ihmisiä laptop-tasoisten koneen käytöstä. Siirtymää pelkän kännykän eli matkapuhelimen eli älypuhelinten käyttöön on nykyään jo paljon. Kuluttajat ovat alkaneet käyttää pelkkää älypuhelinta asioittensa hoitamiseen. Tällöin asioitten hoitaminen tapahtuu niin sanottujen älypuhelimen tai mobiililaitteen sovelluksen kautta. Puhelimessa on kaikki palvelut saatavilla ja niihin pääsyksi kone suosittaa biometrista tunnistusta. Saattaa olla yksittäisen ihmisen mielipide, että tämä on väärin ihmistä kohtaan, kun ihminen tiedottomassa tilassa tai kuolleena luovuttaa sormenjälkensä tai naamansa koneelle pääsyyn tahtomattaan. Mielestäni yhteiskunnallisessa tietotekniikan palveluissa inhimillinen näkökulma tulee laitetoimittajien uudelleen etsiä jalkautumalla itse toisinaan kuluttajan asemaan. Tunnistautumisrumbaan pitää löytyä inhimillinen ihmistä huomioiva kehityslinja. Olisiko siitä apua, että kun kuluttaja ottaa laitteen käyttöön, laitteen käytön malli olisi porrastettu esimerkiksi kolmeen turvallisuusluokkaan: kuluttaja, työntekijä, omistaja. Näissä turvallisuusluokissa kuluttaja laitteen käyttäjänä pitäisi päästä paljon helpommalla kuin nykyään palveluiden käyttäjänä. Työntekijällä voisi olla laiteturvallisuus sidoksissa yrityksen tietojärjestelmään ja vaativan luokituksen omistaja voisi rauhassa rakentaa niin vahvat suojaukset kuin tietotekniikan mahdollisuudet tarjoavat. Tällöin tietokoneitten valmistajien ei tarvitsisi jokaisen koneen käyttäjän turvatasoa pitää huippukorkeana.

Mä kirjaa luin – seikkailut lukusovellusten parissa

E-kirjan lukutottumukseni ovat Elisa Kirjan perua. Elisa Kirja oli konseptina kokonaisuus, se oli kivijalkaan verrattuna kuin kylän kirjakauppa + yleinen kirjasto. Kaikki oli kohdallaan ja lukija tiesi, mistä mitäkin luettavaa löytyi. Tuohon aikaan, kun julkaisin ja luin Elisa Kirjassa, kirjastot olivat perinteisiä kirjastoja ja Helmet-palvelun yhteyteen alkoi muodostua mahdollisuus lainata e-kirjoja, ajallisesti 2010-luvun alkupuolelta saakka. Elisa Kirjan Kirjoita itse -osastolla e-kirjani ovat olleet lukijoitten saatavilla vuodesta 2013 asti vuoteen 2019 saakka. Sieltä saakka on perua pyrkimykseni siihen, että e-kirjojani voisi lainata. Lukijana olen huomannut, että e-kirjat ja niiden lukeminen on monipuolistunut niin, että lukijana pitää hyväksyä monimuotoinen ympäristö. Ostokirjoja on tietokoneen kansioissa ja tabletti-koneiden sovelluksissa. Vastuu ostokirjoista näyttää siirtyvän lukijalle ja ostajalle, kun Elisa Kirjassa ostettujen kirjojen kirjahylly oli e-ostopaikan yhteydessä ja sinne pääsi tunnuksilla. Lukulaitteena olleen tablettikoneen sovelluksessa lukijan tuli olla kirjautuneena, jolloin palvelu synkronoi uudet tiedotteet kirjauutuuksista ja uudet ostetut tai muutoin hankitut kirjat latautuivat nopeasti lukijan saataville.

