Tarinoiden maailma – Täällä ovat monet kadonneet

Blogisti: Tarja Kaltiomaa

Täällä ovat monet kadonneet Jumalat ja haltijat, nimittäin kirjassa Suomalaiset taruolennot (Minerva Kustannus 2017). Asiantuntemuksella, hienolla sulkakynällä kirjoittanut Eero Ojanen ja tarkalla kädellä kuvittanut ja piirtänyt Sirkku Linnea. Tuoneet heidät näkyviin. Missä he ovat olleet? Täällä.

Moni asia saa selityksensä lukiessa kirjaa. Olen omistanut kirjan jo vuosien ajan, mutta muut kiireet ovat olleet edellä ja nyt Pyhäinpäivää olen juhlistanut lukemalla suomalaisista taruolennoista, suomalaisista haltijoista ja jumalista, metsän hengistä, metsän väestä. Suomi maana on täynnä mytologiaa, joka on noussut suosta ja metsän siimeksistä nykyiseen muotoonsa, ihmisten asujaimistoksi. Ihmiset tarvitsevat kodit ja kaiken muun, mitä heillä on, elääkseen ihmiselämää. Tämä maa, tämä maailma, maapallo ei ole ensimmäinen ihmisten maailma, vaan maailma on ollut ja oleva luomistyönä elämänalusta, joka sopii ja on suhteutettu ihmisen elämää varten.

Suosittelen lämpimästi hankkimaan kirjan Suomalaiset taruolennot ikään kuin johdantokirjaksi, kauniiksi portaikoksi ymmärtää omaa kansaa ja tätä maata.

Lempeät, jopa hieman varovaiset tarinat ja kaunis kuvitus hivelevät lukijan älyä ja uskoa maailmaan. On niin paljon nykyaikana uutta, mutta uuden ja vanhan välissä tuntuisi olevan mustana aukkona tietämättömyyden kuilu ilman nykykertojia, jotka valottavat näkyviin puuttuvaa maisemaa. Onhan se totuus, että Suomessa ei ole kirjastoja tai arkistotietoja ollut ennen siihen tarkoitukseen rakennettuja sisäilmarakennuksia, joissa tietoa voi säilyttää. On mahdollista, että ihmisten yksityisarkistoista tai ulkomaiden kirjastojen kätköistä löytyisi myös suomalaisten muinaismenneisyyttä kuvaavia tietoja, mutta tästä Eero Ojasen kirjan lähdeluettelosta voi tutkija lähteä liikkeelle ja myös löytää perille. Siinä on useita sellaisia kirjaviitteitä sivulla Lähteet, jotka vahvistavat tämän kirjan hienovaraisia tietoja ymmärtää suomalaisten syntyjä syviä.

Kirjassa sanotaan, että kristinuskon saapuessa maahamme, tämän kirjan mainitsemia olentoja ei enää mainita ja että he olisivat kadonneet. Maailman mittaan moni aiemmilta sijoiltaan on toki kadonnutkin, mutta kristinusko on antanut kaikille (myös taruolennoille) mahdollisuuden elää ihmisinä. Sitä se kirkollisuus on. Elää ihmisenä ja elää ihmisiksi. Olla ihminen on mahdollisuus tulla ihmiseksi. Tämä on minun kirjani Kristillinen filosofia sisältöä.

Tämän Pyhäinpäivän nosto on tämä kirja hyllystä pöydälle ja sen lukeminen. Kaivoin jo aiemmin kirjan ystävättären selattavaksi ja se jäi pöydälle. Lukuvuoronsa kirja on ansainnut. Toivottavasti monen muunkin lukijan käsiin joutuu. Nimittäin mielestäni ei ole ollenkaan ristiriidassa muinainen suomalaisuus ja nykyinen suomalaisuus, Suomen kansa. Henkimaailmoista on kaikki tullut ja siten kaikkein vanhimpaa henkistä ihmiskunnan menneisyyttä juuri suomalaisuus tutkimusteni mukaan edustaa. Tämä teoriani on nyt Milleniumin jälkeen käsillä, kirja Suomalaisten muinaisusko (Uno Harva, WSOY 1948) ja muut suomalaista muinaisuutta käsittelevä kirjallisuus on puuttuva palanen ihmiskunnan historiaa. Palapelinäni on jo lähes valmis kokonaisuus.

2.11.2025 Tarja Kaltiomaa

Kirjasta on aiemmin kertonut vuonna 2017 Uuden Suomen blogisti Kaija Kelhu ”Suomalaiset Taruolennot” Eero Ojanen/ Sirkku Linnea | Uusi Suomi Puheenvuoro

Puuttuva palanen. #puuttuvapalanen Nyt on täydentynyt palapelini ja viimeinen sen palanen on löytynyt. Ei palapelin palanen ole ollutkaan täysin kadoksissa, vaan se on ollut pöydän alla, se on ollut kirjoituspöydän laatikossa, se on ollut olemassa, mutta hieman kadoksissa. Tiedetään minun kirjoittaneen kirjan Kristillinen filosofia (vuodet 2001 – 2005, julk. Elisa Kirja 4-osaisena e-kirjana vuonna 2013, Mediapinta 2022 kokonaan, Ellibs.com e-kirjoina 2022). Sittemmin parina viime vuonna olen jatkanut monen tietokirjan jälkeen tarinaa, mistä tässä maailmassa on kysymys. Kirjoitin muutamia perinne kertomuksia Hölmöläistarinaa pukkaa e-kirjoina. Suomi pursuaa puuttuvia palapelin osasia. Suomi maassa elää myös muitten kirjoittajien kirjoissa ja kuvissa tämän maan menneisyys, tarinahistoria, peikot ja muut menninkäiset. Luin kuin johdatuksena kirjan Suomalaiset taruolennot (Eero Ojanen, Sirkku Linnea) ja aiemmin Suomalaisten muinaisusko (Uno Harva). Palapeli on saanut lisää vahvistusta tästä artikkelista, jossa kerrotaan Johanna Sinisalon kirjasta Ennen päivänlaskua ei voi. Tarinat elää keskuudessamme, me suomalaiset olemme näitä ihmisiä. Meillä ei ole kovin näyttävää maapallolla elämisen historiaa, vaan meillä on paljon vanhempi historia kielemme ja henkisen menneisyytemme myötä. Miten voimme itsemme ihmisinä löytää: peilistä vain näillä näkymin voi. Guardian-lehden artikkeli Johanna Sinisalon kirjasta on ilmestynyt noin 10 kuukautta sitten.

Linkki lehden artikkeliin: Troll: A Love Story by Johanna Sinisalo review – a playful tale of interspecies affection | Fiction in translation | The Guardian

Tarinat elävät jo valtakunnan ulkopuolellakin. 4.11.2025 TK

Huipputeknologiaa Sinisalon kirjan osalta on, että lainasin kirjan e-kirjana kännykän sovelluksesta, jonka on tuottanut Kansalliskirjasto. Tyypillisesti aluksi hieman töksähteli lukeminen, pikkuisen outoa on teksti, mutta annoin kirjalle mahdollisuuden ruutu ruudulta. Ja etenin intoa täynnä samoissa tunnelmissa, joissa olin ollut kirjaa Suomalaiset taruolennot lukiessani. Nämä peikkotarinat, menninkäiskaverit ja vanhat suomalaiset eläinsadut ovat tämän maan henkistä historiaa. Luonto antaa sen ymmärtäjälle tarinoihin viimeisiä hivellyksiään, jokainen suomalainen haluaa varjella luontoa, sen puita, kiviä, puroja jokia, meren rantoja armaita, järvien selyksiä. Nämä kaikki puhuvat samaa kieltä kuin luontoa ymmärtävät suomalaiset. Näissä luontoaiheissa ja ihmisissä elää koko iäinen maailman historia. Sen vuoksi ihmiset ovat usein tavattoman herkistyneitä ja varautuneita. On paljon varjeltavaa. Mutta varjelluksen myötä on tärkeää myös elää tätä päivää. Maailma ei ole ihmisille annettu pelkästään varjeltavaksi, vaan myös elämää varten.

Suomalaisten tärkeä menneisyys -muistaminen ei kovin paljon elä taiteessa, ei edes uskonnossa, vaan luonnossa. Tavoittelin tätä asiaa jo blogikirjoituksissani Taiteilijan ideapussi ja Elämän pelikortit, jotka ovat edelleen uusisuomi.fi-artikkeleinani. Suomalainen ihminen voi saada täyden taidepsykoosin kierrellessään Euroopan taidehalleissa ja taidepalatseissa, mutta tuo mielenkuohu työntyy suomalaisen puron tai kosken äärellä, virran kuohuihin ja myös varmasti noin 600 vuoden ajan olleissa kristillisen uskonnon pyhitöissä, pyhäköissä, vanhoissa kirkoissa rauhoittuessaan. Suomalaisessa luonteessa on selvää estoisuutta uskontoa kohtaan. Sen vuoksi suomalaisille ihmisille on tärkeää elää elämäänsä mm. tuottamalla taidetta, maalauksia, runoutta, lauluja ja kirjoituksia. Juuri tämä sielullinen tarve on nykyään lähes estyneenä talouden rattaiden kummallisiin töksähdyksiin. Meillä on hyvä ja tarpeellinen tavoite nykyajan kirjoittamisen ja piirtämisen ja muiden taiteen tuottamisen välineillä tuoda näkemykseen kaikki, minkä sielun syvyyksistä voi. Tätä työtä tekee nykyään moni suomalainen taiteilija kultakauden taiteilijoiden innoituksen myötä, nämä nostivat omalta osaltaan näkyviin suomalaisen luonnon, luonteen, aarteita. Uskon, että iäisyyksien mutkista on löytynyt puuttuva palanen, ihmiskunnan menneisyyden juuret ja siemenet, jotka elävät meissä elävissä ihmisissä.

