Kirjoittaja: Tarja Kaltiomaa

Pitkän aikajanan jälkeen ajallinen käsitys muuttanut muotoaan kubistisemmaksi. Aikaa ei enää kvalifysiikassa käsitetä janallisena ajan kulkuna, vaan eri aikakaudet voivat tervehtiä toisiaan aika-avaruudellisemmin, kohtaamispaikat ovat syvyysoppia avaruudellisessa näkemyksessä.

Sokrates aikanaan – Elämän nousu- ja laskuportaat

Kuvan lähdetieto: aelbert-cuyp-landscape-near-dordrecht-3723z–thumb-xl

Toisin kuin filosofi Sokrateen portaat, nykyaikaiset elämän nousu- ja laskuportaat ovat jo varsin inhimilliset.

Ne meistä Sadan Vuoden Yksinäiset -clubin jäsenet, jotka muistavat Sokrateen vielä ihmisenä, saattoivat jo aikalaisina hämmästellä hänenä näennäistä näppäryyttään julmuuden saralla. Ihmisten kummasteluun hän käytti kopeekkojaan rakentaakseen täysin hyödyttömiä infrastruktuurisia rakennelmia, kuten portaikon, joka päättyi johonkin lähes yläilmoihin, mutta kukaan tavallinen ja itseään järkevänä pitävä ja itseään kunnioittava henkilö ei kiivennyt. Ne jotka kiipesivät, eivät huhujen mukaan enää olleet keskuudessamme. Sokratesta pidettiin oman aikansa pelottavimpana ihmisenä.

Kuvan lähdetieto: 2016_05_Tuomiokirkko_0064

Kadun viertä kulkee portaat ylös ja huipulta laskeutuu portaat alas.

Oulun kaupungin keskustan kirkon portaat olivat yllä kuvatun kaltaiset, kadun viertä ylös, sitten tasanne ja sen jälkeen alas.

Minkälaisia ovat nykyaikaiset elämän nousu- ja laskuportaat. Paljon helpompia siis käsittää kuin Sokrateen ajan portaat.

Kuva: Kivenlahden kalliorannan tuntumassa oleva uima-alueen portaikko. Valokuva: Tarja Kaltiomaa

Elämä Sokrateen aikana oli melko raadollista. Elämää symbolisesti kuvasi portaat, joita ihminen pyrki nousemaan. Nousun ajaksi satunnaisesti osui erilaisia tehtäviä. Oliko tehtävät satunnaisia vai järjestettyjä, on tietenkin epäselvää. Yhteisössä saatettiin tietää tavoitteesta nousta portaita. Nykyään nouseminen yhteiskunnassa ei ole yhtä tavattoman materiaalista kuin tuolloin. Portaiden nouseminen oli täysin infrastruktuaalista eli rakennettuja portaita pitkin nousemista. Nykyään suurin osa ihmisten tavoitteista ja pyrkimyksistä on sosiaalisempia. Kuten voidaan havainnoida, infrastruktuaalista portaikkoja on kuitenkin rakennetussa ympäristössä melko paljon. Portaiden nouseminen yksilön kohdalla saattaa ja yleensä sisältää sekä sosiaalista, yhteiskunnallista että myös infrastruktuaalista kiipeämistä elämän tasanteelta toiselle. Uskon tämän olevan kuin ihmisissä olevaa henkistä elämänsisältöä, joka osaltaan on ollut vaikuttamassa tässä nykyisessä ihmisten maailmassa siten, että ihmisinä voimme nauttia hyvästä rakennetusta ympäristöstä ja siten tuottaa mahdollisimman hyvää elämänlaatua itsellemme ja toisillemme yhteiskunnassa.

Ihminen synnyttyään maapallolla (luontomaailma) vanhempiensa lapseksi, on jo alun alkaen ollut ihminen. Ihminen on alkujaan henkinen ihminen.