E-kirjojen ostopaikkoja on nykyään useita. Kaikilla näillä ostopaikoilla lienee hyvin tai melko hyvin toimivat lukijapalvelut, mutta vielä ne eivät ole yhtenäistyneet eli standardisoituneet. Eri kirjaformaatit avautuakseen vaativat eri lukuohjelmia, joiden asentaminen saattaa olla tavalliselle tietokoneen käyttäjälle liiankin vaativaa. Kun on asentanut lukuohjelman, tulee probleemaksi se, että juuri ostettu e-kirja ei siinä avaudukaan. Nykyään kuluttajalta e-kirjojen lukijana vaaditaan liikaa. Kuluttajan pitää tuntea e-kirjojen formaatti, jotta sille voi hankkia sopivan lukuohjelman. Tämän mielestäni positiivisen ongelman parissa kamppailin viimeisimmän e-kirjani ostettuani.

Uusimman ostamani e-kirjan tallensin tietokoneen työpöydän kansioon ja latasin sille lukuohjemaksi Thoriumin. Nyt saatan kiinnostavaa e-kirjaa jo lukea. Thorium sovelluksena on minulle uusi tuttavuus, mutta tyytyväinen olen tietenkin, kun voin kirjaa lukea. Tavallinen Adoben Acrobat taipuu todella monenlaisen tiedoston avaamiseen, mutta ePub-tiedostot ovat sille olleet toistaiseksi haaste. Uuden Kansalliskirjaston palvelun, nimeltään E-Kirjasto tai E-kirjasto, jonka voi ladata mobiililaitteen sovelluksena, kirjaformaatiksi oli vaadittu ePub-formaatti. Kestää ilmeisesti kauan, mikä tietokonealalla on normaalia, että kaikki e-kirjojen lukemiseen tarvittavat sovellukset, formaatit ja muut kuluttajapalvelut toimivat ongelmitta. Siihen saakka tarvitaan paljon kärsivällisyyttä kuluttajilta ja kirjojen ystäviltä. Erilaisten palveluitten tuottaminen kuluttajatason käyttäjille tarvitsee myös aktiivikuluttajien kokemuksia, jotta palvelu saadaan tarpeeksi toimivaksi. Kuluttajat kuitenkin ihmisinä ovat usein kärsimättömiä verrattuna atk- tai it-alan ihmisten perehtymistasoon kuluttajina. Tähän voisin kuvitella tarvittavan aktiiviseniorikansalaisia, joiden joukossa itseni tapaan on entisiä atk-alan konkareita nykyään kuluttajina kotona olevan työpöydän äärellä. Toivoisin, että uuden palvelun, tässä tapauksessa e-kirjan lukemiseen ja e-kirjojen tarpeellisuuteen suhtauduttaisiin hyvin ja kerrottaisiin mahdollisista ongelmista palveluiden tuottajille, jotta kuluttajan ja lukijan mahdollisuudet e-kirjojen lukemiseen mahdollistuisivat hyvin.

Painetun kirjan uhka e-kirja ei ole! Siitä ei sellaista pidä tehdäkään. Molempia tarvitaan.

18.1.2026 Tarja Kaltiomaa

Pessimismin voittokulkua?

Filosofia: Sokrateen hengessä – Kalevalaisilla tantereilla

Aika. Kun olin tullut tietoisemmaksi ympäröivästä avaruudesta, vanhat tarinat ja näkemykset pongahtelivat esiin. Aloin nähdä vanhoja haltijoita kanssakulkijoina. Hengessään kukin. Lukemisen historia on lyhyt johdanto nykyisen planeettatyypin asuttamisen historiaan. Ihminen on tarkoitettu biologisena lajina paljonkin hauraammaksi kuin menneiden aikojen soturit konsanaan. Ihmisen on olonsa oltava paljon rauhaisampaa kuin avaruuden monet taistot menneessä kertovat. Uusi maailma.

Yhdestä siemenestä maapallo saadaan kaikille tarpeellinen elämänalusta. Tämän mahdollistaa luomasuunnitelma, joka on aikojen alussa luotu ja tarpeellisena suotu ja kehitetty. Luomasuunnitelma on vaikuttamassa meissä vanhoissa hengeltämme teemme niin tai näin- on vaikuttamassa ihmiskunnan hyväksi.

Kuva: Piirros vanhan ajan korin kantajattaresta. Piirros: Tarja Kaltiomaa

Röhmyinen on ollut vanhan akan polku iät kaiket. Elämänlaatu ihmisarvoinen nykyään ihmisarvon mukainen. Ihmisarvon mukainen elämä tuottaa hyvän maailmanäkemyksen.