Edelleen 4.11.2025 Tarja Kaltiomaa

Jatkan ajatuksen kehittämistä, joka ajatuksena on jo tuotettu ja kypsä. Käsitteet fenonyymi ja fenotyyppi on aiemmin esitelty. Nämä ovat sekä tietokirjoissani että monissa kirjoituksissani esiteltyjä käsitteitä. Näitä kirjoituksia ovat Tyyppi kuin tyyppi, fenotyyppi fenonyymi ja Fenonyymin ilmenemät. Näiden käsitteiden ja kirjoitusten taustalla on näkemys ihmisen henkisestä jatkumosta, jonka käsitteen olen esitellyt pääteoksessani Kristillinen filosofia. Kirja käsittelee kaikkea sitä, mitä ihmisenä eläminen sukupolvesta toiseen tarkoittaa. Ihmisen vastuulla on tämä maailma, ja ihmisen vastuulla on myös oma ihmislajimme biologisena nisäkäslajina maapallon ihmislajina. Ihminen lajina ei ole eläinlaji, vaan selkeästi ja yksiselitteisesti ihmislaji, jolla on alkuperänsä vanhoista henkimaailmoista, niissä jo ihmisenä, ihmisolentona. Käsite fenonyymi kuitenkin pitää sisällään muutakin kuin henkisesti fenonyymiltään eli henkiseltä ilmiasultaan, olemukseltaan, ihmiset. Kun ihminen on biologisesti ihminen, hän on elämässään ihminen. Maapallon tarkoitus elämänalustana on kattaa kaikki ihmiset, elossa olevat ihmiset, jota oman lajimme asiana on kunnioittaa ja pyhittää ihmisenä, ihmislajin edustajina.

Siksi meillä on uskonto, siksi meillä ihmisinä on eri kulttuureissa oma pyhittämiskeinonsa, pyhät paikat, pyhät rakennukset, temppelit ja kirkot. Pyhät ihmiset, jotka usein vakaumuksellisesti ja ymmärtävästi ovat eläneet keskuudessamme kantamassa lajin merkityksen ja pyhyyden tarkoitusta. Ihmislajin pysyvyyttä maailmassamme.

Kirjoitin kirjani Kristillinen filosofia alussa: tunnen ihmisen.

Tämä on saattanut sittemmin seuraavien jo parin vuosikymmenen aikana tuntua kummalliselta väitteeltä, kun en tässä omassa maassanikaan juuri tunne ihmisiä.

Tunnen kuitenkin ihmislajin perusteet ja sitä tuolla tuntemisväitteelläni tarkoitan.

On viime aikoina filosofisessa ja teologisessa keskustelussa puhuttu myös, että mitä tarkoittaa ihmisen sielu, mikä merkitys on sielulla ja missä sielu on. Missä on ihmisen sielu? Ihmisen henkisyys on sielun eli ihmisen henkisyyttä silloin, kun ihminen on jo lajinsa sekä fyysisenä että henkisenä olentona olemukseltaan ihminen. Sieluinen ihminen. Aiheesta on runsaasti kirjoitusta ennen meidän aikaamme tallennettuna, mutta oma aikamme kiireihmisten aikana on tämän unohtanut jopa uskomattomuuteen saakka. Raamatussa on paljon kirjoitusta sielusta, ja varoituksia sielun menettämisestä. Monien vanhojen kirjoitusten sisältönä on pyrkimys kunnioittaa ihmisen jatkuvuutta ja hengen, sielun säilymistä, myös tulevaisuuden ihmisinä. Ihmisten velvollisuus on pitää maailma, yhteiskunta ja kulttuuri niin hyvänä, että myös ne ihmiset, jotka ovat poikenneet jostain syystä siitä, mitä on olla ihminen, sieluinen ihminen, saavat maailmassa mahdollisuuden saavuttaa uudelleen sen, mikä ihmisen on määrä olla lajin edustajana sekä henkisesti että fyysisesti.

Me nykyihmiset luontotiedon avulla tiedämme lajien evoluutiosta. Ihmislajin kuuluu vastuullamme pysyä toiminnallisena ja fyysisesti terveenä lajina. Myös henkinen on vahvasti vaikuttamassa ihmislajissa. Tällöin lajin terveys ja toiminnallisuus ei sinänsä ole tarkoitus muuttua evoluutiossa, mutta lajiparannusta saattaa tapahtua ihmisen henkisen osuuden, fenonyymin, parantuessa ja salliessamme ihmisten parantua myös henkisesti. Meidän ihmisten velvollisuutena on pitää oma lajimme terveenä ja toiminnallisena ihmislajina kaikkiin tulevaisuuksiin, iäisyyksiin, saakka. Siksi minkään sukupolven, sukupolvien, ei ole oikeutta muuttaa sitä säädäntöä lajin vastaiseksi, millä säädännöllä on vaikutusta, haitallista vaikutusta, lajikehitykseen, evoluutioon. Raamatussa on tärkeitä varoituksia, joita pitää pitää ohjenuorana nykyäänkin, vaikka Raamatun kirjoittamisesta on jo kauan. Raamatussa kielletään samaa sukupuolta olevien keskinäinen yhtyminen ja tätä kieltoa on noudatettava edelleen. Rikkomukset lajia vastaan pitää korjata.

4.11.2025 Tarja Kaltiomaa

Antropologia: Miehen malli, naisen osa

Kuva: Kirjapino kirjojen kiertomarkkinoilta. Valokuva: Tarja Kaltiomaa, julkaistu Facebook-ryhmässä Toiminimi Tyhjapaperi ja Instagrammissa @kaltiomaatarja

Nykyään on lukijan markkinat kirjallisuudessa ja näkijän juhlat taiteessa muutenkin.

Olen nautiskellut kuin syyssadon korjuussa kaikista saatavilla olevista kirjoista, poiminut niitä ostoskoriin ilmaiseksi, tilannut antikvaarikaupoista verkosta painettuja kirjoja mielen mukaan ja hankkinut e-kirjoja (sähkökirja, elektroninen kirja) ostaen ja lainaten. Mikäpä on mukavampaa syksyn viettoa kuin sateiset pimenevät illat kynttilän valossa, lukulampun alla tai lukulaitteen sähköisessä valossa. Toisaalta mielestäni kirjan lukeminen sopii ajanvietteeksi muinakin vuodenaikoina kuin syksyisin. Talvella ei mukavampaa harrastusta voi olla kuin kirjan lukeminen, keväällä ehkä vähemmän, muut kiireet ehtii edelle, ja tunnetusta kesä on oivallista kirjojen lukuaikaa. Suomessa on tapana ostaa kirja lahjaksi. Äiti saa äitien päiväksi perheeltä uutuuskirjan, isä isänpäivän harkitun miehekkään kirjauutuuden. Kiertokirjamarkkinat on vielä melko uusi asia markkinataloudessamme, vielä ei voida sanoa mihin suuntaa kirjamarkkinat olisi kehittymässä. Kirjan arvokkain asia on sen sisältö. Jonkin verran vaikuttaa vallassa olevat poliitikot kirjamarkkinoille luovan huomiotaan: nimittäin laskemalla tai nostamalla arvonlisäveroa. Kirjamarkkinoilla kiertää runsaasti kirjoja talouden ulkopuolella, jatkuuko tämä tilanne? Kirjailijan työlle ei juuri panna rahallista tai taloudellista arvoa.

Minulla on Facebook-palvelussa sivu nimeltään Toiminimi Tyhjapaperi, jossa nyt olen pitänyt pientä kirja-arvionurkkaa kierrätyksestä haalimilleni melko uusille ilmaiskirjoille.

Olen arvioinut seuraavia kuvassa olevia kirjoja.

