Kuvassa tiedemies keskittyy tutkimustyöhönsä ja sillä aikaa avaruuden laajenemisilmiö tapahtuu taustalla. Kuva pyynnöstä Copilot, pyytäjä Tarja Kaltiomaa

Kirjoittaja: Tarja Kaltiomaa

Kaikki on suhteellista, sanoi Einstein

Kirjoituksia tulevaa kirjaani Kvalifysiikka 3 varten.

Pieni on ihminen suuren suuressa maailmassa.

Näin on maailman ja ihmisen suhteen, ajatellaan maailmaa perinteisesti, kuten ihmiskunnassa on totuttu: maailma on pieni maapallo-planeetta suuren avaruuden katveessa. Ihmiselämää, luontoa ja siis elämää on vain maapallolla. Tämä on tieteellinen näkemys ollut pitkään, yleinen tieteellinen näkemys. Sikäli, että tieteessä keskityttäisiin todistamaan tämä teoria ainoaksi oikeaksi elämää koskevaksi teoriaksi, tieteen tekijöiltä jäisi huomaamatta jotakin, mitä kehittyneet mahdollisuudet tekniikassa ovat tarjoamassa tiedon pohjaksi.

Tehokkaat tietokoneet, satelliitit, tiedon välitys langattomasti ja ei vähäisempänä kehitysasiana myöskään ihmisten yleinen oppineisuus menneisiin aikoihin verrattuna. Ihmisen ei tarvitse vanhana eikä edes nuorena olla vähemmän viisas tai älykäs, vähemmän asioista perillä oleva, kuin Einstein konsanaan, jotta tietäisi ja ymmärtäisi maailmasta nykyaikana enemmän kuin ihmiset yleensä ymmärsivät Einsteinin elinaikana (Albert Einstein 1879 -1955). Wikipedia kertoo Albert Einsteinista näin: ”Albert Einstein oli saksanjuutalainen teoreettinen fyysikko. Hänen nimiinsä on pantu suhteellisuusteoria. Hän julkaisi erityisen suhteellisuusteorian 1905. Hän vaikutti merkittävästi kvanttimekaniikan ja kosmologian kehitykseen, ja häntä pidetään yleisesti 1900-luvun tärkeimpänä fyysikkona.” Einsteinin elinaika 1800- ja 1900-vaiheet on ollut ihmiskunnassa suurta luovuuden aikaa. Paitsi tieteet myös taidemaailmassa tapahtui paljon uutta ja innostavaa. Ihmiset tuona aikana alkoivat tottua siihen, että maailmassa keksitään kaiken aikaa jotakin uutta. Uusia keksintöjä ja mullistavia ajatuksia teorioineen alettiin jopa odottaa. Tämän kehityshuuman katkaisi sodat, jotka saivat yllykettä ja polttoainetta mahdollisuuksien mahdollisuuksista (käsite Esa Saariselta, luennot Aalto-yliopistolla 2.2.2026 ja 25.3.2026 YouTube). Ihmiskunta kaiken uuden tiedon ja kaikkien uusien mahdollisuuksien myötä kävi kuumana, ja purkautumistieksi äityi kehittynyt sotatekniikka ja ehkäpä sellainen rahan ja vallan ylivalta, joka vaikutti monien ihmisten mielissä houkuttelevalta kokea. Toki – onko olemassa muuta viisautta kuin jälkiviisaus? Kirjoitan tätä kirjoitustani vuonna 2026, jolloin lähihistoria näyttäytyy kokonaistarkkailulle nykyisessä melko rauhoittuneessa maailmantilanteessa, mutta jossa kaikki kuohut eivät ole laantuneet. Maailma on elävien ihmisten maailma, ja maailmassa näkyy elävien ihmisten pyrkimykset.

Kun yhteiskunta ja siten maailma on myllerryksessä, ihmiset saattavat tavallista yleisemmin alkaa nähdä itsensä siinä tilanteessa, jossa kaikki mahdollisuudet ovat omissa käsissä.