Historiaa voimme nykyään lukemisen lisäksi katsella televisiosta ja yllättävän keskellä tapahtumien tantereilla elän edelleen.

Kun pidätellään maailman kertomusta, jonka olen nimennyt kirjaksi Kristillinen filosofia, yllättäviä pongahduksia pulpahtelee. Vanhoissa maailmoissa kulkivat valon kantajat herroiksi, mutta menettivät ennen vanhan maailman loppua herraskaisuutensa. Joutuivat elämään köyhinä, vaikkakin uskon elämäntaitonsa olleen hyvällä tasolla, mikä seikka on saattanut estää heidän vajoamistaan kurjuuteen. Elän nykyään valonkantajien keskuudessa. Vanhoista maailmoista on peräisin varovaisuus sen suhteen, että kenenkään ei pidä luomatöistä tietää liikaa, kukin vain oman osansa. Omat vapaa-ajanharrastukseni ulottuvat yli moisten rajojen, ja huomasin eilen hyödyn sen.

Kuva: Perinteinen kuva korin kantajattaresta.

Noin sata vuotta sitten alkoi maailma muuttua nykyaikaiseksi, kuten se on nykyään. Luomamaailma kuitenkin, mitä ihmiset eivät tule ajatelleeksi. Heissä elää vanha maailman lopun ajan pessimismi. Kaikki on kuin fataalisesti päättymässä, he eivät näe tämän maailman elämän jatkumisen mahdollisuuksia. Onko kyseessä se, että he piireissäni iältään ovat jo vanhoja, vai onko kyse jostakin muusta heidän mielipiteissään. Valonkantajien mielipiteet kelluvat jopa vanhojen kuninkaallisten päitten päällä. Heillä on sananvaltaa, vaikka eivät ole hallitsijoita, eivät tunnettuja julkisuuden henkilöitä, hieman tunnettuja vaan. Heidän normaalein äänenpainoin lausumansa otetaan vastaan kuin ne olisivat tulevaisuuden kartoitusta – maailman lopun edellä uuden uutukaisessa uudessa maailmassa. On tietenkin kuin onnen kantamoinen oma jaksamiseni osallistua valonkantajien kokouksiin ja huomata tämä heidän kantansa. Heidän herättämisensä uuden maailman näkemykseen on tekemättä. Mistäpä kuitenkaan ei näitä paineita normaalista yhden maapallon mallista olisi, ellei typeryydestä ja tietämättömyydestä. Tietämättömyyttä pidetään yllä jollakin muulla taholla ulottuen valonkantajiin piirissäni. Kuin sammutetuin lyhdyin pimeän metsän läpi kulkumme edelleen. Jonkinlainen globaalisumu kattaa kaikkea uutta maailmaa.

Kuva: Maailman johtajat, meille tuntemattomat, ovat aikoinaan aikojen alussa istuneet saman pöydän äärellä, toisensa tuntien. Nykyään kun ihmiset asuvat maapallolla, maapallon vanhimmat edelleen toisensa tuntevat.

Paljon on maailmassa saavuttu hyvän ihmiselämän mahdollisuuksiksi.

Jo Suomessakin. Asuntorakentaminen on hyvässä mallissa. Liikenteelle on oivalliset tieverkostot moottoriteineen. Junat kulkevat ajallaan. Talvet vaihtelevat, mutta ihmiset eivät näe säältä ilmaston laatua, ovat huolissaan ilmastosta, vaikka ilma on hyvää, säitten vaihtelu kertoo elävästä maailmasta. Mistä valonkantajien toivottomuus kumpuaa?

Autokaupat, autotehtaat, autojen muuttuminen pikavauhtia sähköautoiksi kuulostaa minun tietosuodattimen läpi itselleni kerrontana valheelliselta leikkiautopuuhastelulta. Tässä todellisessa maailmassa velhojen pahuus on synkkää tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä maailman suhteen. He pitävät valtaa kuin vanhat itsevaltiaat, he pitävät kansaa toivottomuuden ja maailmanlopun ikeessä. Valonkantajien mielipiteet kuin kehässä heidät saavuttaa, ja saavuttaa heidän tietämättömyytensä valonkantajat. Pimeyden kehä vallalla näillä kalevalaisilla mannuilla.

