Otsikoksi olisi voinut tulla Digikuvauksen mahdollisuuksia luovassa työssä

tai Digikuvauksen mahdollisuuksia luovassa ilmaisussa

Digikuvaus ja tunne-elämä

Nainen digikuvaajana

Kirjoitin aiheesta kirjan Kamera käteen – maisemat kuviksi. Nyt fiilistelen marraskuun puolessa välissä syksyn etenemistä. Luontokuvaajana maisemani ovat eteläisen Suomen tyypillinen kaupunkilähiö, jossa kuvausgenrekseni valokuvausta aloitellessani valitsin luonnonkukat. Aluksi kohdistin kameran linssin kukkia kohti. Olin kuitenkin uuteen kameratyyppiin ihastuneena lähes valikoimaton. En ole kuvaajana keskittynyt niin sanottuun kuvien laatuun, vaan tyydyin lähes pelkästään tunnelmaan. Sanoin valokuviani tunnelmakuviksi ja kuvapoluiksi, joista en karsinut yhtään kuvaa. Ainoa ongelma kuvauksen alkaessa olivat niin sanotut orbs-kuvat ja niitä oli jopa värillisinä. Mielikuvituksessani tuntui siltä, että kohdistin huomiotani tahattomasti asioihin, joihin ei pitäisi kohdistaa huomiota, siis hämärähenkiin. Näin asia onkin. Olen itse tullut jo hieman sinuksi asian kanssa, olenhan kirjoittanut aiheesta pääteokseni Kristillinen filosofia.

Tutkiessani ennen digikameran käyttöä valokuvia, joita olen kuvannut filmikameralla, huomaan myös niissä hieman orbseja, joten orbs-ilmiön kuvaaminen ei ole pelkästään digikameralla tuotettu ilmiö. Tätä ajatusta tukee mystiset haamujen metsästäjien kokemukset: moni kameran kanssa liikkeellä ollut ihminen on kuvannut myös niin sanottua varjomaailmaa ja saanut kuviinsa ilmiöitä, joita ei paljaalla silmällä näe. Tai jos näkee paljaalla silmässä, mieli ei usko, mielikuvitus ei yllä. Siitä saakka, kun olen kirjoittanut ja kuvannut, olen taiteilijana ollut samalla lähellä rajaa, lähellä varjomaailmaa. Valokuvaus on taidetta siinä missä muukin kuvataide. Valokuvauksesta jo alun alkaen laatimani metodi nimeltään Valokuvaharrastajan metodikuvaus olen pitänyt keskeisenä itse taiteilijaa, siis itse valokuvaajaa. Eipä taida syntyä valokuvia ilman kuvien tekijöitä liikkeellä lähteneenä kameransa kanssa, ja jos niin olisi niillä kuvilla uskottavuutta olisi vielä vähemmän kuin aidon valokuvaajan ottamilla kuvilla. Kuva keskiössä, kun se on saatu yleisön nähtäville, sitä ennen keskiössä kuvaaja.

Kuvan nimi: Syysparveke 2. Kuvassa on keskellä kesää hankittu kukkatorin poistokasvi. Tämä on ollut loppukesän parhaita kukkijoita, ja on lisäksi kuvauksellisen värikäs kukka.

Taiteilijakentässä itsearvostus saattaa olla lannistuneena suomalaisen hieman ankean ihmiskuvan, alhaisen itsetunnon tasolla, matalalla. Tästä on suorana seurauksena taidekentän ristivedossa taiteilijoitten tulojen ja elämiseen saadun rahan omituinen tilanne nykyään. Taiteilijat ihmisinä ovat kuin oikullisen yleisön armoilla myös elämänsä suhteen. Toki vastavetona tähän sanottaisiin, että niinhän on työväki sen armoilla, mitä on työelämä vaatimuksineen ja antamuksineen. Työnantajat kuitenkin on työllistäjistä käytettävä sana. Vapailla taiteilijoilla ei ole työnantajia, mutta tietenkin toisinaan on, poikkeukset ovat aina sääntöjä vahvistamassa.