Tässä kirjoituksessa tuon esille muutaman pyrkimyskäsitteen, jotka saattavat olla pinnan alla kytemässä nykyäänkin. Näitä ovat:

• valtaa vallan vuoksi
• rahaa rahan vuoksi
• seksiä seksin vuoksi

Maailmamme on ihmisten maailma. Suhteellisuusteoriaa on tulkittu monella tavalla, mutta eräs jo aiemmin esittämän suhteellisuusteorian tulkinta on, että maailmassa ihmiskunta on suhteellinen ihmisen mukaan.

Tämä käsite olisi lähes käsittämätön siinä tapauksessa, että perustietämys maailman suhteen sulkisi ulkopuolelle avaruudellisen ihmiskunnan ja sen näkemyksen, että ihmiskunta kehittyy tarve-ohjaisena, ihmisten toiveet, tarkoitus ja tarve ohjaa avaruudellista maailmakehitystä eli maailmojen luomisprosessia. Näkemykseni mukaan ihmisen maailmassa on näin aina ollut, ihmisten maailma on aina ollut tarinoitten maailma. Ja myös unelmien maailma, ihmisillä on taipumusta unelmoida ja siten ajatella parempaa tulevaisuutta kuin nykyisyys tarjoaisi.

Teoriani tueksi käsitän kaiken tuotetun kirjallisuuden, uskonnon ja taiteet. En kuitenkaan jätä tieteitä ja tieteellistä ajattelua tarinoitten maailman ulkopuolelle, päinvastoin. Olen viime aikoina voinut todeta myös tieteellisten teorioitten olevan tarjolla ihmisten usko tarinoitten perusteella. Tieteelliset käsitteet ja tavoitteet asetetaan samoin kuin muutkin tarinat ihmisille uskottaviksi, uskon kohteeksi. Siinä suhteessa tiede ei uskonnosta paljon poikkea.

Ajattelevan ihmisen pitää (pitänee?) suhteuttaa oma yksityistä ajatteluaan yleisesti hyväksyttyihin elämänarvoihin. Tuon esille yleisimmin tunnettuja elämänarvoja kirjassani Kristillinen filosofia (kirjoitettu vuosina 2001 – 2005). Kirjassa keskeisimpinä elämänarvoina esitän kristillisessä elämänopissa, kristillisessä uskonnossa, vahvimmin esille tuodut elämänarvot usko, toivo ja rakkaus. Yleensä asenteeni kirjoittaa edellä mainitun kirjan kirjoittamisen jälkitunnelmissa perusperiaatteena minulla on (ja osin liikaakin saattaa olla) kysymyksessä matematiikasta tuttu pienin yhteinen nimittäjä. Kristillisyydessä kristityt ihmiset ovat vuosisatojen ajan tottuneet nojaamaan usein nimenomaan pienimpiin yhteisiin nimittäjiin, viimeistään elämää ylläpitäviin ajatuksiin, näitten mainittujen elämänarvojen kannattelemina. Kirjassani luonnehdin tässä yltäkylläisessä maailmassamme muitakin elämänarvoja, joita ihmiset arkielämässään kohtaavat ja joihin heidän on suhteuttaman omaa arkeaan: rehellisyys, oikeudenmukaisuus, moraaliarvot, uskollisuus, lojaalisuus, älykkyys, viisaus. Saattaa olla, että tässä kirjoituksessa on mainittu kahdenkymmenen vuoden jälkeen muitakin elämänarvoja, kuin edellä mainitussa kirjassani on luonnehdittu, mutta tämäkin kuvastaa ajan virtaa ja siinä olevien ajatusten virtaa ajassa. Ihmisten oletetaan omassa arjessaan suhteuttavan esille tulevia asioita erilaisiin tunnettuihin elämänarvoihin. Näin tapahtuu yleensä kulttuurieliittiin kuuluvien ihmisten kohdalla, ajattelevien ihmisten kohdalla. Kun nämä kulttuurieliitin ihmiset käsittelevät asioitaan myös julkisessa tilassa, kirjallisuudessa, taiteissa, uskonnon piirissä ja tieteissä, syntyy ajanmukainen yleinen käsitys maailmasta ja ihmiselämästä.