Miten pimeyden kehän rikkumaan saa?

Moni maa ja kansa saa elantonsa luontienergiasta nimeltään öljy. Valonkantajat eivät usko öljyn riittävän autoiluun vaan ovat tuottaneet pimeyden kehässään vakaumuksen, jossa sähkö korvaisi öljyn ja bensiinin autojen kulkuenergiana. Onko tuo kestävän kehityksen mukaista näkemystä?

En itsekään ole oraakkeli, mutta kun nykymaailman ihmiset eivät ole vielä heränneet mustasta synkästä olemattomuuden yöstään, heidän on helpompaa näköjään uskoa maailman loppuun kuin sen jatkumiseen konsanaan. Nämä hallitsijat ja valonkantajat vastaavat totutusti jo ammoisina aikoina kaikista muista ihmisistä. Kuka ja miksi heidät pidetään pimennossa kirjastani Kristillinen filosofia. Olen kertonut ihmisen elämän ja luovuuden mahdollisuuksista kirjassani. Miten murtaa pimeyden pelkotilojen sankka muuri, vallitsevat maailmanlopun käsitykset muuntaa paremmaksi mieleksi, hyväksi mieleksi, tulevaisuudeksi koko ihmiskunnalle?

Ihmiskunta valonkantajien perässä sammutetuin lyhdyin, nyt!

21.1.2026 Tarja Kaltiomaa

Miten ylenpalttisista varmistuksista voidaan vähitellen luopua?

Miten pimeyden kehä rikotaan?

Nykyaikainen kansantalous nojaa jo vahvasti tietotekniikkaan, mutta ei ole irrallinen kansainvälisestä ilmapiiristä. Kansainvälinen ilmapiiri on erilaisten jopa talouden suhdannevaihteluitten taustalla. Kansainväliseen ilmapiiriin vaikuttavat ihmiset edelleen, ihmisten keskinäiset suhteet. Tämän näkyminen ei ole ilmeistä, vaan piiloutuu jo vuosikymmenten ajan esimerkiksi taloutta kuvaavien pörssikurssien taakse.

Talouden ja maitten, kansantalouksien länsimainen piirileikki, on myös eräänlainen kehä, jossa kettu jahtaa omaa häntäänsä. Kettu vaikuttaa olevan levoton, mutta sillä on nälkä.

Myös ihminen on levoton, eikä pysty kunnolla ajattelemaan, jos sillä on rahapula.

Kansainväliset suhdanteet tuottavat ihmisille tavattomasti vaikeuksia, ja rahapulaa.

Niin sanottu kouluekonomia ja siihen perustuva kansantalouden malli on meille Suomessa iskostunut tapa ajatella kansantaloutta. Tämä on minullekin opiskeluajoista tuttu asia ja kansantaloutta käsitellään uutisissa ja lehtijutuissa aina tämän mallin pohjalta, kyseenalaistamatta siitä mitään. Sixten Korkman kuvaa kouluekonomiaa kirjassaan ”Talous ja utopia”, joka on julkaistu vuonna 2014. Mielestäni kirjan luettuani nyt noin 10 vuotta myöhemmin, hän on kirjassaan kansantalouden mallista täysin oikeassa, mutta kirja on jo toteutunutta kansantaloutta, ei enää utopia. Perustieto kansantaloudesta ei täysin ota huomioon uusia mahdollisuuksia, joita on syntynyt liikenteen ja sen mukaisen infrastruktuurin kehittymisestä, rakennustaidon kehittymisestä ja myös tietoliikenteen ja tietotekniikan kehittymisestä. Tämä nykyinen kehitystaso jää kansantalouden mallin ulkopuolelle mahdollisuutena. Kirjassani Kansantalouden uudet mahdollisuudet keskityn nykyisen kansantalouden mallin, eli kouluekonomian, jälkeiseen kehitysmahdollisuuteen. Omasta maastamme on tullut kauan kaivattu Sampo, jossa taloudelliset mahdollisuudet ovat kehittyneet tasolle ”jokaiselle jotakin”. Kehityslinjana kansalaispalkka olisi vain ensimmäinen askel, sen myötä rahoitustoimialalla on uusia mahdollisuuksia ja uusia askeleita otettavana. Uskon tämän koskevan koko Eurooppaa ja sinänsä länsitaloutta. Maailmamme on ihmisten maailma, ihmisten maailmana sitä pitää kaikin tavoin tukea ja käsitellä talousteorioissakin.

