Kirjoitus ja kuvitus: Tarja Kaltiomaa

Eli mikä tämä on tämä globaali ihmisten maailma, jossa ihminen asustaa maapalloksi sanottua planeettaa ja jonka asutuksen alussa on sanottu, että täyttäkää maa! Kenelle on sanottu?

Kuva: Copilotin muodostama kuva, jossa tehtävänantona on tutkija ja tiedemies selvittämässä maailman asioita mikroskoopillaan sillä aikaa, kun hänen ympärillään maailma laajenee ja räjähtää (avaruuden laajenemisilmiö). Kuvan pyysi: Tarja Kaltiomaa

Tutkijat ovat usein miehiä ja mies olemukseltaan neutraalimpana kuin nainen, on usein myös uskottavampi tutkija ja löytäjä kuin nainen. On kautta maapallon olemassa olon ajan ajateltu tietenkin perheen vuoksi ja myös asian hyväksymisen vuoksi niin, että asiat esitetään miehen nimissä. Nainen on henkimaailmojen vahvempi osapuoli. Mies on fyysisesti vahvempi. Kerron kirjassani Kristillinen filosofia sukupuolten tasapainoilusta maailmassa, sukupuolten merkityksestä. Yhteistyö sukupuolten kesken ja niitten välillä on hedelmällisintä ja tuloksellisinta tietämystä. Näin voidaan ehkä ajatella vasta nykyään.

On selvää, että Jumala on olemassa. Jumala on luonut tämän maailman. Muu ei olisi mahdollista. Tuo mainittu käsky on sanottu henkisille ihmisille, jotka ovat olleet jo olemassa, kun maapallo on luotu elämänalustaksi. Ihmiset ovat sitä aiemmin eläneet avaruudellisilla plattamaailma-alustoilla, levymäisillä maailmoilla, jotka ovat kehittyneet sitä mukaa kuin elämä on vaatinut. Vanhojen maailmojen jumalat tässä maailmassa loivat käsityksiä ja teorioita tulevaisuutta ja maapallolla elämistä varten. Teoriat on tuotettu enimmäkseen sukupuoleltaan miehen tuottamiksi, koska tässä maailmassa on edelleen sellaista sankaruutta joka sekä tulee esille että kätkeytyy, kuten myös värimaailmat ovat sekä näkyviä että näkymättömiä. Kuten usein henkiset asiat myös.

Olen vuoden 2001 alusta alkaen kehittänyt teoriaa ihmiskunnan merkityksestä, kehityksestä ja nykyisyydestä. Teoria sisältyy kirjoihini Kristillinen filosofia ja sen jälkeen vuoteen 2016 asti kirjoittamiini kirjoihin. Teorian kehittely on jatkunut blogikirjoituksissani, joista olen laatinut kirjat Antropologia kautta rantain, Kvalifysiikka alun alkaen sekä Kvalifysiikka 2 jatko-osa edellä mainitulle kirjalle. Eikö koko teoria ole jo siinä? On kyllä, mutta silti teorian kehittely ja ymmärrys ihmistä ja ihmismieltä kohtaan jatkuu uudella oivalluksella tänä aamuna. Miksi ihminen maan päällä on toiminut niin kuin on toiminut? Miksi kaikki ei ole oikein ja  miksi kaikki ei ole oikeudenmukaista elämässä? Näihin kysymyksiin on vastauksia, joiden toivon olevan avuksi elämässä.

Kuva: Tutkija metsässä. Oikeasti tutkimustyö on tämän kuvan mukaista. Se on etsimistä, kadottamista, kulkemista, viikosta toiseen, kuukausien ja vuosien ajan. Ajattelua.

Ihmiselämään sisältyy paljon sekä näkyvää ja transparenttia että myös salattua ja kätkettyä. Kaiken merkitykset eivät siitä huolimatta ole näkyvissä eikä koskaan paljastukaan. Oikeastaan voin siis kirjoittaa nykyaikaisena ihmisenä, naisena tosin, vain niistä ilmeisistä asioista, jotka ovat näkyviä asioita ja jotka aukenevat vain asiaan syvästi perehtyneelle. Jos asiaa, jota käsittelen monien sukupolvien ketjussa minäkin, on kätketty eri aikakausien ajan eri syistä, joita välttämättä en tunne, niin toivon havaintoni olevan hyväksi ihmisille, jotka järjestelevät tätä nykyelämää ja ihmisten elämän laatua, tulevaisuutta. Toivon ihmisille vain hyvää, mutta mitä on hyvä kenenkin mielestä. Juuri tähän seikkaan kätkeytyy eräitä ihmiskunnan merkillisimpiä salaisuuksia. Kaikille ei ole hyvää se, mikä on hyvää jollekin. Siksi on muodostunut elämäntapaa, jossa toiset näkevät estetiikkaa ja elämän hyvyyttä siinä missä toiset pitävät kammoksuttavana toisen näkemystä ja tapaa elämänsä järjestää. Vasta nykyaikainen todellisuus ja tutkittu tiede voi antaa sitä ymmärrystä, mitä nykyaikana tuon edellä mainitun sisälle kätkeytyy.

