Ihmiskunta planeettatyypin Maa asukkaana ei ole vielä näinä Millennium-aikoina ehtinyt tottua vanhuuteen, ihmisen vanhaan ikään. Monia normaaleja vanhuuden vaivoja sekä vanhuuden mukanaan tuomia kehon tuntemuksia ja ilmiöitä pidetään lähes sairauksina. Vanhuus-ilmiössä ”kukkii” nykyään medikalisaatio runsaudessaan.

Kun perheeseen on syntynyt vauva, vauvallakin on ikänsä mukaisia vaivoja. Vauvaa hoitavat vanhempansa ja oppivat melko pian tietämään, mistä milloinkin vauvan itkussa tai valituksessa on kyse. Tietämiseen auttaa terveyskeskus ja neuvolat sekä vauvan hoitamista koskeva kirjallisuus, johon hyvin ehtii tutustumaan raskauden aikana. Näin vauvan hoitamisen käsitteet ja menetelmät tulevat teoreettisesti tutuksi. Myös sukulaiset ja ystäväpiiri voivat olla avuksi nuorelle perheelle, ennen kuin asiat tulevat omakohtaisemmin tutuksi.

Maan päällä ihmiselle on suotu niin sanottu elämänkaari.

Elämänkaareen kuuluu kaikki iät vauvasta vaariin ja mummoikään, eli syntymästä kuolemaan. Ihmisen elämänkaari kokonaisuudessaan kattaa ihmisen kaikki iät, koko elämän. Elämän alussa ihminen on pitkään saamapuolella. Hän oppii ja kehittyy, oppii ja kehittää taitojaan koko elämäänsä varten. Elämänloppupuolella elämänkaaren hiipuminen loppua kohti alkaa usein viimeistään myöhemmän keski-iän jälkeen. Elämän loppupuolta on vanhuus, voimien ja kaiken opitun hiipuminen, luovuttaminen, väheneminen. Ihminen, joka ei tunnista itsessään voimien hiipumista, voi jatkaa lukemista kuitenkin voidakseen ymmärtää tavallista ihmistä.

Kirjoittaessani tätä olen inspiroitunut muutaman tunnetun ihmisen kirjoituksesta, jossa he kertovat vanhuudesta. Näitä kirjoittajia ovat viimeksi lukemani kirjan kirjoittaja näyttelijä Kati Outinen, joka kirjoittaa erittäin ansioituneesti vanhuuden mukanaan tuomasta muistin heikkenemisestä. Muita kirjoittajia, joiden vanhuutta koskeviin tutkielmiin olen tutustunut ovat Simone de Beauvoirin kirja Vanhuus (Arthouse 1992) ja näyttelijä Tiina Rinteen kirja Tanssivan tähden alla (Otava 2003).

Olen itsekin kirjoittanut muistista pari kirjoitusta tätä aiemminkin, mm. Filosofia: Kokemus ja muisti -kirjoitus, joka on julkaistu Uusi Suomi -lehdessä.

Filosofia: Kokemus ja muisti

Tarja Kaltiomaa 11.3.2019

Ihmiset ovat erilaisia. Syntyperä, suku, geenit, ympäristö, koulutus, opiskelu, lukeminen – kaikki tämä vaihtelee yksilöittäin. Tämän lisäksi ihmisen taustalla vaikuttaa heimo ja henkinen perimä siitä, mihin ihmisryhmään ihminen kuuluu. Nykyajassa olemme jonkinlaisella kohtaamispaikalla, Kohtaamispaikka planeetta Maa. Ihmisiä on tullut planeetalle eri suunnista aika-avaruudesta ja jokainen ihminen puhuu omasta puolestaan ja oman henkisen kokemusperänsä mukaisesti. Joku sanoo tieteilijöiden todistaneen, että ihminen on noussut merestä; joku sanoo, että ihminen on kehittynyt viiruksista; evoluutioteoria on monen mielestä parhain teoria, monen mielestä ihminen polveutuu apinansukuihin ja hyvin moni uskoo myös avaruusteoriaan, jonka perusteella ihminen polveutuisi avaruusolentoihin. Oma teoriani on, että näissä kaikissa väittämissä on totuuden siemen. Uskon biologisen ihmisen olevan maanpäällistä luontia ihmisolennon hyväksi, jotta me kaikki voisimme kohdata maan päällä toisemme ihmisinä – nimenomaan – olkoon henkinen menneisyytemme mikä tahansa mainituista tai jokin muu menneisyys. Katsoin televisiosta juuri elokuvan Batmanista ja Teräsmiehestä. Siinäkin elokuvassa on aika-avaruudellinen asetelma, jossa on kysymys kehittyneestä kulttuurista, kansasta, ja supersankareista. Tuo menneisyys hyvinkin voi olla osana maapallon (maapallojen) elämää nykyään, kyseisen planeetan mahdollisen tuhonkin jälkeen.