Käsittelen tässä kirjoituksessa suhteellisuutta ja asioitten suhteellistamista.

Yleinen ihmiskäsitys ja yhteiskuntakäsitys saattaa toisinaan ajan mittaan horjua, jos yleisessä mielipiteessä, joka sekin on moninainen ameba, esiintyy yleiselle käsitykselle elämän jatkumisen vastaisuutta. Toisaalta – onko elämää vain elämän vuoksi – tähän palaan vielä.

Valtaa vallan vuoksi

• kukkulan kuninkuus
• ei perehdytä lain kirjaimeen virka- tai luottamustoimessa
• ei perehdytä viran, työn tai luottamustoimen velvollisuuksiin tarpeeksi
• huumeitten käytön yleistyminen ja jopa salliminen

Rahaa rahan vuoksi

• lääketiede medikalisaation johdattamana
• sairauksista koituu rahaa ja varallisuutta lääketieteen piirissä toimiville
• kansanterveyden korostamisen väheneminen

Seksiä seksin vuoksi

• yhteiskunnan normiajattelun vastaisuutta ihmissuhteissa
• avioliiton ulkopuoliset raskaudet
• avoliitot
• samaa sukupuolta olevien liitot
• sukupuolitaudit
• huumeet

Ei niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin. Nuo kolme mainittua epäprinsiippiä edustavat tässä kirjoituksessa (ja yhteiskunnassa) pahaa ja pahuutta.

Jotakin hyvääkin on ajassamme. Olen saanut luettavakseni kirjastosta kirjan Kohti kristillistä kulttuuria. Kirjan lukeminen antaa uskoa siihen, että yhteiskunnalliset ilmiöt, erityisesti haitalliset ilmiöt, voivat olla väliaikaisia ajanjaksoa värittäviä ilmiöitä ja tapahtumia seurauksineen, mutta uskon siihen, että minkä ihminen aiheuttaa, sen ihminen voi myös korjata. Kirjassa sanotaan, että suomalaiset ovat syntyisesti kristillistä kansaa. Mitä kristillisyys ja kristillinen uskonto tarkoittaa? Kristillisyys on ajanlaskun alussa syntynyt oppi ihmisyydestä, jossa keskeisinä arvoina opetetaan yksiavioisuutta ja lähimmäisenrakkautta. On tärkeää ymmärtää, että jo vanhat filosofit, joista tavallisimmin mainitaan Sokrates, Aristoteles ja Platon omana aikoinaan pohtivat yhteiskuntaa, sen muodostumista ja erilaisia mahdollisia malleja ihmiselämän järjestymiseen maan päällä. Olen jo aiemmin kirjoittanut (vanhan kirjallisuuden mukaan), että ajassa ennen ajanlaskun alkua odotettiin syntyväksi maailman kuningas ihmisten opettajaksi. Henkilö, joka varttui nuorukaiseksi äitinsä kodissa ja isänsä suojeluksessa, oli nimeltään Jeesus Nasaretilainen. Hän todisti läheistensä vastustuksesta huolimatta sen, että kuoleman jälkeen ihmisellä on elämä. Tietenkin kuninkaana hänen elämänsä perusta oli hänen henkensä. Hän ilmestyi näkyväisenä ihmisenä ja henkisenä ihmisille hyvänä paimenena ja opettajana ristinkuoleman jälkeen. Tämän jälkeen ihmiset alkoivat uskoa elämään ja elämän jatkuvuuteen, kristillinen uskonto ja oppi syntyi vähitellen uskon vahvistuessa.

Ihmisellä on henkinen jatkumo. Ihminen maapallolla elää kuitenkin biologisena psyykkis-fyysisenä ihmisenä, näkyväisyydessään, luonnon alaisena ihmisenä, ihmislajissa, joka ei ole eläinlaji, vaan Jeesuksen todistuksen mukaan ihminen on henkisesti alun alkaen ihminen, ja siten ihmislaji on lajina ihminen.