Kuva: Tutkija työssään. Tutkiminen on elävää elämää.

Herranen aika sentään!

Pahinta on loukata toista ihmistä tietämättään loukata, mutta ei edes tiedä loukkaavansa. Tämän ymmärtää kissan käytöksestä. Kissa tuo emännälleen ulkoa tappamansa raadon ja odottaa saavansa kiitosta. Sen sijaan emäntä kiljuu kauhuissaan ja heittää sekä kissan että raadon pois. Kissa ei saa kiitosta. Kuitenkin on sanonta: kissa kiitoksella elää. Kissa odottaa kiitosta joka tapauksessa lajinsa mukaisesti vuosisadasta toiseen.

Maapallolla elon alkuvaiheissa, sen elon ensimmäisinä vuosituhansina, on sekä luotu biologinen luontoelämä, jopa se kauhea hiiri, jonka kissa tuo emännälleen. Kissa on ollut olemassa jo henkimaailmoissa. Samoin emäntä. Ja tämän kaikki ystävät erilaisine luonteineen ja estetiikkoineen. Mikä on toisen mielen mukaista, saattaa olla toiselle järkyttävää. Mikä on toiselle mieluista ja hyvää, saattaa olla toiselle kauheaa tai ainakin asia mitä pitää välttää. Jospa siis antaa toisen pitää mielihyvänsä ja sulkea siltä silmänsä. Jospa elää oman mallinsa mukaan ja olla välittämättä toisen torjunnoista ja typeryydestä. Jospa tärkeintä on, että elämä jatkuu, ja siten jatkuu sentään, onko se sitten niin laatuisaa ja hyvääkään. Elämä on tärkeintä. Molemmat osapuolet ovat oikeassa, omalla tavallaan. Niin on monta kertaa maailman sivu käännetty selkänsä niille ongelmille, joista aiheutuu huolta ja surua. Joista aiheutuu ymmärtämättömyyttä ja puhumattomuutta. Ennen kuin kumpikaan osapuoli voi avata mieltään vaiettujen asioitten osalta, syvälle hautautunut pelko ja kammo lyö yli partaiden. Mitään ei voikaan sanoa.

Kuva: Löytyykö jotakin?

Kyseessä on ristiriitaisuuksia, jotka juontavat juurensa ihmisen luonnon perusteisiin jo henkimaailmoissa olleisiin näkemyseroihin. Elämän estetiikka vain on erilaista eri ihmisille, ja sillä siisti. Ja sillä siistikö?

Koska ihmiset jo henkimaailmoissa saattoivat kehittää elämäntapansa itselleen mieluisaksi ja vanhahenkiset jo itselleen melko hedonistisiksi, miksi muuttaa tapaansa elää, kun kuitenkin elämässä on kysymys viihtymisestä ja luovuudesta? Tämä kysymys jääköön kunkin ihmisen omaan harkintaan.

Kuva: Tutkimusmaisema

Kiertelemme siis ainiaan kuin kissa kuumaa puuroa ihmiselon ydinkysymyksiä. Emmekö voi pukahtaa asiaa julki? Minä voin pukahtaa asian julki, mutta vain omalla tavallani, toki.

Kyse on hedonismista ja itsekkyydestä. Kyse on oikeutetusta itsekkyydestä.

Kyse on kaikista ihmisistä ja ihmisarvosta, kaikkien oikeudesta elää omalla tavallaan.

Miten nämä kuumat kuutiot saadaan mahtumaan maapallolle siten, että ihmiset voivat jatkaa elämäänsä rauhassa? Lukemalla. Ihminen voi muodostaa käsityksen elämästä siten, että rauhassa lukee jo sitä, mitä maailmamme sivu on kirjoitettu. Johdantona tähän on kirjoitukseni Lukemisen historiaa: Verkkosivusto Tyhjä paperi Ajankohtaista

Jo menneisyyden maailmoissa on ollut maailmojen selityksiä kirjallisessa muodossa. Nuo kaikki kirjoitukset kuitenkin jäivät niille viisauksineen, ja ihminen on tullut tähän uuteen maailmaan kuin alaston apina konsanaan vailla mennyttä sivistystä ja osaamistaan. Aluksi. Kirjoitustaito alkoi maan päällä uudelleen vähitellen Egyptin aikoina aluksi kuvakirjoituksina ja sittemmin erilaisin aakkosin ja länsimaalaisittain latinalaisin aakkosin.