Maailmojen etiikkaan kuuluu, että opetellaan sen maailman säännöt, johon on tultu. Maapallolla elämisen kokemusperäistä tietoa on paljon kirjallisuudessa, sekä vanhassa että uudessa kirjallisuudessa. On tietokirjoja, on historiallisia kuvauksia, tietosanakirjoja, eläinkuntaa kuvaavia hakuteoksia, luontokirjoja, elämänkertoja. Me kaikki ihmiset emme nykyään millään hyvällä tahdollakaan voisi sitä kaikkea lukea ja omaksua, mutta moni sivistynyt ihminen kuitenkin omaa tuota tietoa kuin jonkinlaisen muistisiirtymän avulla. Uskon siis ihmisen henkiseen menneisyyteen, ihmisen henkiseen jatkumoon. Nykytiede tiedetiedotuksen mukaan kuitenkin pyrkii yhä muodostamaan yhtenäisen käsityksen ihmisen aivoista, muistista, mielestä ja olemuksesta. Tätä en tuon mainitsemani kirjavan menneisyyden vuoksi suosittele. Meidän sen sijaan ihmisinä kannattaisi kuulla ihmistä yksilöinä ja hyväksyä ihmisen menneisyyden kirjo – tosin vaatimuksena edelleen on, että maapallon asukkaana pitää ymmärtää tämän maailman lainalaisuuksia.

Meillä 2000-tuhatluvulla on jo melkoisen laaja arkistotieto, kirjallisuus ja tietokoneilla oleva tieto ihmisen menneisyydestä. Tätä väittäisin meidän yhteiseksi muistiksemme. Hyvin suurella osalla maapallon ihmisistä on oman mielenkiintonsa mukaan pääsyä näihin yhteisiin arkistoihin ja kirjallisuuden äärelle.

