Kirjoittaja: Tarja Kaltiomaa

Artikkelikuva: MS Copilot

Kvalifysiikka: Digiarkeologiaa ja ihmistieteitä

#UKJ5 Kvalifysiikka: Digiarkeologiaa ja ihmistieteitä

Vapaan kirjoitustyylin ominaisuuksia on kirjoittajan persoonallisen kirjoitustavan näkyminen lopputuloksessa asti. On vanhaa filosofista kirjoitusperinnettä, että kirjoittaja ei aiheen sinänsä ottaen huomioon peitä omaa persoonaansa kirjoituksesta, vaan monet elämänesimerkit saattavat saattaa kirjoituksen alla olevia havaintoaiheita etenemään.

Näin on myös nykyfilosofiassa esikuvanani pitämäni Simone de Beauvoirin kohdalla. Hän teki viime vuosisadalla havaintoja naisten elämästä nyky-Euroopassa. Luin de Beauvoirin kirjoja aluksi noin 30-vuotiaana, saaden niistä melkoisen myrskyn mieleeni, ikäkriisin, jonka yhdistän omaan tasavuotisaikaani. Muistan kun tyttäreni kanssa kävimme asioilla Tapiolan kuulussa Tessa-antikvaarikirjakaupassa katselleeni kirjakaupan ylähyllyille mielessäni tavoite hankkia kaikki tai niin monta kuin mahdollista Simonen de Beauvoirin kirjoja; tuo tavoite on täyttynyt nykyään. Hänen tekstinsä ovat mielenkiintoisia ja informatiivisia. Filosofi ei välttämättä suoraan puksuta lukijan tietoon näkemään ja kokemaansa, vaan jättää lukijan omaan ajatteluun, mitä kirjasta voi oppia. Kun vertaamme opettajaa ja oppilasluokkaa, joka kulkee viisaan opettajan mukana lähimetsässä, jossa oppilaat kertovat havainnoistaan ja opettaja vastaa mahdollisiin kysymyksiin, voimme viisaan filosofin mukana kulkea kirjamaailmassa, kirjallisuudessa, ja saada tukea omiin havaintoihimme kuin kulkisi mukana hän, tuo opettaja ja filosofi. Aikuisten kaupunkimaisema on monimutkainen ja moniulotteinen, sen ymmärtämiseen kirjallisuus on välttämätön. Kyse on siis ymmärtämisestä. Eläminen ilman lukeneisuutta on mahdollista, kuten kerron kirjassani Toiminnallinen ajattelu, mutta ei ajattelevalle ihmiselle suositeltavaa kuitenkaan.

Kun kerron joutuneeni tai päässeeni 30-vuotiaana ikäkriisiin, en pidä sitä pahana asiana, vaan päinvastoin. Se on ollut ihmisenä herätys alkaa ajatella ja kohdata aikuisten maailmaa itsenäisesti. Toki muistan koetelleeni kanssaihmisiäni kriisilläni, mutta sitä varten perhe on, toki heitä pitää säästää kaikilta mielenmyrskyiltä. Kun mielenmyrskyt laantuvat, voi alkaa itsenäisesti merkitä muistiin omia havaintojaan, ja silloin vanhat filosofit, joitten kirjoja on lukenut, ovat arvaamattomassa arvossa. Aiemmin sanottua: filosofit keskustelevat toistensa kanssa kirjojensa avulla.

Oma ajatteluni aiheesta Ihmisen henkinen jatkumo (kirja Kristillinen filosofia, osa3) on edennyt sysäyksittäin, jotka sykäykset tunnistan vaiheina. Milleniumin toisena vuonna vierailin Ateneumissa tarkoituksenani pyytää nähdä taiteilija Ellen v. Thesleffin luonnoksia. Tästä alkoi matkani selvittää, mistä tässä nykyisessä maailmassamme on kyse. Sittemmin saatoin ostaa taulun ”Sukellus tuntemattomiin vesiin”, jonka vahvasti arvelen Thesleffin maalaamaksi muistotauluksi. Näistä aiheista tiedän omakohtaisesti, että en ole tiennyt sielusta tai hengestä sen enempää kuin useimmat ihmiset muutoinkaan maan päällä eläessään. Noista ajoista saakka olen tarkkaillut omaa ja muitten filosofiaa tuntevien kertomaa aiheesta. Näin taide voi opastaa tutkijaa ja ihmettelijää.