Kuva: Tutkija löytää

Kahden kamppailun ei tarvitse olla kamppailua. Maan päällä pitää hyväksyä biologisen maallisen elämän peruslainalaisuuksia, kuten jokaisen ihmisen koskemattomuus. Hedonismi ei sovi yhteiskunnalliseksi käytökseksi, koska siinä rikotaan ihmisen omaa oikeutta, oikeutta koskemattomuuteen.

Hedonismi on menneitten henkimaailmojen estetiikkaa, jota on pyritty ja yritetään vieläkin sovittaa tämän maailman malliin. Se ei siihen istu sellaisenaan eikä sellaisena, jollaisena se rikkoo ihmisoikeuksia, ihmisarvoa ja ihmisen hyvää elämänlaatua. Se rikkoo myös yhteiskuntakehitystä ja tulevaisuuden järjestämistä mahdollisimman oikein tässä ihmisten luontomaailmassa, planeetalla maapallo.

Kuva: kirjailija Tarja Kaltiomaa vuonna 2026

Sodomia, sadismi ja hedonismi eivät ole tässä maailmatyypissä oikeita eikä hyviä elämänmallin perusteita. Niistä ihmisen pitää maan päällä ihmisenä eläessään luopua. Vain siten voi kehittyä hyvä elämäntapa ja hyvä elämänlaatu ihmisille yhteiskunnassa.

Vanhojen henkisten maailmojen oikeudet ja itsestäänselvyydet on asetettu kyseenalaisiksi nykyisessä ihmisten maailmassa. Ihminen on tässä maailmassa biologinen nisäkäslaji, jonka jäsenet, ihmiset, eivät kestä elämän jatkumossa koskemattomuuden loukkausta ihmiselon ja jatkuvuuden kärsimättä, jopa vaarantumatta. Henkimaailmojen käytännöt elämän jatkumisen osalta ovat olleet henkimaailmojen keinoja, joitten on perusteltu olevan tarpeellisia nykyisessä maailmatyypissä, mutta olen perustellut asian toisin, kuten edellä sanon. Biologisen ja fyysisen ihmisen osalta se, mikä on joskus ollut välttämätöntä, ei tässä maailmassa päde. Tämä on viestinä myös mahdollisille avaruudellisille maailmoille, ihmiskunta on tarkoitettu olemaan humanistinen ja sen vuoksi kristillisen uskonnon lähimmäisenrakkaus teemana ja oikeanlaisena energiallisena käytöksenä ihmissuhteissa on perusteltua. Elämän estetiikka on tämän maailman mukaisesti sellaista, jolla saavutetaan aitoa hyvää elämänlaatua ihmisille.

14.3.2026 Tarja Kaltiomaa

Elämän estetiikka, niinpä niin!

Elämän estetiikka, niinpä niin!

Aihe puhuttelee edelleen.

On uutta maailmallisesti, että ihminen on biologinen nisäkäslaji, jonka jatkuvuus luontomaailmassa maapallolla lajina ihminen perustuu lajin kahteen sukupuoleen: mies ja nainen. Lajin nainen synnyttää perheen lapset. Perhe koostuu kahdesta aikuisesta miehestä ja vaimostaan ja nämä avioliittonsa aikana joko saavat lapsia tai perhe pysyy lapsettomana. Nykyaikana on mahdollista virallisesti myös adoptoida perheeseen lapsia. Kun parille syntyy lapsia, näitten talouden pitää mukautua perheen kokoon, mutta adoptio tehdään tavallisesti vain, jos perheellä on varaa elämäntapaan, jossa on myös lapsia.

Menneisyyden maailmat olivat henkisiä maailmoja, joissa ihmisellä saattoi olemuksellisesti olla lähes sukupuolettomuus maailmojen kehityksen mittaan. Alun alkaen ihmisen henkisenäkin ihmisenä on ollut joko nainen (vanhempi sukupuoli) tai mies. Nainen siis henkisessä mielessä on vahvempi sukupuoli, ja mies fyysisesti nykymaailmassa vahvempi osapuoli (ruuan hankkija, puolustaja). Tämä maailmojen alkuaikojen asetelma toimii tässä nykymaailmassakin. Kerron ihmislajin teorian kirjassani Kristillinen filosofia.