Epävakautta tuo mukanaan tietenkin ihmisten hyvinkin erilaiset käsitykset jopa perusasioista. Tämän saatoin jälleen tänään todeta ihan vain päivälehteäni lukiessani (Helsingin Sanomat 11.3.2019). Lähetin pari kirjelmää jälleen kerran lehden toimitukselle. Toinen sähköpostiviesteistäni koski suomalaisten tapaa herjata toisiaan ikävillä herjasanoilla ja toinen viestini koski lapsille ja nuorille koulussa suunnattua sukupuoliopetusta. Suomalainen kulttuuriperusta on sidoksissa eurooppalaiseen perintöön, mutta on kehittynyt pitkään siitä irrallaan. Meillä on erittäin hyvin toteutuneesta ja onnistuneesta kouluopetuksesta huolimatta ja edelleen sen hyväksi tehtävänä kulttuuri- ja sivistystyötä, jossa voimme ehkä hitaasti mutta varmasti syventää oman kulttuurimme sivistystä. Suomeen on niin sanotulla taiteen kultakaudella ja jo sitä ennen 1800-luvulla alettu muodostaa omaperäistä, suomalaista kulttuuria ja sivistystä. Minna Canth aikansa ajattelijana kirjasi omana aikanaan ylös kirjoihinsa ja kirjeisiinsä aikansa sivistystason piirteitä. Kehitys on sen jälkeen kiirinyt hyvästi eteenpäin kehityksen kuitenkin katketen 1900-luvun sotien vuoksi. Sen jälkeen Suomi lähti jälleen nousuun ja sivistys toivottavasti ottaa alleen jalansijoja kaikesta menneisyyksien kirjosta huolimatta. Sivistyksen perusta on toinen toisensa hyväksyminen ja huomioiminen. Vaikka hyväksymme toisemme ihmisinä, meillä pitää olla sivistyksellinen ja kasvatuksellinen päämäärä opissamme ja kehityksessämme. Tällaiseksi Suomen kansalle tarjoan kirjasarjaani Kristillinen filosofia, josta on lyhennetty omakustannuspainos e-kirjoina Elisa Kirjassa julkaistuna (vuonna 2013). Kirjasarjassa kerron mitä mielestäni ihmisen henkinen jatkuvuus tarkoittaa ja mitä sen puolesta sivistyksessä ja kehityksessä tulee huomioida. Olen kirjoittanut kirjani lähinnä suomalaisille ihmisille, vaikka mielestäni sillä voi olla myös laajempaakin merkitystä – koskeehan henkinen jatkuminen muitakin kansoja ja ihmisiä kuin vain suomalaisia. Toivoisin ajatuksilleni lukijoita – filosofia vain kun tuntuu olevan melko harvojen herrojen herkkua.

11.3.2019 Tarja Kaltiomaa

Muistaminen on kiinnostanut minua jo lapsena. Muistikirjaani keräsin muistikuvia eli kiiltokuvia ja värssyjä, joita pyysin kirjaan kavereilta ja tutuilta vanhemmilta. Muistivärssyt ovat tallessa sekä muistikirjoissa että verkkosivulla Verkkosivusto Tyhjä paperi Nostalgiaa.

Väitteeni ihmislajin osalta on, että on normaalia muistin heikkeneminen vanhemmiten. Muistin heikkeneminen on myös yksilöllistä. Ihminen, joka on ollut vireä ja aktiivinen toimissaan elämässä, muistaa paremmin kuin vähemmän aktiivinen ihminen. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että aktiivisella ihmisellä on enemmän muistettavaa kuin vähemmän osallistuvalla tai vähemmän tekevällä ihmisellä. On silkkaa medikalisaatiota huolestua muistin heikkenemisestä kenenkään kohdalla, vanhuuden vaivat ja muistin heikkeneminen eivät ole sairauksia vaan ihmisen ominaisuus vanhuuden aikana. Muisti on kaiken kaikkiaan ominaisuus, johon toisilla ihmisillä on lahjakkuutta enemmän kuin muilla ihmisillä, joten nuoremmankaan ihmisen kohdalla muistamattomuus ei ole sairaus.

Lahjakkuudet tai niiden puuttuminen on osa ihmisen elämää, elämän leikkiä.

Moni ihminen, joka vertaa omaa muistiaan muiden ihmisten älyyn ja muistamiseen, oppii kuitenkin elämään vähemmän muistinsa kanssa ja siitä saattaa tulla oma lahjakkuutensa: nimittäin muistiin merkitsemisestä. Kun pitää itseään ihmisenä arvossa, kehittää itselleen ulkoisia muistamisen keinoja ja siten saattaa olla ihmisenä jopa elämän päättymisen jälkeen helpommin muistettava ja tunnettava ihminen, joka oli elämässään niin erinomainen muistaja, että ei ole kirjannut mitään muistiin. Filosofiassa saattaa olla tyypillistä tehdä vaivasta ansio, kuten tässä kirjoituskappaleessa on tapahtunut.