Kansalaispalkan tekninen tuottaminen länsimaiden kansantalouksissa murtaisi ja on mahdollinen hallinnollinen työkalu, jolla pahuuden kierre voidaan purkaa.

Maailman tila on juontunut nykyiseen malliinsa monista hyvistä talousratkaisuista, mutta kaikki tuotetut talousratkaisut vaativat huoltoa niin kuin auto kuin auto vaatii myös huoltoa. Kun tuotetaan jokin kansantalousmalli, sen jatkuminen saattaa olla aluksi sen työn ja puuhan varassa, joka on vielä talousmallin tai talousratkaisun tuottamista. Kun autoa valmistetaan tehtaalla, ihmiset tekevät työtä, johtavat tehdasta ja saavat palkkaa. Sitten auto siirtyy myyjälle. Auto ei jää myyjälle, vaan siirtyy ostajalle. Itsestään auto ei täytä tehtäväänsä, vaan auton omistajan asia on autoa ajaa ja pitää siitä huolta. Näin on myös kansantalouden osalta. Vaikka nykyaikaiset maat ja valtiot ovat niin sanotun demokraattisen hallinnon tai tasavaltaisen hallintomallin alaisia, kansantalouden tuotettu malli vaatii ihmisiltä sen jatkokehittämistä ja huoltoa.

Leikkaukset eivät minkään logiikan mukaan kasvata budjettia tai valtion taloutta. Maamme kansantalous voi suhteellisen hyvin, vaikka virheitä hallinnossa on tehty. Virheet eivät ole peruuttamattomia. Kirjoitan kansantalouden mahdollisuuksista kirjassani Kansantalouden uudet mahdollisuudet, Kansantalouden uhkat voidaan torjua, pysyvä kansantalous. Tämä malli voi toimia, kun elämäntapa maassamme perustuu siihen, mihin itsenäistymisen myötä on tarkoitus perustua: kristilliseen elämäntapaan. Tässä on vielä haastetta hyväksyä ja toteuttaa.

Asiat, jotka mainitaan, eivät ole pikkukukkaroasioita, vaan yleisesti niihin suhtaudutaan samaan tapaan kuin yksityiseen talouteen ja yksityistaloudenpitoon, jossa tavallaan valtion kassaa asiana pidetään samalla tavalla rajattuna kuin palkansaajan kukkaroa ja nykyään toki lompakkoa. Valtiolla kuuluu olla sisärahoitusoikeus, mutta sitä ei luultavasti voi käyttää, koska eduskunta on rikkonut valtaoikeuksiaan valtiota kohtaan.

Jotta maana säilyisimme kilpailukykyisinä, kilpailuvietti onkin jo pitkälti urheilussa.

Kysymys blogistille: elääkö ihminen siksi ja sen tähden, että tekee työtä? Kun menee kaupan kassalle, jokainenko tarjoutuu tekemään työtä voidakseen laittaa leipäpaketin kassiinsa?

Toinen kysymys huoltosuhteesta. Aikoinaan Suomen kansa oli paljon pienempi, mutta huoltosuhde on ollut luokkaa 1/100. Kaupungin patroona on elättänyt vähintään noin monta kyläläistä.

Eiköhän Suomi maana edelleenkin selviä, kun ihmiset tuulettavat ajatusten ullakkoaan, ja edes ryhtyvät ajattelemaan.