Kuva: Valokuva kotitalon pihalla olevasta männystä. Kuva: Tarja Kaltiomaa

Sen vuoksi ympäristössämme on paljon sellaisia näkyviäkin rakenteita, jotka muistuttavat meitä ihmisiä henkisestä perimästämme.

Uskonto, kristillinen oppirakennelma, joka perustuu Raamattuun pyhänä kirjana ja Raamattuun perustuviin tarinoihin ihmisten elämästä tässä maailmassa, on käytännön moraalioppia, joka sisältää runsaasti erilaisia varoituksia. Varoitukset pyhään kirjaan on tuotettu sen vuoksi, että ihminen voisi mahdollisimman hyvin ja kauan menestyä maan päällä ja taivaissa. Että elämän portaita voisi kivuta mahdollisimman turvallisesti itseään tai muita ihmisiä kolhimatta.

Kahdessa julkaistussa ja e-kirjassanikin olevassa blogikirjoituksessa Elämän pelikortit ja Taiteilijan ideapussi kerron näkemyksiäni elämän virtaviivaisuudesta ajallisesti ja samalla elämän satunnaisuudesta. Ehkäpä ainoa asia, jolla elämän ja mielen järkiperäisyys voidaan saavuttaa on ajattelevan ihmisen ajattelu ja järki, jopa viisaus ja harkinta.

Taidekauppa ja alkutuottajat ennen ja nyt

Kirjoittaja: Tarja Kaltiomaa

Ihmiselämän kirjo on valtava. Helsingin Rautatieaseman edessä on ravintola nimeltään Vltava!

Katsoin televisiosarjan nimeltään Mieletön vilppi

Televisiosarja Mieletön vilppi perustuu taiteilija Veli Sepän ja kauppias Jouni Rannan kirjoihin nimeltään Vilpitön mieli ja Mieletön vilppi. Sarja on Elisa Viihteen alkuperäissarjana televisiossa. Katsoin ohjelman juuri äsken 13.3.2026 klo 17:00 – 20:00. Ei ollut muutakaan tekemistä. Hyvä ohjelma, joka herätti omista muistoistani ja tietokoneen uumenista aihetta koskevat kirjoitukseni:

Taideväärennökset taidetoisintoja tyhjapaperi-sivusto 26.9.2012

Kirjeenvaihtoa päivälehden katveessa 22.8.2015

Taide maksaa mitä maksaa 14.9.2020

Taiteen yleisön näkökulma 5.1.2022

Sarjaa (3-osainen tv-sarja) katsoessani tein muistivihkoon nämä mieleen noussee asiat:

• Ihmisten maailma
• Lainsäädännön häilyvyys
• Setelit
• Taide
• Taito
• — itämainen – taide iäti, taideuusinnot, toisinnot, sama kuva tai teksti toistetaan sukupolvissa
• — länsimainen – taide tehdään kerran
• Elämänkäsitys
• Muisti
• Väärät teokset
• — ketä palvelee?
• Huijarit vie rahat
• — rahamäärien suhteellisuus
• Taiderikollisuus
• — taiteilijat
• — eliitti
• — raha
• — luovuus, alkutuotanto
• — kiihkeys
• ALASAJO?!?!
• – Korvaukset?!?
• – Rikosvastuun toteaminen vaatii näyttöä
• – ja myös lainsäädäntöä

*

Kauppa käydään paljon, myös ovelta ovella kauppa. Pölyimurikauppiaat huoletta voivat (ovat voineet?) kaupata pölyimurien toisintoja kotirouville ovelta ovelle. Kauppiasetiikka on tietenkin ollut moitteetonta.

Taidekauppaa kyseisen ohjelmasarjan ”Mieletön vilppi” mukaan on tehty ihmiseltä ihmiselle, välikäsien kautta, herrasmieskauppana. Ohjelman mukaan kotirouvia ei ole vaivattu, vaan näytti vahvasti siltä, että naisväkeä on enemmän varjeltu kaupan käynnin tiimellyksessä.

Vauhtia ja jännitystä taidekaupasta ei ole puuttunut.