Nykyään on alettu kiinnittää huomiota muistamattomuuteen, mutta arvelen huomion syyn olevan siinä, että ihmisen elinikä on pidentynyt, jolloin kaikkiin vanhuuden ilmiöihin kiinnitetään huomiota enemmän kuin aiemmin. Miten paljon ihmiset, kiireiset työssä käyvät aikuiset, edes tuntevat muita perheen tai suvun jäseniä ennen vanhuuden ikääkään? Lääketieteessä ei kannattaisi alkaa kalliisiin tutkimuksiin jonkun vanhuksen vuoksi, koska muistamattomuudesta valittaminen alkaa silloin, kun huomaa, että omaisesta ei ehkä ole niin paljon hyötyä itselle kuin olisi arvellut – toisin sanoen ei ole tuntenut läheistä ihmistä ihmisenä, mutta pitää ehkä vertailukohtana itseään tai muuta ihmiskäsitystä, jossa jokainen osaa ja muistaa totuttuun tai kuviteltuun tapaan. Muistamisesta saatetaan pitää yllä sellaista käsitystä, johon tottuu elämän mittaan; halutaan luottaa toisiin ihmisiin mahdollisimman paljon. Todellisuus tulee esille, kun aikuisena tarvitsee suvun vanhusta esimerkiksi lasten tai lemmikkien hoitamiseen tai muiden asioiden toimittamiseen. Toisen ihmisen henkiset ominaisuudet tai lahjakkuus ei siihen ylläkään ja helppoa on syyttää vanhuusikää, vaikka siitä ei olisi edes kysymys.

Ihminen ei välttämättä kuole, vaikka menettää henkeään.

Fyysisenä biologisena ihmisenä elävä ihminen pärjää vähemmälläkin hengellä kuin sillä, mikä on täysi setti muistia ja henkeä ehkä jossakin korkeassa luomisvireessä. Tällainen korkea luomisvire on yleensä taiteilijoilla, kirjailijoilla ja runoilijoilla, kuvataiteilijoilla, elokuvan tekijöillä, näyttelijöillä ja muilla taiteelliseen toimintaan tai työhön osallistuvilla ihmisillä. Nämä ihmiset ovat usein esillä mallina muilla tavallisemmille ihmisille, jolloin käsitys hengenlahjoista on peräisin heillä. Jos näihin ihmisiin verrataan tavallisia ihmisiä, kaikista tavallisista ihmisistä voidaan saada diagnoosisairaita ja muistisairaita. Jos ihmiset pitävät tällaista toimintaa elvyttävänä ja parannuksena, vaikutukset saattavat olla ihan hyviä. Ihmiset ovat tyytyväisiä, kun saavat myönteistä ja huolehtivaa huomiota.

Muistista ja erilaisista henkisistä ihmisen ominaisuuksista olen kirjoittanut kirjan Antropologia psykologian taustalla, jota suosittelen muistista ja ihmisen henkisistä ominaisuuksista kiinnostuneille ja alan opiskelijoille. Uutta tietoa kirjassani saattaa olla myös hoiva-alan ammatteihin opettaville, jolloin voi monipuolisesta lukeneisuudesta hyötyä opetustoimessaan.

10.9.2025 Tarja Kaltiomaa

Muutama sana dementiasta ja uudesta onmentia-käsitteestä

Länsimaisessa elämäntavassa on eri alueilla ja eri maissa kulttuurista eroa vanhuuteen suhtautumisessa. Näin on, vaikka kristillinen uskonto on vahvin uskonto länsimaailmassa, ja vanhuuteen on ollut aikaa uskonnon piirissä elävien tottua jo noin 2000 vuotta. Uskonto on alkuvaiheissaan alkanut kehittyä niiden ihmisen parissa, jotka uskoivat näkemyksensä ja jopa näkemisensä perusteella ajanlaskun alun tapahtumien dramaattisiin tapahtumiin. Jeesus Nasaretilainen ristikuolemallaan, häneen kohdistetun kidutuksen vuoksi, saattoi todistaa henkisen elämänsä jatkumisen kuoleman jälkeenkin. Moni sen aikainen kirjoittaja kirjoitti todistusvoimaisesti tapahtumista, ja sittemmin uskonto on perustunut Raamattuun. Vanha Testamentti on ollut ihmisten muistamisen tukena ennen ajan laskun alun jälkeen kirjoitettua Uutta Testamenttia, joka pitää sisällään evankeliset tarinat Jeesuksen ristikuolemasta ja siihen liittyvistä tarinoista. Uskonto on kestänyt monenlaiset myrskyt ja tyrskyt juuri sen vuoksi, että se perustuu kirjallisuuteen, kirjoitettuun tietoon, johon eri kysymyksissä on mahdollista nojata. Tieto pysyy kirjassa samana.