Kun olin jo julkaissut kirjan Kristillinen filosofia ja sen lisäksi jättänyt käsikirjoituksen monella tavalla muitten ihmisten haltuun, jatkoin omia tutkimuksiani kirjailijana. Valokuvaus toi uutta varmuutta asiaan, ihmisellä on erillinen henki, jonka jatkumoon voi perustua hänen tulevaisuutensa jopa kuoleman jälkeen.

Tuli välttämättömäksi sanontojen henki ja sielu lisäksi alkaa kuvata ihmisjatkumoa uudella sanalla fenonyymi.

Tein vuonna 2016 aiheesta kaksi selventävää kirjoitusta, joita kirjoituksia olen sittemmin liittänyt uusiin kirjoihini. Sanana ja käsitteenä fenonyymi on uusi käsite. Käsite vahvistaa ihmisen henkisen jatkumon tilaa ja mahdollisuuksia. Kuolemassa ihminen palaa sille henkiselle asteella, joka on sen summa, mitä on elämässään oppinut ja lähtökohta, oma henkinen ulkoinen olemus, fenonyymi. Fenotyyppi tarkoittaa ihmisen ulkoista ilmiasua, olemusta, ulkonäkyä, luonteen piirteineen. Tällöin fenonyymi on ihmisen henkisen olemuksen ilmiasu luonteenpirteineen. Kun ihmishenki kuolemassa erkanee, sen liikkumismahdollisuudet alkavat avaruudellisina ja vapaina. Ei todellisten elossa olevien ihmistenkään asia tai etu pyrkiä sielua, henkeä, vangitsemaan. Hengellä on henkiset henkimaailman kulkumahdollisuudet.

Katsoin lapsena televisiosta ohjelmaa ”Apinoitten planeettojen apinat”, joilla on henkimaailmoissa täysin omanlainen tunnistettava henkinen ilmiasu, ihmismäinen apinahahmo. Omissa maailmoissaan ja omilla planeetoillaan aika-avaruudessa tai avaruuden ulkoavaruudessa näillä hahmoilla saattaa olla oma elämänsä. Myös ihmiskunta on henkimaailmoista lähtöisin ja ihmisillä on henkisenä ilmiasuna ihminen, fenonyyminä ihmisolemus. Tätä henkisen jatkumisen tilaa on ollut hieman haasteellista selvittää, koska kun ihminen kuolee, häneltä katoaa myös se ihmisolemus, ihmishenki, jota moni tutkija on pyrkinyt paikantamaan ja todistamaan, mikä se sitten on. Fenonyymi käsite on peräisin apinoitten planeettojen apinoilta, minun kannaltani siis televisio-ohjelmasta, mutta käsitteen fenonyymi avulla olen voinut varmistaa omaa käsitystäni ihmisen henkisestä jatkumosta.

Viime vuosina tutkimuksissa, joita on ollut myös perinnöllisyystieteissä, on kerrottu, että ihminen voi saada neljänneksen luonteen ja ulkonäön perimästä isältään, neljänneksen äidiltään ja oma käsitykseni nykymaailmassa on, että puolet itseltään, ollakseen sataprosenttinen oma ihmisensä lähtökohdiltaan synnyttyään. Tämä laskelma on täysin kuvitteellinen ja se varioi jokaisen yksilön kohdalla, mutta kun asiaa tarkastellaan sukuperimän kannalta, on tuttua, että uutta sukuun syntynyttä lasta saatetaan verrata suvun aiempien polvien edesmenneisiin tai vaikkapa vielä elossa oleviin sukulaisiin, miten nämä ovat perineet sukulaisiltaan ominaisuuksia.

Olen ainakin oman itseni kirjoittajana saanut vakuuttumaan ihmisen henkisestä jatkumosta ja siten myös voin ymmärtää maanpäällisen elämän jatkuvan. Jatkumiseen jo yhdellä maapallolla on ihmisiä geenikirjon perusteella runsaasti ja oma käsityksensä on myös kansakuntien omalla tunnistettavuudella maailmassa viihtymisen suhteen, kansakuntien hienoisella evoluutiokehityksellä, josta kerron myös kirjani Kristillinen filosofia, osa 1 Ihmisen kulttuurinen kehitys.

5.10.2026 Tarja Kaltiomaa

jatkuu…