Muutoinkin ajankohtana ennen Milleniumia ja sen jälkeen on ollut paljon taloudellista kuohuntaa. On ollut talousromahduksia ja on ollut nousukautta. Taidekauppa on suhdannealtista kauppaa, jota käydään varakkaiden ihmisten kanssa, joita taulujen kauppiaat ja välittäjät tapaavat ehkä ihmisinäkin. Kun on taloudellinen noususuhdanne, maassa liikkuu paljon rahaa ja myös ns. irtorahaa, jota voidaan sijoittaa arvoesineisiin. Tätä voidaan pitää myös sijoittamisena siinä mielessä, että raha sitoutetaan esineeseen sillä tarkoituksella, että tarvittaessa kauppaesine voidaan realisoida.

Taidekauppa ja pölyimurikauppa eroavat tässäkin suhteessa toisistaan. Taide-esineen rahallisen arvon odotetaan entisestään nousevan, kun taas pölyimuri on käyttöesine, joka kuluu käytössä ja sen jälleenmyyntiarvo ei juuri nouse. Pölyimuri on kulutustavara.

Taide-esine on arvotavara.

Taide-esine nostaa kodin arvoa ja nostaa myös kodissa elävien ja asuvien ihmisten itsetuntoa.

Länsimaisessa taiteessa ihmisarvo on sellaista kuin se on kautta globaalin maailman – sitä ei juuri meidän päiviimme mennessä ole ollut. Kristillinen oppi on oppia, jossa on tarkoitus perustella ihmisen arvoa. Ihmisen arvoa ei rahassa voi mitata.

Taidetta voi mitata rahassa, ja koska taide on esineen muodossa, taide-esinetta arvelen koskevan esineitä ja omistusta varten tehty lainsäädäntö.

Vilkaisen Finlexistä! (tämä on nopea tapa saada käsitys nykylainsäädännöstä, ei kuitenkaan lopullinen lainsäädäntötieto)

Haku esinekauppa ei löytänyt tuloksia.

Haku taidekauppa löysi 11 tulosta.

Esimerkki: ”43/2022

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi tekijänoikeuslain ja sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muuttamisesta

uniikkeihin teoksiin tai teoksen ainoisiin kappaleisiin erittäin huonosti. Tyypillinen esimerkki uniikeista teoksista ovat taidekauppojen myynnissä ole- vat kuvataiteen teokset. Pykälän 4 momentissa ehdotetaankin, että 1 momenttia ei tekijän elin- aikana sovellettaisi”

Haku ihmisarvo löysi 779 tulosta.

Haku ihmiskauppa löysi 805 tulosta

Finlex-tietokanta on käsittääkseni suomalainen epävirallinen mahdollisesti eduskunnan ylläpitämä tietokanta koskien viimeaikaista internetin aikana tuotetutusta eduskunnan työstä.

Kysyin hakukone Googlelta tarkennosta:  ”Finlex on oikeusministeriön omistama, julkinen ja maksuton Internet-palvelu, joka tarjoaa kattavasti ajantasaista oikeudellista aineistoa. Se sisältää Suomen voimassa olevaa lainsäädäntöä, oikeuskäytäntöä, hallituksen esityksiä, viranomaisnormeja ja valtiosopimuksia. Palvelua ylläpitää Oikeusrekisterikeskus.”

Painettuihin lakikirjoihin verrattuna Finlex-tietokanta vaikuttaa juoksuhiekalta.

Yllä olevissa hakutuloksissa kyselyjeni perusteella näyttää siltä, että suoraa lainsäädäntää ei olisi nimellä esinekauppa, mutta taidekauppa-hakusanalla saadaan useita tuloksia. Mihin lainsäädäntään taidekauppa siis perustunee. Tähän tarvitaan järeämpää tutkintaa kuin oma yhden naisen konttorini yltää ja ennättää.