Kun tieto pysyy kirjassa samana, tietoon on mahdollista uskoa vuosisatojen, jopa vuosituhanten ajan.

Ongelmallinen välimaasto länsimaisessa elämäntavassa on aina ollut kehityksen näkymättömyys, mistä on seurannut lakikirjojen ja Raamattuun perustuvien elämänkäsitysten erilaista ristivetoa eri aikoina. Jotta länsimaisina ihmisinä voimme elää nykyään noin 2000 vuotta evankelisten tapahtumien jälkeen muinakin ihmisinä kuin vain sotilaina toisiaan surmaten, Raamattu on ollut keskeinen kirja opetuksineen. Sen vuoksi on tärkeää nykyisessäkin tieteessä ja lainkirjoituksessa huomioida Raamatun kirjoitukset opetuksineen ja erityisesti varoituksineen.

Jos niin ei olisi, jos niin ei tehtäisi, maapallo irtoaisi juuriltaan irralleen avaruuteen, pois pois ihmisten käsistä. Ihmiset kuitenkin tarvitsevat maailmansa ja maapallonsa elämiseen ja asumiseen.

Jos Jumalana katsoisin nykyistä maailmaa ja sen menoa, sanoisin, tuon edellä kirjoittamani aina uudelleen ja uudelleen.

Jos Jumalana olisin nähnyt vaivaa ja luonut ihmiselle elämänalustaksi maapallon, tietäisin luoneeni myös biologisen ihmisen, joka on luontomaailmassa nisäkäs, kaksi sukupuolta voivat tuottaa elämän jatkumisen, tämän erityisesti pyhittäisin, jotta ihmisillä olisi maailma myös tulevaisuudessa.

Ymmärrän Jumalaa huolineen. Ihmisillä, vahvoilla ihmisillä, riittää mielipiteitä asiasta kuin asiasta. Nykyään on tapana tuottaa mielipiteitä ennemmin kuin kuunnella ja ymmärtää asioita. Käsite maailma ja käsite ihminen on suurenmoinen ja suuren suuri, ei näitä asioita voi yhdellä istumalla omaksua, mutta ihmisen, ymmärtäjän, pitää suoda itselleen aikaa ymmärrystään varten.

Lääketieteen medikalisaatio on tuottanut viime vuosikymmeninä monta uutta sairautta ja uutta pohdittavaa ihmisille maan päälle. Aiheesta lisää kirjassani Tieteen kriittistä filosofiaa Kriittistä tieteen filosofiaa: Tiede yhteiskunnan hyväksi | E-kirja | Ellibs E-kirjakauppa.

Yksi pohdittava asia on vanhuuden ja muidenkin ikäkausien dementiaksi sanottu vaiva, sairaudeksi kutsuttu.

Tuotin rinnalle toisen sanan onmentia.

Jos dementia tarkoittaa sitä, että ihminen menettää muistiaan, ei muista asioita yhtä hyvin kuin nuorena, niin onmentia mielestäni tarkoittaa päinvastaista. Useinmiten näistä oireista kärsivät samantyyppiset ihmiset, keski-ikään ja vanhuuteen elinkaarellaan tulleet ihmiset, useammin lehdistön kertoman mukaan naiset kuin miehet. Asian hämmennystä lisää se, että oireet näissä ”vaivoissa” ovat samankaltaisia. Uskon monta ihmistä auttavan se, että pelko lientyy. Ei olekaan kysymys niin vaarallisesta asiasta kuin annetaan ymmärtää nykylääketieteen valossa. Asiasta ei ehkä pääse eroon, mutta pelon lientyminen auttaa monia.