Nostin tässä kirjoituksessa esille elävää elämää ja yhteiskuntaa ja sen suuntaa vaivaavia virtauksia, vääränlaisia ilmenemiä yksittäisten ihmisten käsityksinä ja siten yhteiskuntaa muokkaavina ajatuksina. Ihmisen tehtävänä on pyrkiä kohti hyvää elämää ja hyvää elämäntapaa. Yhteiskunnalliset yleiset virtaukset ja käsitykset eivät voi olla vaivaamatta myös yksittäisiä ihmisiä, kristittyjä ihmisiä, mutta hyvät elämänarvot ohjaavat ihmisiä voittamaan kiusaukset. Järjen käyttö on sallittua. Mielestäni nykyajan ihmiselle Raamatun tärkein merkitys kirjana on siinä, että se kehottaa ihmisiä voittamaan kiusaukset. Kehottaa ihmisiä harkitsemaan ja ajattelemaan itseään suhteessa toisiin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Raamatulla on ja tulee olemaan tässä asiassa ja moraalin kannattajana tärkeä merkitys nyt ja aina.

Joskus yksilönä saattaa ihminen kokea syyllisyyttä siitä, että nykyään lähes kaikilla länsimaisilla ihmisillä on hyvä elintaso. Olen nostanut käsittelyyn uuden asian, josta myös saattaa olla kirjoituksia olemassa, nimittäin ihmisen elämänlaadun. Näissä kirjoituksissa, jotka koskevat elämänlaatua, kerron näkemyksiäni tieteellisen käsityksen kvalifysiikka näkemyksenäni, että maapallolla ihmislajilla on oikeus ihmisarvoiseen elämään. Se minkälainen elintaso ihmisillä on eri puolilla maapalloa ei ole määritettynä eikä pidä ollakaan. Elinolosuhteet pallomaisella elämänalustalla riippuvat maa-alueen sijainnista aurinkoon nähden maapallolla. Kansakunnat ovat muutaman vuosituhannen aikana asettuneet asuttamaan omaa maataan. Ylämummonäkemys elämänlaadusta ja ihmisarvosta voivat olla kvalifysiikan näkemystä, jo Raamatun mukaan ihmistä tulee kunnioittaa ja suhtautua kunnioittavasti ihmiseen, näin on myös kristillisessä elämäntavassa oikein.

Kaikki on suhteellista, sanoi Einstein. Niinpä jokaisen ihmisen omalla käsityksellä maailmasta on oma merkityksensä. Ihmisen, ajattelevan ihmisen – ihminen on luotu ajattelemaan – velvollisuus on pitää huolta itsestään ja hyvästä elämänkäsityksestä, elämänarvoista, itsensä ja muitten ihmisten vuoksi. Tulevaisuuden vuoksi. Sillä aikaa kuin moni ihminen keskittyy elämässään esimerkiksi tutkimaan jotakin pientä yksityiskohtaa, maailma avautuu aika-avaruudellisesti ympärillään. Pieni yksityiskohta saattaa joskus olla tärkeä ja se saattaa löytää suuren merkityksen joskus, mutta ajattelevan ihmisen tulevaisuuden usko saattaa olla koetuksella, jos hänen minimalistisessa maailmassaan tapahtuu romahduksia. Ihmiselämän mahdollisuudet ovat suuren suuria aika-avaruudellisesti, ihmisen ei kannata liikaa pelkistää näkemyksiään vain mikrokosmokseen. Mikrot ja makrot voivat näkemyksinä vaihdella, suhteellisuusteorian mukaan asiat kuuluu suhteuttaa ihmisen arkeen ja normaalielämään.

Kristityt ihmiset käyvät kirkossa. Kirkko ja uskonto saattaa olla ihmismielen kannalta kalibrointia: ihminen voi kirkon avulla suhteuttaa mieltään vaivaavat asiat normaaliin arkeen ja siten säilyttää järkensä ja normaaliajattelunsa. Jos ajatus karkaa, kirkon avulla sen voi jälleen tavoittaa. Eri puolilla maailmaa ihmisillä on vastaavasti pyhiä paikkoja ja pyhiä kirjoituksia, joiden tulkinnassa ohjaavat oppineet ihmiset. Ihmisellä on sisäisenä tarpeena tarve uskoa.

2.6.2026 Tarja Kaltiomaa