Viimeksi luin Juhani Branderin kirjan Miehen kuolema ja kirjoitin kirjasta aamulla näin:

5.11.2025 (Facebook Toiminimi Tyhjapaperi Kirja-arvionurkka) Ja sitten luin ja en lukenut kuitenkaan kokonaan seuraavaa kirjalöytöäni Juhani Branderin Miehen kuolema Pohdintoja maskuliinisuudesta. Kirjan sisältö osoittautui pohdinnoiksi epämaskuliinisuudesta, anarkiasta ja hillittömästä miesvallasta järjestäytyneen yhteiskunnan tiimoilla. Kirjoittaja on todella purkanut laarinsa miehenä, miesinhon ja toksisen mieskuvansa kirjaan. Ihmisen hahmoiset eläimet mellastavat yhteiskunnassa mielin määrin vailla järkeä tai minkäänlaista opittua itsekuria tai yritystäkään, että olisi pyrkimystä kasvattaa miehenaluista ihmiskunnan jäseniä. Luin kirjaa aluksi kiinnostuneena, että tässäpä on kirjoitusta, mikä rokottaa kunkin ymmärtämään, että seksuaalisuuden korostaminen ihmissuhteissa on väärin ja huonoa ihmisyyttä. Sitten tarkistin kirjan loppupuolta ja odotin näkeväni kypsän mieskirjoittajan näkemyksen, miten asioiden pitäisi olla ja miten seksuaalisuuden korostamisesta käyttäytymisessä voitaisiin luopua. Miten miehistä voisi tulla sivistyneitä yhteiskunnan jäseniä, jotka tuntevat vastuunsa ihmisinä. Kirjan lopussa on pitkä viiteluettelo, joten kirjoittaja on siis perehtynyt miehiseen aiheeseensa perusteellisesti. Kun kirjoittaja näin on purkanut mielenmaisemansa kirjaksi, toivoisi jatkossa näkevän häneltä kunnollisen ratkaisuehdotuksen tuollaiseen mieshätään ja alentuneeseen itsetuntoon, jonka vallitsevuus vaikuttaa lähes epätoivoiselta ja tulevaisuuden vastaiselta. Kirja vaikuttaa olevan käsittämättömän todelta, ja jos päivittäisissä uutisissa ja lehtijutuissa ei olisi tuota samaa hätää, sisältö vaikuttaisi keksityltä ja uskomattomalta. Kasvattaako länsimainen elämäntapa kuin kahta lajia, miehet ja naiset eri perusteisiksi olennoiksi käytökseltään. Uskonnon vaikutusta ei näy kirjassa lainkaan, ei perhe-elämän merkitystä, ei suvun jatkamisen siis elämän jatkumisen mielekkyyttä. Näistä on kirjassa puute, nämä kirjoittajan olisi itselleen hankittava, korjattava mielenmaisemansa ja todellisuutensa miehenä ja ihmisenä. 5.11.2025 Tarja Kaltiomaa

Muita jo arvioimiani kirjoja on Joonas Konstigilta, Helena Petäistöltä ja Raija Oraselta. Kirjapinon kirjaa NOKIA Kairamon myrskyisä vuosikymmen kommentoin sitä ihan blogikirjoituksen verran: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/…/kirja-nokia-kairamon…/

Näissä kirjoissa on melko laaja aiheen käsittelyn alue. Nyt esille kirjallisuudesta on noussut otsikon Miehen malli ja naisen osa.

Viime vuosien aikana Milleniumin jälkeen yhteiskunnassa on ollut runsaasti väärinkäsitystä siitä, että mihin yhteiskuntamme perustuu. Kun maamme Suomi sai itsenäisyyden olimme velvoittautuneet noudattamaan tasavaltaista hallintojärjestelmää, joka perustuu tarkkoihin käytännön hallinnointisäädöksiin. Minkäänlaiseen mielivaltaan tai irtiottoon hallinnossa ei ole oikeutta ryhtyä. Vaalijärjestystä kuuluu noudattaa tarkoin. Vaalioikeus ei ole sama asia kuin äänestysoikeus vaikka niin Wikipediassa sanottaisiin. Virkamiesten ja vastuullisten hallintovirkailijoitten sekä valitun eduskunnan jäsenten sekä ministerien kuuluu noudattaa painetuissa valtiojärjestystä koskevia sääntöjä, ei internetin tai lehdistön näkemyksiä asioista. Peruskouluun pitää palauttaa kansalaisia koskevaan opetukseen tarkempi faktojen tarkistamisen oppi. Painetuista kirjoista löytyy usein paremmin ja oikeammin noudatettavia säädöksiä kuin lähes mielivaltaisesta yleisen sananvapauden julkisuudesta.

Juhani Branderin kirjan mukaan vaikuttaa siltä, että yhteiskunnassa vallitsee miesterrori ja mielivaltainen anarkia.

Eräs maatamme koskeva epäselvyys liittyy käsitteisiin uskonnonvapaus ja uskon vapaus. Ei Suomea voi järjen mukaan koskea uskonnonvapaus, tämä on käsitteellinen väärinkäsitys tai painovirhe valtiokirjoissa. Uskonto on niin sanottu pluraalisana, mikä tarkoittaa, että uskonto koskee kaikkia kansalaisia. Suomen virallisia kristillisen uskonnon mukaisia oppitraditioita ovat evankelis-luterilainen Raamatun Uuden Testamentin mukainen opotraditio ja myös ortodoksinen kristillinen oppi omassa kirkossaan ja seurakunnissaan. Jälkimmäisen virallinen asema perustuu ensi sijaisesti siihen, että maamme erkani itsenäiseksi maaksi itäisestä naapurimaasta tuolloin. Uskon vapaus tarkoittaa ihmisen vapautta uskoa itsestään niin kuin tahtoo, tämä on yksilön oikeus.

Suomen itsenäistymisen vaiheista kertoo yksi kirjapinoni kirja, nimittäin Raija Orasen Metsästäjän sydän. Siitäkin olen kirjoittanut sanasan:

Takaisin tänne salaiseen kirja-arvionurkkaani. Viimeisimmäksi nyt olen lukenut tämän kirjapinon Raija Orasen Metsästäjän sydän. Yleisesti kirjailija Orasen kirjoja luonnehdin sanalla yleishyödylliset kirjat. Raija Oranen on tehnyt perusteellisen taustaselvityksen, jossa työssä hän ilmeisestikään ole tinkinyt vaivannäöstä. Ne Orasen kirjat, jotka olen lukenut, ovat erittäin tarpeellisia suomalaista lähihistoriaa kuvaavia teoksia, joissa tärkeät tapahtumat ja kertomukset saavat lihaa luitten päälle ihmisinä, joita historiamme tuntee. Metsästäjän sydän vie lukijan niille alkulähteille, joissa Suomen itsenäisyys on saanut muodon ja vahvistettu. Lukija tutustuu vaiheiden keskeisiin henkilöihin, mutta kirjailija ei mässäile kuitenkaan liialla läheisyydellä, vaan lukija voi pysyä kunnioittavan etäisyyden päässä. 31.10.2025 TK

Jos yhteiskunnan rakenteita uskontoa myöten ei noudateta alkaen jo kouluopetuksesta ja sitäkin ennen opettajien opetuslaitoksista, yhteiskuntaan on vaarassa muodostua huolestuneen kirjailija Juhani Branderin kuvaama anarkistinen tilanne, jossa toinen sukupuoli, tässä tapauksessa miehet, käyttävät mielivaltaa toista sukupuolta kohtaan.

Kristillisen uskonnon vahvuuksia aatteellisesti on naisrauha ja yksiavioisuus. Näiden vahvuuksien noudattamatta jättäminen vie jalat alta kaikelta esivanhempiemme työltä ja saavutuksilta toteuttaa oikeudenmukainen yhteiskunta.

Taannoin eduskunta, jonka kansa on valinnut. Se noudatti lehdistön tuottamaa hypetystä seksuaalisesta vapaudesta, laillisti sodomian ja miesväkivallan. Tämä on eduskunnan laiton teko.

Kirjoitan aiheesta kirjoituksessa Lainvastainen säädäntä voimassa olevaa lakia?: linkki.

Lukeminen kannattaa aina, sanoo edesmennyt kirjailija ja filosofi Jörn Donner. Yhteiskuntaa ei pidä jättää vain miesten hallintakentäksi, ei edes viisaiden miesten pelkästään Naisilla on yhteiskunnassa painava toisen puolen osuus, 50 %. Vastuuta on molemmilla sukupuolilla 50 %, yhteensä aikuisten kansalaisten vastuu on 100 % maastamme.

Eduskunnan puhemiehen vastuulla eduskunnan ja kansanedustajien toiminnan laillisuus. Toiminnan valvovia viranomaisia on myös säädetty olevan.

Internet keskusteluareenana sopii tavallisille kansalaisille, lehdistölle ja monille sananvapauden käyttäjille, mutta ei niinkään määrämuotoista hallintomuotoa edustaville henkilöille. Ainakin osallistuimista pitää käyttää harkiten, mutta ei sentään maata ja maan itsenäisyyttä vastaan.

Uskon niitten ihmisten, jotka ovat olleet luomassa isänmaallemme Suomelle valtiosääntöä Ruotsin lainsäädäntömallin mukaisesti tarkoittaneen, että me jälkipolvet noudatamme tarkasti hallintojärjestelmän laillista peruskirjaa oikein ja laillisesti. Tämä on demokraattisen hallintotavan edellytys. Poikkeaminen säädetystä tuottaa itsevaltiutta ja anarkiaa, mistä monet kansalaiset nykyään kärsivät ja tuovat näkemyksiään esille.

5.11.2025 Tarja Kaltiomaa

Antropologia: Foneettinen kielten tutkimus ja maailmankuva

Suomen kieli on maailman vanhin kieli, vaikka kieli on maanpäällisessä käytössä ollut vasta vähitellen noin 500 vuotta sittemmin, kun Mikael Agricola tuotti suomen kielen ensimmäisen kieliopin foneettisesta kansanpuheesta ja kansankielestä kirjalliseen muotoon.

Niinpä nyt vuonna 2025 mietiskelen kieltä ja kansaa, joka sitä käyttää. Mielestäni suomalaiset ovat perirehellistä kansaa ja ihmisinä usein totisen totuuden puhujia kuin yrittäenkään mitään tahallisia kierouksia. Kuitenkin ihmisten luonne on kehittynyt siinä heimossa, missä he ovat iäisyyksien ajan eläneet. Kirjoitan tästä aiheesta kirjoituksessani Suomalaisuuden monet juuret (www.tyhjapaperi.fi 2025).

Niinpä foneettisessa kielten tutkimuksessa nousee esille sana taivas.

Mitä sana tarkoittaa juurta jaksain mietittynä?