Mistä onmentia johtuu? Usein siitä, että ihminen vanhuusiässään on helposti ymmärtävämpi ja mukava toisia ihmisiä kohtaan, joten sosiaalinen verkosto saattaa kasvaa, elämässä kohdattavat asiat (tieto, ihmissuhteet, matkustaminen, harrastukset yms.) lisääntyvät ja kuormittavat mieltä. Ihmisen henkinen kuormittuminen voi nimeltään ja oireistoltaan ollakin onmentiaa, dementian vastakohta.

Dementiassa ihminen on saattanut luonnollisen vanhenemiskehityksen myötä menettää henkistä voimaansa, jopa henkeään, jota on elämänmittaan saavuttanut. Muisti heikkenee, ei aina muista läheisiään. Läheiset hermostuvat ja pelkäävät omaisensa puolesta. Pelko lisää kaikkien voimien vähenemistä vanhuksen piirissä. Asiat pitäisi voida selittää niin, että pelkoa ei synny, koska kyse on luonnollisesta kehityksestä. Vanhana perinteisesti ihmiset ovat käyneet kirkossa enemmän kuin nuorina, joten pelkotilaa voisi yrittää liennyttää lisäämällä kirkossa käyntiä. Myös onmentiaan kirkossa käynnin lisääminen voisi olla henkisesti helpottavaa. Koska oireet vanhana ovat samankaltaisia molemmissa henkisissä tiloissa, myös helpotus voi olla samankaltaista.

Kirjoittajana en ole lääkäri enkä minkään hoiva-ammatin tutkinnon suorittanut henkilö. Olen omaoppinen antropologi ja filosofi, jonka nyky-yhteiskunnan havaintomaailmaa tarkastelen ei työn vaan arkisen elämäni ohella. Olen kirjoittanut antropologiasta useita kirjoja, joita on verkossa ja kirjastoissa saatavilla luettavaksi.

10.4.2026 Tarja Kaltiomaa

Artikkelin kuva on Copilotin tuottama piirustus, tilaaja Tarja Kaltiomaa.

Mitä tarkoittaa sielu?

Kirjassa Kristillinen filosofia on kirjoitusta sielusta, nykyihmisenä ja kirjailijana, filosofina nykyihmisenä käsitys. Sittemmin kirjoitettuani aiheesta ihmislaji maapallolla antropologin näkemyksiäni, myös kirjassa oleva määrittelyni on vahvistunut.

Aivan näinä päivinä, kun olen sielu-käsitettä pohtinut, on vahvistunut myös maailmakäsitykseni. On ihminen sielukas tai vähemmän sielukas, on ihminen henkinen ja kovinkin henkinen, ihminen tarvitsee nykyisyyttään ja ihmislajin tulevaisuutta varten maapallon elämänalustakseen. Maapallo on yksi aurinkoa aurinkokunnassa kiertävä planeetta, maapallo on luontoplaneetta, jossa ihminen elää biologisena luonnollisena nisäkäslajina, jonka sukujatkuvuus on kahden sukupuolen varassa, mies ja nainen. Nykyään on paljon jo nähtävissä siitä, mitä luontomaailma pitää sisällään, mitä se tarkoittaa ihmislajin kannalta, tulevaisuuden ja lajin jatkumisen kannalta. Oikeastaan elämme vuosituhannen 2000 alussa saavutusta maailman luonnin osalta, tätä saavutusta voidaan kuvata harvoin normaalipuheessa käytetyn käsitteen tulema avulla. Elämme nykyään niin sanotussa maailman luonnin tulema-vaiheessa, saavutuksien saatossa, saavutuksien keskellä. Tärkeimpiä nykyaikaisia ihmislajin vakautta ja tulevaisuutta teknisiä saavutuksia ovat autoilu liikenteineen, rautatiet raiteineen ja tietokoneet tietoliikenteineen. Ihmisinä, tämän tarkkailijoina ja havainnoitsijoina, elämme rikasta näkemisen ja oivaltamisen aikaa. Tekninen kehitys alkaa saavuttaa sitä, mitä ikimenneisyyden henkimaailmoissa on ollut: ihmiselle ja nimenomaan kehittyneelle ja teknisesti orientoituneille ihmisille tärkeä saavutus niillä kehittyneen infrastruktuurin alueilla, joissa asuu tämän kehityksen maailman jatkuvuuden ja vastuullisuuden osalta tarvitsevia kansoja.