Moni nainen kokee nykymaailman epäoikeudenmukaisena itselleen. Naiset ovat jo pitkään halunneet osallistua yhteiskuntaan tekemällä ansiotyötä ja kodin ulkopuolisia töitä. Nykyään kun tämä on tullut pitkän kehityksen myötä mahdolliseksi. Yhteiskunta on viimeisten vuosisatojen aikana kehittynyt siihen suuntaan, että sekä nainen että mies, siis molemmat puolisot käyvät ja heille on mahdollista käydä kodin ulkopuolisessa työssä. Miehen vastuulla on elättää perhe, ja myös naiset tulot tavallisesti tarvitaan, jotta haluttu elintaso saavutetaan perheelle.

Aloin mielessäni muodostaa taulukkoa, miten ihmiset suhtautuu toisiinsa sukupuolen mukaan. Onko tämä totta?

Mies on	Nainen näkee	Nainen on	Mies näkee
Poliisi	Poliisi	Poliisi	Nainen
Raitiovaununkuljettaja	Raitiovaununkuljettaja	Raitiovaununkuljettaja	Nainen
Perheen isä	Mies	Perheen äiti	Nainen
Eno, setä	Mies	Täti	Nainen
Opettaja	Opettaja, rehtori	Rehtori	Nainen
Taksinkuljettaja	Mies	Linja-auton kuljettaja	Nainen
Kauppias	Mies, kauppias	Kauppias	Nainen
Opiskelija	Poika, nuori mies	Opiskelija	Nainen
Oppilas	Poika	Oppilas	Tyttö (nainen?)
Virkailija	Mies	Virkailija	Nainen
Pysäköinninvalvoja	Mies	Pysäköinninvalvoja	Nainen
Aviomies, perheen isä	Mies	Aviovaimo, perheen äiti	Nainen

Taulukko: Luettelo erilaisista yhteiskunnan rooleista ja työpaikoista ja sukupuolen mukainen suhtautuminen.

Taulukon avulla kerron, että ihmisellä on ikiaikainen ajattelun perusta sille, miten toinen ihminen hänelle näyttäytyy, miltä toinen ihminen näyttää ja vaikuttaa.

Jo pitkäaikaisessa (henkimaailmoista alkaen) mies on nähty yhteiskunnallisena, kodin ulkopuolisena toimijana eri rooleissaan, kun taas nainen on yleensä kodin hengetär ja kodin talouden piirissä toimivat naispuolinen ihminen, jonka rooli on näyttäytynyt suhteessa miehen talouteen (vaimo, tytär, äiti, täti, isoäiti, sisar jne.). Kun kotoa on lähtenyt muuhun yhteiskuntaan mies tai nainen, hän on aina kohdannut miehen kodin ulkopuolella eri rooleissa ja siihen on totuttu. Miestä ei ehkä ole edes mielessään ajatellut perheen jäsenenä, kun hän esimerkiksi on myynyt lippuja juna-asemalla. Nainen ostaa lipun matkustaakseen vaarallisessa maailmassa, jokainen mies normaalissa kulloisessakin roolissaan näkee naisen naisena (vaan). Miehen silmissä nainen on vaarassa kulkiessaan kodin ulkopuolella ja vaara on suuri, jos nainen on nuori ja viehättävä, vaarassa oleminen lientyy iän mukana.

Täyttäkää maa! -käskyä on noudatettu, ja maahan (maapallolle, uusi maailmatyyppi) on syntynyt ihmisiä pariskunnille. Maapallon ihmishistoria on nykyään lähes kokonaan tietämänämme olevaa tutkimukseen perustuvaa tietoa. Historian kirjat kertovat maapallon olosuhteista nykyään tutkimuksen mukaisesti jo ajoista(kin), jolloin ihmisiä ei vielä ole ollut. Arkeologit omissa tiedetarinoissaan ovat kertoneet erilaisista maapallon kehitysvaiheista, ja eräät muinaiset kehitysaikakaudet, kuten rautakausi, pronssikausi, kultakausi jne., kertovat jo ihmisen menneisyydestä maapallolla. Näinä aikoina on jo alkanut näkyä ihmisen tuottamia esineitä ja muuta maisemaan vaikutusta, jonka perusteella tarinoita on kerrottu. Ovatko tarinat pelkästään esineistöön perustuvia, vai sisältääkö tarinankerronta muutakin tietoa? Sisältää. Maailma on aina ollut tarinoitten maailma ja on perustunut tarinoihin. Jo ennen maapalloa elämänalustana.