Suomen kieli rakentuu kirjaimista eli äänteistä, joita ovat konsonantit ja vokaalit. Konsonanteista ja vokaaleista muodostuu tavuja. Kehittynyt suomen kieli ja sen syvä ymmärrys on tavujen ymmärrystä.

Yleensä nykyään kieltä opittaessa nojataan tuttuihin nykyaikaisiin käsitteisiin. Pitäisi hypätä muinaissuomalaisten turkisten sisälle lämpimään turpeen peittämän mökin suojiin, jotta ymmärtäisi sanojen syvällisemmän merkityksen. Tässä sanan taivas merkityksen pohdinnassa kannattaa muistaa kansanihmisen rehellisyys. Meidän ei ole syytä nykyaikaisena antropologian tutkijana tätä epäillä.

Niinpä tavutamme sanan taivas seuraavasti: tai ja vas.

Kirjain kirjaimelta tavu tai tarkoittaa mene iäiseen kotiisi.

Kirjain kirjaimelta tavu vas tarkoittaa oli. Suomalaiset ovat luonnostaan melko kosmopoliittisia yksilöinä, joten tavujen ymmärrykseen tutkimuksessa voi huoletta lisätä muitten pääasiassa germaanisten kielten merkityksiä.

Sana taivas siis tarkoittaa mennä kotiin esimerkiksi isän tai äidin luo.

Kansan ihminen viittaa kohti pilviä puhuessaan taivaasta. Taivas on tuolla jossakin ylhäällä, pilvien takana. Taivasta sen vuoksi paljon pelätään ja sitä myös kaivataan, koska ajatellaan järkevästi, että sinne päästään vasta kuoleman jälkeen. Kristillisyydessä on runsaasti tietämystä, joka on pakanuuden ajalta. Kristillinen oppi uskontona kuitenkin silottaa ja tekee kaiken maan päällisen elämän tuntemuksesta humaania elämäntapaa. Humaanisuus on sijoitettu jo Raamatun Vanhan Testamentin kymmeneen käskyyn, joita ovat:

1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia. 2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä. 3. Pyhitä lepopäivä. 4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi. 5. Älä tapa. 6. Älä tee aviorikosta. 7. Älä varasta. 8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi. 9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta. 10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.   Lähde: https://katekismus.fi/10kaskya/10kaskya.html

Kun ihmiset ovat asuttaneet planeettaa Maa, juutalaiset ensimmäisinä valkoisina ihmisinä ovat tuottaneet kymmenen käskyn kaltaisia elämänohjeita, joita ovat saaneet Jumalalta. Näitä käskyjä on tarkoitettu noudatettavan varsin vakavalla mielellä ja siksi aikoinaan kansalaisten tuntema Mooses sai henkisen käskyn hakata käskyt kiveen, jotta ne säilyisivät myös tuleville sukupolville.

Raamatun Vanhan Testamentin kymmenen käskyä on länsimaisen lainkäytännön ja lainsäädännön perustaa, mutta niitten tuottaminen nykyisiin lakikirjoihin tuomariston ohjeistukseksi on kestänyt melko kauan ihmisten asuttaessa maapalloa ja luodessa kansojen hallitsemia alueitaan, joita on eri aikoina edellisen 2000 vuoden aikana nimetty maiksi, ruhtinaskunniksi, kuningaskunniksi, valtioiksi jne. Näissä nimityksissä näkyy, että jokaisesta itsenäistyneestä maa-alueesta on otettu vastuu joko yksittäisen kuninkaallisen tai kuninkaallisen suvun nimiin. Ehkä 1800-luvulla luotu maita koskeva heraldiikka parhaimmin kuvaa nykyäänkin näitä omistussuhteita. Olen antropologina havainnut, että lähes mikään omaisuus ei ole hyvässä huolehdinnassa, jollei se ole laillisen omistajan vastuulla. Laillisella omistajalla kuuluu olla huolehtimisessa tarvittavat rahavarat ja muut tarvittavat resurssit. Myös omistaminen on työtä.

Taivas.

Tuolla jo kymmenen käskyn tuottamalla ohjeistuksella voidaan tehdä myös maan päällisestä elämästä lähes taivaallista. Kun ihminen elää maan päällä kuin eläisi jo taivaassa, hänen elämänsä voi olla taivaallisen hyvää ihmisen elämää. Ihmisen elämänlaatu on silloin kohdallaan.

Miksi siis viittoa pilvien tuolle puolelle taivasta kaivatessaan tai sinne pääsyä odotellessaan?

Taivaskaipuusta suomalaisittain olen lukenut oivallisen kuvauksen kirjassa Rottien pyhimys (Anneli Kanto Gummerus 2022). Ihmiset myös Suomessa ovat panostaneet varojaan ja työpanostaan, johtamistaitoaan ja tahtoaan kirkkojen rakentamiseen. Kirjassa Rottien pyhimys kerrotaan, miten kirkon seinien kuvittajien ammattikunta loi kirkon seiniin näkyviin Raamatun kertomuksien sekä varottavia että tavoiteltavia näkymiä. Kirjan mukaan seinien kuvitus olisi ollut kuin sen aikaiset ihmiset eivät olisi kuunaan päivänä nähneet minkäänlaisia kuvia. Tämä on mahdollista, mutta on yksilöittäin mahdollista myös se, että kuvien herättämät näkymät olivat ilmaisu nostalgisuudesta, jonkinlaisesta menneisyyden kaipuusta, vaikka kuvituksia ei tavallisen sen aikaisen kansan silmiin missään olisi tullut esille.

Koska haluan pitää nämä oivalluksiin perustuvat tarinani mahdollisimman lyhyinä, en jaarittele näitä suomalaisten ehkä sisimmässään ja sydämessään tuttuja asioita pitkään, vaan antropologi hyppää uuden tietämyksen, kvalifysiikan, siiville. Kvalifysiikka tutkii maapallon elämänolosuhteita globaalin planeettamme maapallon eri puolilla. Suomi suomalaisten omana maana sijoittuu pohjoiseen, leveyspiireiltään läntisen pallonpuoliskon Alaskan kohdalle. Suomen sää- ja maasto-olosuhteet ovat siis arktiset olosuhteet. Ei ole siis lainkaan ihme, että elämän aikana ihmiset kaipaavat kohti isän ja äidin kotia, taivasta. Ajatellaan hyvinkin rehellisesti, että taivaassa tulevat elämänolosuhteet ovat paremmat kuin jäisellä maapallolla.

Kun puhutaan siis maapallon asuttamisesta, puhutaan ihmisistä, jotka tuottavat tuon asumisen: rakentavat kodit, tiet, kirkot ja kaikki ihmisten toimiin tarvittavat rakennukset. Ihmiset ovat maapallon asuttamisensa aikana luoneet ihmisolennolle sopivaa ja tarvittavaa infrastruktuuria elääkseen maan päällä. Maan päällä ihminen syntyy isänsä ja äitinsä lapseksi. Ihminen lajina on biologinen nisäkäs. Ihmiselle syntyvä lapsi on pitkään, jopa parikymmentä vuotta elämänsä alussa, riippuvainen vanhemmistaan ja näitten tuesta opetellessaan kaikkea tarvitsemaansa aikuiselämää ja vastuuta varten. Kirkko on rakennettu ja tuotettu Raamatun perusteista opetusta varten, jotta ihmiset eivät unohtaisi alkukotiaan, joka on taivas.

Miten tämä asia selittyy nykyihmiselle?

Nykyään skeptikotkin huomaavat jopa luotainten lähettämien valokuvien avulla, että aurinkokunta planeettakuntana käsittää muitakin planeettoja kuin maapallon. Maapallo aurinkokunnan planeettana on niin sanottu kiviplaneetta. Luonnehdin maapalloa myös luontoplaneetaksi ja ihmisten eläväksi planeetaksi. Elävän planeetan ihmisten elämästä on nykyään paljon tietoa. Ihminen on vastuussa maapallosta ja sen eläin- ja kasvikunnasta, sekä sen planeettaolosuhteista nykyään jo kestävän kehityksen nimissäkin.

Kuolema pelottaa ihmisiä ja pelkoon on myös syytä. On myös mahdollista uskonnon avulla tuudittautua elämään lähes pelotta. Seurakunnan yhteinen käsitys maanpäällisestä ja taivaallisesta elämästä tuo ihmisille tarvittavaa uskoa ja toivoa elääkseen maan päällä sen luvatun ja määrätyn elämänsä ajan rohkeana ihmisenä, osana sitä kansaa, jonka parissa elää. Ihmisen on lupa uskoa, vaikka meitä nykytietämyksessä ympäröi skeptisyys uskoa enemmän.