Liioitteluun ei kuitenkaan luontomaailman osalta kannata langeta.

Jos teknisyyttä ja teknistä kehitystä korostetaan liikaa ihminen unohtaen, vaarana on lipua pois tavoitteesta: luontomaailma, jossa elää ihmislaji ja muut biologiset lajit.

Tähän lääkkeeksi sopii ajatus, että jo maapallon luonnin alussa tiedemiehet määrittelivät maailmatyypin fysiikan lait. Silloin, kun fysiikan lakeja rikotaan, maailma on vaarassa karata hyppysistä, maailman olisivat ihmiset ja ihmiskunta vaarassa menettää. Siitä tulisi vain yksi monista avaruusmaailmoista, ja ne hyödyt, jotka maapallolla luontomaailmana on, saatettaisiin menettää. Niinpä tosiaan kirjani Kristillinen filosofia on ensimmäinen kaiken kattava selitys, mistä tässä maailmassa on kysymys.

Saattaisin alkaa itseäni toistaa, ja kirjoittaa kirjan sisällön uudelleen tai laajemmin, jos sortuisin kaiken selittäjäksi. Uskon kirjan Kristillinen filosofia sisältävän kaiken tarpeellisen tiedon aiheesta Mistä tässä maailmassa on kysymys.

Taiteellinen näkemys sielusta ilmestyi minulla unen syvyyksistä.

Mikään asia ei ole liian helppo sanoa ja tokaista, joten jaarittelen tähän niitä ajatuksia, joita näky tarjosi. Minulla on eräät Valhalla-verhot, jossa kuvioina on kukkia: on suuria keltaisia neilikoita, muun laisia kukkia ja myös kelloköynnöksen kukkasia. Verhot, vaikka kyseinen tehdas varmasti on tarkka laadustaan, eikä virheitä juuri satu, oli ommellut verhot valmisverhoiksi väärin. Niiden ripustusnauha oli kuvioin perusteella väärässä päässä. Tätä ei ole helppoa tietää, mutta kasveja monien vuosien ajan katselleena ja kasvien maailmaan tutustuneena, voin sanoa, että verhot oli ommeltu väärin. Verhojen neilikka oli keskeisenä suurempana kukkana ommeltu ylöspäin näyttämään ja siitä on seurauksena, että kelloköynnöksen kukka myös näyttää ylöspäin. Suurikokoinen neilikka on yleensä sidottuna kimppuihin tai aseteltuna maljakkoon. Kelloköynnös on köynnöskasvi, jonka kukat tavallisesti köynnöksessä avautuvat alaspäin.

Valokuva: Kelloköynnöksen kukka

Kun Valhallan verhossa ripustus oli ommeltu katsomatta kelloköynnöksen oikeaa asentoa valokuvista, verhon kelloköynnökset avautuivat ylöspäin. Kelloköynnös on kasvimaailman arvojärjestyksessä arvokkaampi kasvi kuin neilikka, joten ripustus pitää tehdä kelloköynnöksen kukan mukaan.

Valokuva: Valhallan verho, jossa on neilikkaa ja kelloköynnöstä kuvituksena.

Verhossa on muutoin paljon taiteellista sisältöä. Ripustin hankkimani verhot pesun jälkeen myöhemmin oikein päin ottaen edellä mainitun huomioon, ja verhoja on ollut tyynnyttävää katsella. Niissä on kukan kuvitteellinen sielu, joka näyttää hieman hyönteiseltä. Mielikuvitus päästää kasvin sielun kuin hyönteisenä kulkemaan, irtoamaan, vapaaksi. Kun kukka lakastuu ja menettää kasvina elämänsä.