Ihmiset kertovat tarinoitaan ja omia elämänkokemuksiaan, ja monet tarinat perustuvat myös ihmisen henkiseen muistiin. Myös pitkäaikaiseen muistamiseen, jonka esineistö, muut ihmiset ja ympäristö, nostattavat ihmisen mieleen. Maailma on luotu henkimaailmaperusteisesti, joten vanhatkin tarinat uudelleen kerrottuna tässä maailmassa ovat tosia tarinoita, tosia tarinoina. Tarinat, kirjallisuus, kertomukset ja sadut ovat vanhaa sanallista taidetta, jota on mahdollista siirtää ja tuottaa uudelleen eri paikoissa. Tämä on sanataidetta ja siihen, kuten moneen muuhunkin lahjakkuuteen, ihmisellä saattaa olla luontaisia lahjoja, taipumuksia. Elämä näyttää, voiko ihmisen sisällä uinuvat tarinta tulla osaksi kirjallisuutta.

Menneissä maailmoissa on ollut alueita, avaruudellisia alueita, joissa lajin jatkuvuus ei ole ehkä perustunut sukupuoliseen lisääntymiseen. Tämä ehkä nykyaikana näkyy pyrkimyksenä ohittaa sukupuolinen perheen muodostus, joka nykyisessä luontomaailmassa kuitenkin on lajiperusteinen lajimääritys, ks. perhesuhteet.

Ihmisen lajin jatkuminen on perhe- ja sukujatkuvuutta. Länsimaisessa elämäntavassa on jo pitkäaikainen kristillinen elämänoppi, jota pitää yllä kristillinen kirkkolaitos kussakin kristillisessä maassa. Tämä on ollut syntyneitten valkoisten ihmisten turva lajin osalta maapallolla, valkoiset ovat aina pitäneet itseään ja toisiaan lajin vastuullisimpina ihmisinä, mutta nykyään koko globaalissa maailmassa, vaikka näin edelleen on, ovat jo vähemmistönä kaikista ihmisistä. Siksi väitän totena, että valkoisten ihmisten etu on edelleen pitää kristillistä oppia lajioppina, jossa keskeistä on yksiavioisuus ja kristillinen lähimmäisen rakkaus. Ihmisten pitää pitää toisiaan arvossa ja kunnioitta kaikkien ihmisten osalta ihmisarvoa korkeana arvona muitten elämänarvojen lisäksi, joita ovat kristillisyydessä usko, toivo ja rakkaus, sekä koti, uskonto ja isänmaa.

Kristillisessä uskonnossa on sisäistä voimaa ihmisiä varten, voimaa, jota voi elämän aikana oppia ja omaksua. Vaikka ihon värinä olisi muu kuin valkoinen, kristillinen oppi antaa voimaa ja jaksamista olla ihminen ja elää elämäänsä ihmisenä, ja kunnioittaa hyviä elämänarvoja ja muita ihmisiä.

Kristillisessä opissa sisäistettynä jo opin alkuajoita saakka vuosisatojen mittaan, on naisrauha, ihmisen koskemattomuus ja toisen ihmisen kunnioitus. Nämä ovat tärkeitä käyttäytymisen perusteita myös nykymaailmassa. Näitten avulla voi varjella muita ihmisiä omalta sisäiseltä pedoltaan ja näihin elämänarvoihin voi turvata myös omaa maailmallista elämäänsä ja vaellustaan.

Miten voidaan ajatella naisen yleensä selvinneen sukupuolisena olentona maan päällä?

Ihme se on, tuon ihmeen takana on pieni naisellinen salaisuus, jonka jo edesmennyt äitini minulle kertoi ja joka lienee kulkee sukupolvissa äidiltä tyttärelle: mies on perheen pää, mutta nainen on kaula, joka sen kääntää. Naisella on omat vahvuutensa, tyyni nainen saattaa saada sotajoukollisen miehiä asettumaan. No, en kehota kokeilemaan kotioloissa 😊

Kirjassani Kristillinen filosofia (Mediapinta 2022 Tarja Kaltiomaa) kerron, miten ihmisenä pitää suhtautua itseensä ja toisiin ihmisiin eri ikäkausien mukaan ja miten tämä otetaan huomioon lasten koti- ja koulukasvatuksessa.

17.3.2026 Tarja Kaltiomaa

OLEN TEHNYT USEISTA BLOGIKIRJOITUKSISTANI E-KIRJOJA VUODEN 2022 SIVUSTOUUDISTUKSEN JÄLKEEN (www.kolumbus.fi/tyhjapaperi -> http://www.tyhjapaperi.fi) sekä uuden kvalifysiikkaantropologia.blog kirjoituksista (vuodesta 2024). Luettelo kirjoistani on täällä Verkkosivusto Tyhjapaperi Tarja Kaltiomaa.