Kilpailusta puheen ollen: miksi Suomi 5,6 kilpailee V-valtio 250, Y-valtio 400, R-valtio 8 (valtioiden nimet ja väestömäärät keksittyjä) kanssa? Miksi kansainvälinen kilpailu? Eikö valtion maan pidä pitää huolta siitä väestöstä, joka maassa asuu. Nykyään kansantaloudesta tietävät ja siitä huolehtivat ihmiset katsovat vain perinteistä kouluekonomiaa, mutta eivät ota huomioon liikennettä tai tietotekniikka, jotka ovat kehittyneen kansantalouden mallissa Suomessakin hyvin toteutettuja, rehellisellä työllä. Kun asiaa katsoo hieman toisin, voi huomata, että kalevalaisittain maamme on periaatteessa menetetty Sampo, jonka piti tuottaa ihmisille rikkauksia. Näin on tapahtunutkin. Tavallinen palkansaaja on miljonääri, kun laskee eliniän mukaiset saamat, tulot eli palkan. Miljonäärille ei tuota vaikeuksia elättää noin 5 – 6 ihmistä itsensä lisäksi. Tietotekniikka-tiedotus-ala on tuottanut valtavasti uutta hyvinvointia ja sisältöä vapaa-aikaankin. Kouluekonomistien pitää ottaa itseään niskasta kiinni. Aiheesta e-kirjakin, osaako kukaan lukea? Koululaisilta ollaan viemässä käsialakirjoitusta liian varhain, jos aikuisväestö ei viitsi/osaa lukea e-kirjoja!

Suomen velkaantuminen näyttäisi olevan poliitikkojen tahto, vaikka emme maana vielä käytä uusien kolmen viime vuosikymmenen aikana syntyneitä taitoja ja tekniikkaa, mm. tietotekniikkaa, talouden ja kansantalouden hyväksi. Tietokoneita ehkä käytetään vain tehostuneeseen laskutukseen, kun niitä voisi käyttää myös kansalaisten tulotukseen, kuten kansalaispalkaksi. Ajatella, että uusi sana tulotukseen! Se on osoitus, että kansantaloudessa hiihdetään laduttomassa hangessa. Olen Katri Karasman verkossa näkemäni kirjoituksen kanssa samaa mieltä, että mahdollisimman monelle opetuskieleksi suomi. Niin on omallakin sotien jälkeisellä sukupolvella ollut. Olisiko autismi kielen osaamattomuutta, itselläni lapsuuden muistojen mukaan niin näyttäisi olla. Ei saa puhua vierasta kieltä, ja lapsena on pitänyt olla hiljaa vuosien ajan. Kansakoulun Aapinen vapautti tästä. Suomen kielen oppiminen on tämän maan lahja kansalaisille!

Tietotekniikkaan hiipineet ylenpalttiset varmistukset lienevät osa pelon ilmapiiriä. Tekniikassa on alettu omaksua sota-aikojen varmistuksia ja kryptauksia, koska ne on muistin lokeroissa olevia käytäntöjä uhkaavien tilanteiden edessä. Siili nostaa piikkinsä pystyyn uhan edessä tai kokiessaan uhkaa. Samoin ihmiset toimivat lähes huomaamattaan. Tietotekniikan valmistajat suosittelevat tavallisille kuluttajille käyttäjinä korkeatasoista suojautumista, kryptiikkaa, monimutkaisia salasanoja ja biotunnistuksia. Kun rahaliikenne pääsee edelleen sekin tietotekniikan keinoin vapautumaan ja kansalaisille suodaan myös tulotuksia, pelon ilmapiiri alkaa lientyä ja kansainvälisten suhteiden vaarallinen kehitys aggressiiviseen suuntaan päättyy. Koska kansalaisia vaivaa vakuumitalouden tuoma rahattomuus, kansalaisia samaan aikaan vaivaa myös turhuuden ja voimattomuuden tunne. Kansantaloutta ja rahoitustoimialamahdollisuuksia voidaan kuitenkin kehittää uuden teknologian avulla! Tällä on liennyttävä vaikutus maitten välisiin suhteisiin ja tekniikan kehitykseen.

Ilmastohätä on samaa pelon ilmapiirin ilmentymistä, jota koetaan turvattomuuden yleisenä lisääntymisenä. Maapallo aurinkokunnassa on paljon vakaampi elämänalusta kuin varhaiset plattamaailmat.

21.1.2026 Tarja Kaltiomaa