Ihmisen sielu, kehittyneen ihmisenä valmiin ihmisen sielu, on ihminen itse.

Tarvitsemme ihmiskuntana ihmisten luontomaailman, planeetan maapallo, aina tulevaisuuksiksikin olemaan elämänalustana kaikille ihmisille, tarvitseville. Maapallo kiertää kiertoradallaan aurinkoa, auringosta aurinkokunnassa on paljon hyötyä ihmisille, kasvikunnalle ja eläinkunnalle. Aurinko mahdollistaa elämän maapallolla.

Lohdullinen näkemys hyönteisestä kasvin sieluna, on ihmiselle oman vajavaisuutensa hyväksymistä ja sietämistä. Kuitenkin ihmisellä on henki, joka jatkaa kuolemassa. Onko ihminen henkisyydessään vajavainen, ks. käsite fenonyymi, vai onko jo sielullinen ihminen, on ihmisen oma yksityinen asia. Maapallolla tulee aina olemaan niin, että osa ihmisiä on jo sielullisesti ihmisiä (valmiita) ja osa on oman kehityksensä vaiheessa. Olla ihminen on mahdollisuus tulla ihmiseksi, elämä jatkuu. On sielullisuus jo, tai ei vielä, ihminen tarvitsee maailmansa elääkseen. Kehittyäkseen, ajatellakseen, ymmärtääkseen. Personoituminen on tuo mahdollisuus, ihminen voi ulkoisesti olla tai kehittyä ajan saatossa omaksi itsekseen, miten paljon aikaa tarvitaan, tarvitaan kaikki aika; kun on menneisyys, on myös tulevaisuus.

Kun puhutaan tai kirjoitetaan ihmisistä, ihmiskunnasta, tarjolla on usein melko lyhytaikaisia näkemyksiä.

Tämän ei pidä antaa häiritä sitä tosiasiaa, että vaikka yksittäisten ihmisten mielipide tai käsitys asioista vaihtelee, auktoriteetit pitävät käsityksiään ainoina oikeina näkemyksinä, tosiasia on yleisesti, aika-avaruudellisesti, että ihmiskunta on luotu jäädäkseen. Ja on ihmisillä aina ollut, maailma. Maailma sillä aikaa, kun elämme ihmisinä omine käsityksinemme ja mielipiteittemme kanssa, on laajentunut ja maailman perusteet ja olemus on pysynyt samana, mutta laajentunut. Mahdollisuuksien kirjo on pysynyt samana ja samalla laajentunut. Elämän jatkuvuus on varmentunut.

Sielu käsitteeseen kirjassa Kristillinen filosofia olen liittänyt käsitteen personoituminen. Kun ihminen elää maan päällä sukupolvesta toiseen ihmiselämää, hänen sielunsa vahvistuu, ja sieluisuus tuottaa ihmisen näkemyksen, joka vahvistuu. Kun ihminen on ihminen, hän ei biologisena olentonakaan ole muuta kuin ihminen ja hänen elämänsä voi olla aidosti ihmiselämää, nyt ja tulevaisuudessa.

Raamattuun kirjatut varoitukset sielun osalta kannattaa ottaa vakavasti huomioon!

Perustelen tämän sillä, että Raamattuun kirjoitetut tarinat ja varoitukset on kirjoitettu ajankohtana, jolloin maapallon ajanlaskussa ihmisten syntyminen maapallolla biologisiksi ihmisiksi on ollut lähempänä menneisyyden henkimaailmoja kuin nykyajan filosofeilla ja tutkijoilla. Tuolloin näkemys on moni osin saattanut olla autenttisempi kuin nykyään on saavutettu. Lukemalla monipuolisesti kirjallisuutta, sekä vanhaa että uutta kirjallisuutta, ihminen voi tehdä havaintoja sielun ja sielullisuuden osalta, minkälaisia näkemyksiä kulloinkin on ja on ollut. Sielullisuuden kehittyminen on ihmiskunnan etu, joten sitä ei pidä tahallaan lyhytnäköisyyden valossa haitata.

13.4.2026 Tarja Kaltiomaa