22.11.2025 Tarja Kaltiomaa

Kvalifysiikka: Elementit rakkaus, tuli ja tuuli

Kirjoittaja: Tarja Kaltiomaa

Kuvitus: Tarja Kaltiomaa

#elämänlaatu #kvalifysiikka #alkuelementit #elementit #antiikinfilosofia

Ihmisen alkuperä on henkinen ihminen, tämä kerrotaan yleisesti hyväksytyssä ja pyhänä pidetyssä kirjassa Raamattu. Aiemmin tässä blogissa kirjoitin jo alkueleenteistä, jotka maanpäällisessä käsityksessä tunnustetaan ja länsimaisen kulttuurin kehityksessä mainitaan olevan tuli, vesi, ilma, maa. Nämä ovat peruselementit, jotka elementteinä tavallisesti mainitaan. Kirjassa Nykysuomen sivistyssanakirja Vierasperäiset sanat sanasta elementti sanotaan, että sana tarkoittaa alkuaine antiikin merkityksessä, perusosa, (perus)aines, perustekijä. Nykysuomen sanakirjassa antiikin elementteinä mainitaan nuo jo mainitsemani maa, vesi, ilma ja tuli eri järjestyksessä. Ihmisen elämän kannalta alkuelementit voidaan nykyään mainita halutussa järjestyksessä, koska niiden kaikkien vaikutus ihmiselämään on tunnettu ja tunnustettu vaikutus ja näin on myös länsimaisessa tieteen ja filosofian piirissä. Kirjassa enempi kuvaus elementeistä on vahvaa ja lähes runollista kirjoitusta ja myös elementti-sanan todellista kulttuurista käyttöä kuvaavaa.

Aiemmin kvalifysiikan tietoalan kirjoituksessani olen maininnut näiden antiikin elementtien lisäksi myös otsikon rakkaus, tuli ja tuuli sekä elementin nimeltään aika ja avaruus, sekä käsitteen aika-avaruus.

Elementtien tuntemus maanpäällisessä tietämyksessä, niiden käyttäminen kirjoituksissa ja tunnetun tieteen kuvauksissa, kertoo ihmisen maan päällisen elämän kehityksestä ja siitä, miten ihmisillä on ollut mahdollisuus kirjata kirjoituksena tietämystään mm. elementeistä.

Kiinalaisessa tietämyksessä (tiede, filosofia, elämäntapaoppi, elämänoppi) esiintyy elementit maa, vesi, tuli, tuuli ja tyhjyys. Voisi ajatella sanan tyhjyys tarkoittavan nykyistä länsimaiseen tietämykseen nykyaikana saatua avaruus tai aika käsitettä, tai jopa näitten yhdistelmää aika-avaruus. Kielellinen ilmaisu ei aina kuvaa kokonaan sanan tarkoittavuutta siinä kulttuurissa, missä sanaa käytetään tai sana on syntynyt. Myöhempi tulkinta on selitystulkintaa sanan osalta. Oma vaikutuksensa sanan ymmärtämiseen on myös kulttuurivaihdolla ja käännöskirjallisuuden tuotolla siinä, miten sana ymmärretään kohdekielen kulttuurissa.

Antiikin elementit maa, vesi, ilma ja tuli

Aiemmin olen kirjoittanut, että maan päälliset fysiikan lait on luotu maapallo-olosuhteitten ulkopuolelta, mikä on nykyään mahdollista käsittää mm. Raamatun ja Kalevalan kertomusten myötä. Sittemmin antiikin ajan ja eri aikojen tiedemiehet ja tieteilijät (myös naiset ovat olleet maanpäällisiä tietäjiä, mutta nykyaikaisessa tiedeilmapiirissä lienee hyväksyttyä puhua tiedemiehistä) luonnonlait ja fysiikan lait on todennettu ja todistettu tieteen periaatteiden mukaan eri aikoina. Sittemmin tultuaan todistetuksi fysiikan lait on vahvistettu ja niistä on tullut luonnollinen osa hyväksyttyä maailmankäsitystä ja ihmisten arkea, arjen tietämystä. On ollut suuri monesti ihmeellinen ja usein ihmisen käsityskyvyn ylittävää alkaa tottua tähän uuteen maailmaan, joka on maapallo aurinkokunnassa. Nykyään ihmiset runollisesti saattavat kuvata auringon nousua ja laskua, mutta vanhoissa kirjoituksissa ilmiötä on saatettu kuvata sen uutuuden ja siten ihmeellisyyden vuoksi myös kuvissa ja kirjoituksissa. Avaruudellinen maailmankäsitys on saanut jotakin uutta ja siksi asiasta on nähty vaivaa myös kirjoittaa tai piirtää. Jo aikojen alussa maapallolla on myös luotu kuvitusta, joka kuvitus on ollut mahdollinen tulla todeksi sitä mukaa, kun ihmisten elämään on tullut todeksi mahdollisuus kuvan esittämiseen esimerkiksi valokuvana, kuten nykyaikana asian tunnemme. Taulujen joukossa, joita luonnollinen ajattelumme pitää maalauksina, saattaa olla myös niin sanottuja luomakuvia, jotka ovat enemmän luotuja valokuvia kuin ihmisten siveltimillä tuottamia kuvia. Tämäkin on vanhojen kuvataiteen mestareitten pitänyt aikalaisilleen todistaa: ne on pitänyt todistaa maalauksiksi, muuten olisi saattanut tulla syytetyksi noituudesta, mikä olisi vaarantanut koko perheen. Todistaminen on saattanut tapahtua niin, että esimerkiksi kuvan ylle on levitetty taikinamainen kalvo, jonka mestari on taitavasti siveltimensä avulla poistanut ja tuonut maalauksen eli valokuvan näkyviin. No, tämä osuus on omaa selitystäni tuottaa asioille järkiperäinen ja hyväksyttävä näkemys.

Seinälläni on valokuva Maria Magdalenan synnytys. Kirjoitin valokuvasta ihailemieni kirjojen ja elokuvien tuottajille ja lähetin näkemyksen sähköpostina, jaan tämän kirjoituksen esimerkkinä siitä, että luovuus voi olla myös taikaa, ja siis myös valokuvia aika aikain.

Kertomus Da Vinci koodi Magdalenan mahdollinen tarina

Da Vinci -koodi -kirjasarjan päätelmäksi tutkijat olettavat, että Jesus Nasaretilaisen sukulinja olisi jatkunut Magdalan Marian myötä Ranskassa Marian matkustettua raskaana olevana naisena pois niiltä sijoilta, joissa oli eletty nykyään Pääsiäisen tapahtumina tunnetut Raamatun kertomukset.

Olen vakuuttunut sekä elokuvan että siitä tehdyn kahden kirjan perusteella, että asia on juuri niin. Maria Magdalena on ollut Jeesus Nasaretilaisen kihlattu ja Jeesuksen onnettoman kuoleman ja kärsimyksen jälkeen hänen kihlattunsa on saanut lapsen ja siis synnyttänyt jälkeläisen Ranskan alueella. Uskon, että paikalliset ja aikalaisten kertomukset on nähtävissä ja sekä henkisen että mahdollisten esineellisten ja paikkakunnallisten todistusten mukaan on mahdollista, että Jeesuksen ja kihlattunsa sukulinja on sittemmin jatkunut maan päällisessä maailmassamme.

Sattumalta löysin valokuvan, joka omasta mielestäni todistaa Marian lapsen syntymän tapahtuneen. Valokuva on tauluna seinälläni. Valokuva on tavattoman tumma eikä siinä erotu juuri sävyjä, vain valo äidin ja lapsen ympärillä, heidän ympärilleen kokoontuneita ihmisiä.

Kuvasin taulun eilen ja huomasin vasta äsken, että kuvassa on enemmän nähtävää kuin aluksi paljaalla silmällä voi nähdä. Liitän valokuvan kirjan yhteyteen.

Espoossa

Espoossa 6.11.2025 Tarja Kaltiomaa, kirjailija

Kuva: Kuvattu taulusta, jonka nimi saattaa olla Maria Magdalenan synnytys. Valokuva: Tarja Kaltiomaa

Itse kuva käsitykseni mukaan on valokuva, joka on luomakuva tilanteesta.

Ajanlaskun kertomukset Raamatun Uuden Testamentin tarinoina, ovat olleet mainittujen antiikin ajan elementtien tiedon ja tieteellisyyden alaisuudessa ihmisten arkista elämää. Ihmiset ovat saattaneet olla lievässä euforisessa tilassa ihmetellessään kaikkea sitä uutta, mitä elämässä heillä on ollut. Heillä on jopa saattanut kirjoituksissaan olla laajempi sanavarasto mielessään asioita kuvatessaan, mutta kielen ja kulttuurin rajoitukset ovat olleet voimassa olevia estoja kirjallisten merkintöjen tuottamisessa. Samoin käsitys siitä, mikä on oikein aikalaisia ihmisiä kohtaan, on tietenkin myös rajoittanut asioitten kuvaamista, ja mielen euforisuudesta huolimatta asiat on pitänyt kuvata mahdollisimman arkisina ja tavanomaisina asioina. Kaikille tuon ajan ihmisille on ollut melko uutta elämää iäisyyksissä maan päällinen elonsa. Myös Jeesuksen syntymästä on kuvitusta ja aiemmin jopa internetissä esittämäni valokuva, ks. Facebook-sivu (The Writings of) the Philosophy of Christianity.