Huomasin lukiessani Finlexin antamia tuloslistauksia, että mainitaan myös tekijänoikeuslaki. Eli esineen tekemistä koskisi siis tekijänoikeudet.

Asiavyyhti, jota vilpittömästi käsiteltiin ohjelmasarjassa ”Mieletön vilppi” on suuren suuri ja on myös eräänlainen kooste globaalin maailman, meidän ihmisten maailman, ja ihmisten luovuudesta.

En tiedä, miten voisin lyhyesti kertoa, mitä tällä tarkoitan, joten tuo muistiinpanolista saa ehkä jatkoa tulla käsitellyksi, jos huomaan siihen tarvetta.

Moni tavallinen kaduntallaaja ei ehkä tunne käsitettä mielikuvamaisema.

Luovalla ihmisellä mielikuvamaiseman tulee olla vilpitön ja puhdas, jotta luovaa työtä voi tehdä. Jos mielen päällä on paljon hankalaa aineistoa, josta omatuntokin kärsii, luovalle työlle ei juuri jää tilaa, sitä ei voi tehdä ei toteuttaa.

Globaali maailmamme on muodoltaan pyöreä. Siinä on itä ja siinä on länsi.

Itämaisessa taiteen tekemisessä taiteen toisinto eli tuottaminen samanlaisen tai mahdollisimman samanlaisen teoksen kuin edesmennyt esivanhempi, voidaan todentaa taitelijan omaavan samoja henkisiä sukujuuria kuin edesmenneellä mestarilla on ollut.

Nykyisessä länsimaisessa estetiikassa sen sijaan pidettäisiin hyveenä, että kunnioitamme ainutkertaisena joskus aiemmin eläneen taiteilijan taulua. Kirjassani Kristillinen filosofia, osa 3 Ihmisen henkinen jatkumo, on selitystä sille mustalle aukolle ja tietämättömyydelle, mistä tässä ihmisten maailmassa on kysymys. Miksi mikään esine, taide-esine, olisi sinänsä väärennös? Toki pettäminen on haitallista ja petokset rikollista toimintaa, mutta rikollisuuden voi tästä kaupanteosta poistaa rehellisyydellä, kuten elokuvassakin lopulta oli tehty. Taitaja, taiteilija, antoi toisinnoille oman nimensä.

Hyötynäkökohdat, itsekkyys, originaalin ylpeä omistaminen, rahan siirto laillisesti, rahan arvo, esinearvo, ylpeys, ennakkoluulo, kaupanteon jännitys… kaikki asiaan liittyvä on suuressa vyyhdissään näiden luovan työn aikaansaannosten nykykäsittelyssä.

Kuitenkin suuri hyöty taideteoksesta on myös sen levinneisyydessä siksi, että näin hyvin moni ihminen – kuten taidemuseon tauluja katsoessa – voi hyötyä taulun omistamisesta ja siten sen mielenmaisemaa kohottavasta vaikutuksesta.

Miksi taiteilijaa, taitajaa, niin kovasti kuin elokuvasarjassa nähdään, vainotaan ja rangaistaan?

Tässä on suomalaisen yhteiskuntamme vyyhti solmuineen aukaisematta. Toivon sen aukaisemista niin, että ihmisiä ei tölvitä, vaan jokaisen ihmisen koskemattomuutta ja ihmisarvoa ensisijaisesti kunnioitetaan. Sikäli, että vyyhdin aukaiseminen on tarpeellista.

Ihmisarvo on rikkumaton arvo.

Taideteoksen arvo on esinearvoa ja myös esteettistä arvoa kantavan esineen arvo.

Taulu ei ole seteli, seteleitä ei saa väärentää, joten onko väärentämisen tuomitseminen siirtynyt rahansiirtoesineisiin eli tauluihin? Taidekaupan hyötyjien suhtautuminen alan alkutuottajiin on nykyään käsittelemätön asia. Lainsäädännön suhtautuminen yleensä alkutuottajien talouteen on käsittelemätön asia.

13.3.2026 Tarja Kaltiomaa