Suomessa on lastentarhat työssäkäyviä vanhempia varten, on vanhusten hoitolaitokset, palvelutalot, ikäihmisille, jotka eivät omillaan toimeen tulla jaksa arjessaan, on vammaisille hoitokodit, orvoille omansa. Työelämä sulkee sisäänsä lähes kaikki, kuitenkin tarkasti tietyn prosentin, kansasta. Työtä pitää jokaisen tehdä, mutta työelämä ei voi sulkea sisäänsä kaikkia ihmisiä. Osa jää vailla normaalin elämän vaatimia tuloja.

Kuvan nimi: Syysparveke 4. Kuva ei ole sellainen valokuva, jonka yleensä kukaan kuvaaja julkaisisi. Kuvassa on terävyys liian reunassa.

Laitosmaista on eläkemaksu. Laitosmaisen perusmaksun voisi saada suurta yleisöä, kansaa, palvelevat taiteilijat. Tällainen rahoitusratkaisu sopii tälle maalle hyvin, asia on hyvin perusteltuna kirjassani Kansantalouden uudet mahdollisuudet, tämä asia ja moni muukin rahoitustoimialan mahdollisuus siihen, että rahan avulla tuotetaan ihmisarvon mukaista elämäntapaa ja elämän laatua.

Kuvan nimi: Syysparveke 5. Kuvassa parvekehyllyllä, joka on laatua varastohylly, on vanha rautainen majakka kynttilälyhtynä, ja raskaassa kovatkin tuulenpuuskat kestävä ruukku, jossa keltainen tulilatva.

Laitan tähän yhteyteen muutaman, eli seitsemän valokuvaa, syksyiseltä parvekkeeltani. Kuvat eivät ole kovin laadukkaita, niiden tarkkuus muun muassa vaihtelee, rajaukset voisivat olla paremmat, jotta kuvien katsojalle antama tulos olisi tyylikäs. Kuvissa näkyy tunnelma. Kuvat ovat tunnelmakuvia, kuten kuvani koko kuvaussession aikana jo vuodesta 2006 asti. Kuvapolut ovat kuvausjärjestyksessä, olen arkistoinut kuvani vuosien mukaan, kuvapolulle antanut kuvausreissusta kertovan nimen. Valokuvien tiedostonimenä on vain kuvalle kameran antama numero. Näille kuville olen antanut nimeksi ”Syysparveke 1, 2, 3, 4, 5, 6 ja 7”.

Tarkistan vielä, että blogikirjoitus on otsikon mukainen Valokuvaus: Digikuvauksen mahdollisuuksia taiteessa.

Otsikkoja on monta, joten paremmin sopisi Nainen digikuvaajana ja kaikki yllä olevat otsakkeet myös.

14.11.2025 Tarja Kaltiomaa

Kuvan nimi: Syysparveke 6. Uskollinen jo monen kesän koristus on harmaalehti. Vielä nyt marraskuussa pitää lehtensä.

Kuvan nimi: Syysparveke 7. Kuvassa on laatikko jokavuotiselle köynnöskasville. Olen onnistunut siinä kasvattamaan hyvin monena kesänä kelloköynnöstä. Muita köynnöskasveja laatikossa on vieraillut: mustasilmäsusanna, krassi ja muistaakseni joskus myös tuoksuherne.

Kuvan nimi: Talouskäyrät. Kuvassa vuosituhannet seuraavat toisiaan ja kansantaloudet senkun vai aaltoilevat. Pienet tyrähdykset ei näin laajassa näkökulmassa näy.

14.11.2025 Tarja Kaltiomaa

Lisää kirjoituksia ja kuvia aiheesta ”Parveke” tavallisemmalla blogipalstallani Uusi Suomi -verkkolehti, sekä Puheenvuoro että Vapaavuoro palstat. Viimeaikaiset kirjoitukseni ovat tuottaneet minulle eston päästä kirjoittamaan ja julkaisemaan lehteen. Vai onko siellä levy täynnä, laitoin ylläpitäjälle viestin. TK