Evankelisten tarinoitten päähenkilöillä ei ole ollut vielä nykyaikaista maailmankäsitystä totuttuine tapoineen ja arkineen – kaikki on heille itselleenkin ollut silkkaa ihmetystä. Siksi tarinoin nykyään hieman toisin kuin kirkollisessa tarinankerronnassa näistä päähenkilöistä. Järkeeni kuuluu, että Neitsyt Mariana tunnettu nuori nainen ei ollut köyhistä olosuhteista, vaan oli tullut varakkaan perheen tyttönä raskauden tilaan tulen eli nykyään rakkautena tunnetun elementin vaikutuksesta. Rakkaus on henkinen voimavara, kerron uudessa kirjassani Kristillinen filosofia (kirjoitusajankohta 2001 – 2005). Alkuelementti tuli on saanut suomalaisen kirjotusasun rakastaa. Kun sana rakastaa puretaan alkuihmisen käsitykseen, siitä tulee RA = aurinko, kastaa sataa vettä. Alun perin rakastaa tarkoittaa aurinkoa ja vesisadetta. Sana rakkaus tarkoittaa auringon vaikutusta maan päälliseen elämään. Rakkaus polttaa kuin tuli ja on naisellinen alkuelementti, vesi viilentää ja tuottaa kasvun mahdollisuuksia. Muitakin sananselityksen mahdollisuuksia toki on. Selitys on selitystä, ei sinänsä tiedettä. Jo ennen ajanlaskun alkua Egyptin kulttuurin kukoistuksen aikaan, oli muotia puhua auringosta RA:na. Ra sitä ja ra tätä. Auringon valtakausi oli todellisuutta ihmisten elämässä. Sittemmin aurinko ja käsitys auringon vaikutuksesta on arkipäiväistynyt. Kuitenkin auringon voidaan olevan alkuelementti tuli tuottoa jo sen kuumuuden vuoksi. Kirjassani Tummat pilvet kerron miten ihmisen vaikutus maan päällä tuottaa vuorovaikutusta jopa säätiloihin, joita koemme ihmisinä eri puolilla maapalloa. Kirjassa on siis eräänlainen kvalifyysiikan näkemys ja teoria.

Mistä ihmiset tulivat?

Ihmisiä, niin sanottuja itämaan tietäjiä, oli maan päällä jo olemassa. Nämä olivat idän ihmisiä, joita oli tuotettu ja luotu maan päälle näiden keskinäisenä luomistyönään. Ihminen sellaisena luonnollisena luonto-olentona, jona sen fenotyypiltään, fenonyymiltään ja anatomialtaan nykyään tunnemme, on luotu vasta maan päällä. Sitä aiemmat ihmiset ovat niitä ihmettelijöitä, joilla oli vain henkensä ja sittemmin ihmisyyden tultua tunnustetummaksi, myös sielunsa ihmisinä.

Kirjailijana kirjoitan ja puhun vakavista asioista nykyään autuaasti suomen kielellä, joka on henkimaailmojen ja henkisen elämän, myös luontoelämän, vanhin kieli. En olisi ilman tätä suomen kielen osaamistani voinut purkaa asioita, joita mieleni päällä kannattelen. Kirjoittaminen näistä asioista kansani ihmisille on suuren suuri helpotus henkisesti. Amen.

Naisellisten selitysten paikka?

Tuli, tuuli, rakkaus, ilma, ja ilman…

Neitseellinen synnytys on totta, ja siten ihmiset voivat rauhassa luottaa kirkon ja Raamatun evankelis-luterilaiseen tarinakerrontaan pyhinä kertomuksina.

Eihän olisi vaikeata läheisten ja sukulaisten kesken sopia ”pelisäännöistä” elämässä ja maan päällisessä elämässä, kukin vain alkaa noudattaa sovittuja sääntöjä. Ei vai? On? Säännöt muuttuvat ja niitä ei enää muisteta. Mitä hän sanoikaan, en muista, hän  on kuollut. Siksi kuten kirjotuksessa Lukemisen historiaa kerron, asioita on alettu kirjoittaa muistiin. Nuori ihminen on aina epävarma eikä alun alkaenkaan jokaisella ollut, kuten nykyään pidetään itsestään selvyytenä, omia rakastavia vanhempia ohjaamassa aikuiselämän alkutaipaleella. Ei niin, vaan arvostelijoita on ollut sitäkin enemmän. Nykyään ymmärrän arvostelijoitten ja tuomitsijoittenkin kanna: he ehkä ovat halunneet tuominnallaan ja arvostelullaan kyseenalaistaa toisen ihmisen elämää ja elämäntapaa oman hämmennyksensä vuoksi. Jospa he ovat voineet lukea sääntöjä ja ne ihmiset, joiden elämää he arvostelevat, eivät ole näitä sääntöjä nähneetkään, vaan elävät elämäänsä sen mukaisesti, mitä elämä tuottaa, tilanteen mukaan. Jotta jokin tolkku ja hyvät tavat muistettaisiin ja noudatettaisiin, ei aina ole ehditty puhua vain kannustavasti ja opettavasti, vaan hyvin usein pelon ja tuomitsemisen avulla huolia purettu.

Harmaat syntyivät maan päälle siten, että oli olemassa jo ihmistyyppiä idän ihmisten myötä, kiinalaiset ja muut itämaiset ihmiset ja näitten fenotyyppi, eli tyypillinen ulkonäkönsä. Harmaat syntyivät ennen Egyptin aikaa perheittensä lapsina. Näistä kuitenkin tuli melkoisen eri näköisiä vähitellen, valkoisia. Nämä olivat herrakansaa alun alkaen ja saattaapa olla että heidän geenityyppiään tarinoitten alkusijoilla syntyi myös pohjoisista olosuhteista lähtöään. Valkoihoisten ikiaikainen valtakausi maan päällä oli siis alkanut ja jatkuu edelleen.

Vanhoista harmaitten maailman loppujen tunnelmista olemme nähneet televisiossa ja elokuvissa kertomuksia, mm. Taru Sormusten Herrasta -tarinoina ja vastaavina menneiden muinaisten aikojen kuvauksina. Itselläni on käsitys siitä, että harmaakansan ihmiset saattoivat olla tottuneet yhteismakuusalimajoitukseen, jossa itsensä tyydyttäminen omin käsin oli ankarasti kiellettyä. Jos niin oli tapahtunut, henkisenä tulena saattoi levitä ihmisiin kiihkoa, joka tuotti eri laisissa kuvituksissa sittemmin niin sanottuja orgioita, joissa ihmiset kiihkossaan välittämättä kunkin itsemääräämisoikeudesta ja koskemattomuudesta pylsivät toisiaan usein viinaksien vaikutuksessa. Tällaisista kemuista maan päällä syntyi useita lapsia naisille, eikä näitten lasten isistä ollut sittemmin tietoa. Kirjassani Ruusunmarjoja piikkipensaissa – Vuoropuhelu Simonen kanssa kerron siitä, että ei ole ollut mitenkään itsestään selvää maan päällisessä elämässä ymmärtää lasten ja syntyneitten merkitystä. Menneiden maailmojen elämänjatkumisen käsitys on ollut ihan erilainen, vain ikään kuin yksilökeskeinen metamorfoosi, ei toisen ihmisen synnyttäminen maailmaan.

Toisen ihmisen synnyttäminen maailmaan on ollut tähänastisen elämäntavan iloa ja tragediaa, ymmärryksen hakua ja hapuilua.

Raamatun jälkeen vasta nykyään olen, kuten olen luvannut Egyptin ajan Neferititinä kertoa, mistä tässä maailmatyypissä on kyse, ja tämän kertomuksen olen kirjoittanut kirjassani Kristillinen filosofia, Tarja Kaltiomaa (Mediapinta 2022). Kertomusta olen täydentänyt sittemmin muissakin kirjoissani ja kirjoitukissani.

Vanhojen maailmojen perua on ihmisen henkisyys ja henkiset energiat. Myös ihmisten ja sittemmin Jumalten henkiset ominaisuudet, joita on sanottu myös elementeiksi, koska ne ovat vanhimpia luovuuden aihioita. Ihmiskunta, me tavalliset ihmiset, eri aikakausina olemme maan päällisessä elämässämme olleet eri tavoin valmiuksissa vastaanottamaan tietoa ja ymmärrystä, mitä tässä maan päällisessä elämässä tarvitaan. Infrastruktuurisesti ja ihmisten taitojen, oppineisuuden ja lukeneisuuden myötä eri puolilla maapalloa on tuotettu tietoa ja siten ymmärrys elämästä maailmassamme on lisääntynyt. Nykyään olemme erityisesti tiedon äärellä. Kirjoja on kirjastoissa runsaasti, kirjoja kirjoitetaan ja painetaan edelleen ja tietokoneitten avulla tiedon saaminen on entisestään tehostunut. Nykyihmiseltä ei puutu tietoa, jonka avulla maailmaa voi ymmärtää. Siksi kirjani Kristillinen filosofia on tärkeä: se avaa uudelleen ihmisille ymmärryksen siitä, että ihmisellä on henkinen jatkumo. Nykyaika on osoittanut kirjan tarpeellisuuden. Skeptisyys on ollut lähes enemmän vallalla kuin uskominen ihmiskuntaan, maailmaan, ihmiseen ja ihmisen tulevaisuuteen. Kirjani avaa tietä sille, että vanhaa kirjallisuutta kannattaa myös lukea: se sisältää sellaista tietoa, jota on kirjoitettu ennen nykyistä skeptisyyden valtakautta.

Vanhassa kirjallisuudessa, kuten myös vanhoissa taruissa ja kertomuksista, kerrotaan myös ihmisen julmasta menneisyydestä. Kaikki kirjallisuus pitää suhteuttaa siihen ajankohtaan ja paikkaan, paikkana usein myös menneisyys ja muistaminen tavallaan, jossa kirja on tuotettu. Nykyaikainen lainsäädäntö määrää nykyisen elämäntavan, joten vanhoja tapoja ei ole tarkoitettu kirjoista noukittavaksi käytännön elämään, vaan lukeminen on enemmän viihdettä ja ajankulua, joka virkistää mielikuvitusta ja tuottaa ymmärrystä elämää kohtaan. Vanhoissa taruissa ja saduissa on saattanut olla jokin elämänarvo koetteilla, ja kirjan sankareitten on pitänyt selvitä hyvässä ymmärryksessä kunnioittaen elämänarvoa, mitä kulloinkin tarussa halutaan opettaa, tai välttää sellaista elämässä, jota pidetään moraalisesti haitallisena. Näitä vanhastaan tunnettuja elämänarvoja ovat mm. rohkeus, uteliaisuus, ahneus, kuuliaisuus, rakkaus, uskollisuus, kunnia, tietäminen, ymmärrys jne. Joskus yleisesti haitallinen elämänarvo tai -asenne jossakin tilanteessa onkin ollut tarpeellinen. Ihmisen ajattelu on koko ihmisen olemassaolon aikana ollut monipuolista ja haasteellista, jopa ihan saivarteluun saakka. Tämä on yksi syy sille, että kirjallisuuden harrastusta kannattaa jatkaa. Kirjan lukeminen mielestäni on paras ja hyödyllisin harrastus, mitä sivistyksessä voi olla. Ja sitähän varten käymme myös koulua lapsina ja nuorina. Kodinperintönä lukeminen on arvokas perintö.

25.11.2025 Tarja Kaltiomaa

What a mess???

Siis vaikka uskon neitseellisen syntymän olevan totta, onhan se totta myös monille laboratorion työn tuloksenakin nykyään.

Silti on tärkeää ymmärtää, että biologinen ihmislaji tarvitsee molempien sukupuolten osallistumisen uuden ihmisen syntymän aikaansaattamiseen. Siksi näinä vuosisatoina, joita on ollut ajanlaskun alun jälkeen, on kehittynyt ja kehitetty yleensä kuninkaallisten ja kirkon yhteisvaikutuksessa nykyaikainen yksiavioisuusmallia, jonka suomalainen nimitys on avioliitto. Avioliiton määritelmä on miehen ja naisen naimaliitto. Puritaaninen näkemys avioliitosta ja sen merkityksestä yhteiskunnassa on tosi asia ja rehellisin elämäntavan muoto. Sitä meidän kaikkien on tärkeää jälleen alkaa kunnioittaa ja palauttaa oikeanlainen elämäntapa myös omaan maahamme.

25.11.2025 Tarja Kaltiomaa

Elämäntapa: Seesteisyyden merkityksestä

Lainaan tähän omasta kirjastani Toiminnallinen ajattelu katkelman kappaleesta numero 21: Peruskaava nimittäin toimii sekä niillä ihmisillä, jotka perustavat perheen, että niillä ihmisillä, jotka jäävät ehkä koko iäkseen naimattomiksi miehiksi tai naisiksi. Kun elämästä jää seksuaalisen tyydytyksen hakeminen pois, ihminen seestyy ja hän voi saavuttaa seesteisyyden. Seesteisyys on luovassa ajattelussa tavoitetila, jossa ihminen voi saavuttaa hyvä elämäntason ja hyvä elämänlaadun juurikaan muuttamatta mitään muuta elämässään. Voi seesteisenä ihmisenä elää omaa turvallista tai seikkailullista elämäänsä tyytyväisenä ihmisenä ja harrastaa mielenkiinnon herättäviä harrastuksiaan vapaammin kuin on voinut ennen tätä valintaa osata kuvitellakaan.

Lukija voi bongata tässä kirjoituksessa käsitteen ja elämänarvon vapaus. Rimpuilemme kohti vapautta, mutta tuo rimpuilu rajoittaa sitä. Vapautuminen ja vapaus voi olla oivalluksen takana. Hyvä rakkaus ei rajoita vapautta. Rakkaus on henkinen voimavara.

Olen itse perheihminen ja arvostan perhettä ja perhe-elämää. Kuitenkin osaan ja yritän osata seesteisyydessä ja yrittämällä mahdollisimman hyvin elämässä toimia elää myös naimattomana naisena. Kun ei tarvitse etsiä naisena tyydytyksen mahdollisuuksia, elämässä voi keskittyä moniin arvokkaisiin asioihin ja monet pienetkin asiat vaikuttavat kiinnostavilta. Kyynisyydelle jää vähemmän valtaa.

Saman lukukappaleen edeltävää tekstiä kirjasta Toiminnallinen ajattelu, luku 21 sanotaan näin: Opetuksessani kristillisessä filosofiassa oletan, että ihmisellä on sekä ruumiinsa että henkensä (sielunsa). Ihminen on sen kokonaisuus, että hänellä on sekä fenotyyppinsä eli ulkoinen olemuksena että fenonyyminsä eli sisäinen olemuksensa.

Kuten muissakin biologisissa lajeissa ihmisellä on sisäisenä ”käskynään” jatkuvuus eli suvun lisääminen. Länsimaisessa kulttuuripiirissä tämän asian hoitamiseen on olemassa sivistyksellinen säännöstönsä, joka määrittää mikä on oikein suvun jatkamistoimessa. Kristillisyyteen kuuluu, että mies kosii rakastamaansa naista ja jotta perhe voi muodostua, nainen vastaa myöntävästi. Muutakin käytöstä on, mutta keskityn tässä kirjoituksessa tähän peruskaavaan. Tämä on sivistyksellinen, kulttuurinen ja yhteiskunnallinen peruskaava kristillisyydessä.

Tällä hetkellä, kun tätä kirjoitan yleisessä mediatiedotuksessa ei juurikaan kerrota tästä peruskaavasta, koska yleinen mielipide saattaa nykyään pitää sitä liikaa ihmisten vapautta rajoittavana. Tiedotusvälineet sen sijaan puhuvat siitä(kin), miten ihminen löytää itselleen seksuaalista nautintoa ja tyydytystä.

Tällä viikolla avasin television satunnaisesti ja seurasin sieltä tulevaa ohjelmaa. Nuoret naiset ruudussa kertoivat siitä, että heillä ei ole tulevaisuuden näkymiä, ei onnellisuutta ja siitä, että nykyään nuoret eivät usko juuri mihinkään ja että nuorilla on irrallisuuden tunteita.

Näen kirjoittajana ja filosofina yhtymäkohtia näiden asioiden välillä.

Tyydytykseen ja nimenomaan lyhytaikaiseen tyydytykseen ja nautinnon haluun liittyy asioita, jotka elämässä saattavat viedä ihmistä harhaan. Monet tyydytyksen hakemiseen liittyvät asiat ”koukuttavat” ihmistä ja ajallisessa mielessä yhä enemmän oma aika käytetään tyydytyksen hakemiseen. Tuo aika on pois muusta elämän kokemisesta.

Vaatimattomana neuvona voisin lukijalle sanoa, että mitäpä, jos hän hyväksyisi mainitun kulttuurisen peruskaavan elämän ohjeeksi. Tämä hyväksyminen elämässä voi olla yhtäkkinen oivallus ja parannus elämässä tai sitten viipyvää mietiskelyä ja tasapainottelua, mikä elämässä on oikein. Kuitenkin tämän peruskaavan mietiskely voi jo heti parantaa elämänlaatua ja ihminen kuin huomaamattaan voi alkaa kokea hyvällä tavalla elämänsä mielekkääksi.

Kristillisen elämäntavan kulttuuripiirissä, eurooppalaisessa elämäntavassa, tuetaan sekä elämän jatkumista perhe- ja sukuasiana, avioliittoa miehen ja naisen liittona, että samaan aikaan myös niitten ihmisten elämäntapaa, jotka elävät elämäänsä avioliiton ulkopuolella. Kulttuurisesti, ja myös universaalisesti eri kulttuureissa, häämenot ovat erityinen yhteisöllinen lupa toistensa läheisyyteen, miehen ja naisen yhdyselämään, jossa seurauksena on perheen syntyminen, aviopuolisoitten yhteiset lapset, joista puolisoitten on määrä yhdessä huolehtia, lastan kasvatuksesta, opetuksesta, ruuasta, vaatetuksesta ja asumisesta. Vastuu omista lapsista on pitkäaikainen elämäntapaan sidoksissa oleva vaihe, joka kestää lasten aikuisuuteen saakka ja siihen saakka, että nämä perustavat vuorostaan oman perheen ja avioituvat kukin tahollaan. Jopa kristillisissä maissa maiden kulttuuriset tavat saattavat vaihdella, mutta periaatteessa on tarkoitus, että perheen lapset aikuisina avioliiton solmittuaan eivät enää ole vanhempiensa vastuulla ja vanhempiensa vastuu lapsistaan päättyy. Kulttuurisesti edelleen: eri maissa on hieman erilaista elämäntapaa sukuyhteyksien suhteen, joissakin kulttuureissa tiivis yhteydenpito sukulaisyhteyksissä jatkuu ja siten jokaiselle muodostuu sosiaalinen verkosto sukulaisuuden myötä elämää turvaamaan.

Miksi siis avioliitto?

Avioliitto on lupa keskinäiseen läheisyyteen pariskunnan osalta, ei mikään elämäntavan nyanssi tai valintakysymys yhteiskunnassa, kuten viime vuosikymmenet näyttävät asian käsittäneen mm. maassamme Suomessa. Avioliittoinstituutio perustuu tarkoin lainsäädäntöön ja sillä turvataan myös se, että maahan ei synny liikakansoitusta. Tämä on tärkeä näkökulma maamme pohjoinen sijainti huomioon ottaen. Hyvän elämänlaadun turvaaminen on tärkeä näkökulma, jolloin yhteiskunnallisessa säätelyssä on voitava huomioida, että yhteiset resurssit erityisesti asumisen suhteen riittävät kaikille kansalaisille. Tästä eräänä ilmiönä voidaan huomata, että kun elämänikä on pidentynyt monilla vuosikymmenillä aiempaan verrattuna (hyvinvoinnin seurauksena), asumisen resurssit riittävät nykyäänkin hyvin, kun syntyvyys on alentunut.

Tällöin on kyseessä ns. täydentyvä syntyvyys maan alueella.

Täydentyvä syntyvyys on nimenomaan hyvinvoinnin ja hyvän elämänlaadun seurausta.

Jokaisen ihmisen aikuiseksi varttuessaan tulee ottaa huomioon, että niin sanottua seksuaalista tyydytystä ei voida pitää ihmisen perusoikeutena, ei etenkään siten, että tyydytys saavutettaisiin toisen ihmisen tuottamana. Jos yksilöllä olisi tällainen elämänkäsitys tai vaatimus itseään kohtaan, hänen kuuluu avioitua vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa. Tämä on elämän jatkumisen tarkoitus: suuri tunne, rakkaus ja rakkaus jopa fyysisenä läheisyytenä, tuottaa elämän jatkumisen, jälkeläiset eli perheen lapset maailmaan. Rakkaus varmistaa sen, että puolisot yhdessä kykenevät huolehtimaan lapsistaan ja jälkeläisistään. Muuta tarkoitusta mainitulla tyydytyksellä ei ole, muu vaade on ihmisyyden vastainen.

Siksi seesteisyys on tarpeellinen asia osata ihmisenä.

Kun ihminen elää avion ulkopuolella ja siis ei ole avioitunut, hänellä ei ole oikeutta odottaa toiselta ihmiseltä seksuaalista tyydytystä.

Kun sivistynyt aikuinen ihminen osaa seesteisyyden elämäntapana, hän voi hyvin ja voi elää hyvälaatuista elämää yksin tai osana sukunsa piiriä tai muuta itselleen sopivaa ihmisyhteisöä tai elämänpiiriä.

Seesteisyys on tärkeätä osata ja hyväksyä elämässä.

Vaikka ihminen olisi osan aikaa elämästään avioliitossa, elämän varrelle saattaa tulla vuosia, jopa vuosikymmeniä, jolloin elää avioliiton ulkopuolella. Myös avioliitossa elävien kannattaa osata seesteisyys, koska on jopa luonnotonta vanhan avioparin harjoittaa sitä läheisyyttä keskenäänkään, jonka seurauksena lapsia syntyy. Avioliitto ja siinä osaaminen elää, on arvokas yhteiskunnallinen sitoumus, jonka arvoa kannattaa kunnioittaa koko elämän ajan. Vaikeata on kuvitella arvokkaampaa elämäntapaa kuin aviopari, jonka liitto on kestänyt kaikki elämän myrskyt ja joka jatkuu yhteisenä elämänä kuolemaan saakka. On mahdollista, että näitten parien salaisuus on nimenomaan seesteisyyden osaaminen.

Arvokasta elämää seesteisyyden avulla voivat elää naiset neiti-ihmisinä ja miehet poikamiehinä – koko elämänsä ajan.

Siveä ja säädyllinen yksineläminen neiti-ihmisenä tai poikaihmisenä on toisaalta myös tärkeä yhteiskunnallinen kulmakivi, jossa ihmiset arvostetun perhe-elämän sijaan voivat omistautua vahvemmin jonkin muun elämäntehtävän täyttämiseen, kuten kutsumuksen tai yhteiskunnallisen velvoitteen täyttämiseen.

Jo tästä katselmuksesta voidaan todeta, että elämä luo ihmisen eteen paljon haasteita ja valinnan mahdollisuuksia. Itsetuntemus on tärkeä asia, jota valitettavan harvoin on vielä nuorella iällä kenelläkään. Siksi suvun ja perheen asema, keitä on omassa suvussa, minkälainen viitekehys elämälle on suotu, ovat niitä ainakin aluksi viitteellisiä seikkoja itsetuntemuksen osalta. Itsetuntemus on nimenomaan erittäin yksityinen asia, ja saattaa olla, että itsetuntemukseen ei ole olemassa muita keinoja, kuin itseensä tutustuminen erilaisista viitekehyksistä huolimatta ja niidenkin olemassa ollen. Ihminen on psyykkis-fyysinen kokonaisuus – ehkäpä tämä kelpaa elämän tien itsetuntemuksen viitepylvääksi.

Seesteisyys ihmisenä: mitä seesteisyys on?

Kun ihminen elää aikuisena avion ulkopuolella, hän voi olla seesteinen, kun hänen ajattelunsa – ns. ajatushyrrä (uusi teoria hyrrä) pyörii hartiaseudulla eikä ihminen elä seksuaalisen kiihottuneisuuden tilassa. Seesteinen ihminen on vapaa ajattelemaan asioita ilman pakottavaa tarvetta toisen ihmisen läheisyyteen. Myös muut ihmistä usein vaivaavat riippuvaisuudet saattavat olla seesteisyyden esteenä, kuten tupakointi, alkoholin liiallinen käyttö ja muut riippuvuudet, mutta varsinaisesti seesteisyydeksi sanotaan elämäntapaa, jossa ei ole tarvetta seksuaaliseen tekoon tai yhteyteen kenenkään muun ihmisen kanssa. On ehkä sanottava tässä yhteydessä myös, että joskus erittäin tuomittavana pidettyä itsetyydytystä on ehkä tehtävä, jotta jaksaa pitää tasapainossa oman mahdollisen seksuaalienergiansa. Itsetyydytyksellä saa ajatuksensa kuriin ja hyrrän pyörimään jälleen hartiaseudulla. Kristillisyyden eri aikoina itsetyydytystä on moitittu ja sitä on pidetty tuomittavana tekona, niin sanottuna itsesaastutuksena. Tässä kannattaa katsoa myös mielipiteen sanojaa: onko ollut vaikeata vietellä nuoria ihmisiä, jos nämä ovat tehneet tyydytyksensä omin käsin? Kuitenkin elämäntilanteen huomioon ottaen itsetyydytys on parempi asia, jolloin ihmissuhteita ei sotketa itsekkäiden tunne-elämän ja tuntemusten vuoksi hakemalla väliaikainen tyydytys toisen ihmisen avulla. Yhteiskunta olisi rauhallisempi ja ihmiset järkevämpiä, jos itsetyydytyksen ajateltaisiin olevan vain ihmisen yksityinen asia.

Hyrräteoria on oikeastaan vain kuva, ja lisään sen tähän myös, se on myös kirjassani Antropologia psykologian taustalla, julkaistu ensimmäisen kerran Facebook-sivulla Tmi Tyhjapaperi.

Kuva on julkaistu ensimmäisen kerran Facebook-sivullani Tmi Tyhjapaperi Tarja Kaltiomaa. Psykologinen teoria: Hyrrä. Ihminen voi periaatteessa vaikuttaa omaan ajatteluunsa ja ajatusmaailmaansa. Erilaiset tunnetilat ja fixiot saattavat pitää ajatuksen eli ”hyrrän” pyörimässä eri kerroksissa vartalossa. Oheinen piirros kuvaa suuntaa antavasti, mistä teoriassa on kysymys. Ihminen tuottaa käytöksellään ja puheellaan ilmaisua siitä, missä kerroksessa hyrrä kulloinkin pyörii. Äly hoi, älä jätä. Lukemalla sivistynyttä kirjallisuutta ja katsomalla hyviä elokuvia hyrrän voi saada nousemaan hartioiden tasolle, jolloin puhe ja puheenparret sivistyvät. Hyvän käytöksen kirja on hyvä hyrrän nostatuskirja. Näin sellaisen Kierrätyskeskuksen ilmaishuoneessa.

Kun seesteisyys ja seesteinen elämäntapa yksin elettäessä on arvostettua, hyrrä-teoriallakin on käyttöä. Nykyaikainen aikuisen ihmisen vaikuteympäristö saattaa tuottaa näkyviin sellaista aineistoa, kuvia, piirroksia, elokuvia, tekstiä, joka horjuttaisi vakautta elää ilman ns. seksisuhteita. Itsetyydytyksellä voidaan saavuttaa nopeimmin ajatusten tasapaino takaisin ja siten myös seesteisyys, seesteinen seksitön mieliala.

Ihmisen ikä on pitkä.

Eri ikäkausina ihmistä houkuttaa, koukuttaa ja vaivaa ikäkauteen kuuluvat mietteet. Hedelmällisyysiän tärkein tavoita on avioliiton solmiminen ja perheen perustaminen. Tämä ei kuitenkaan onnistu populaatiossa kaikille. Myös sen vuoksi yksin elämisessä helpottaa seesteinen elämäntapa, seksittömyys.

On myös muita seikkoja, jolloin ihmisen on legitiimisti oltava seksitön Alaikäiseen ei pidä kohdistaa seksuaalisia tekoja, koko lapsuuden aika on seesteisyyden aikaa. Myös nuoruus on parasta elää seksittömästi ja seesteisenä nuorena ihmisenä. Sairaus ja vammaisuus ovat myös selvä syy elää seesteisesti ja siis seksittömästi. Vanhana aktiivisen avioelämän loppuvaiheissa suhteeseen hiipii seksittömyys, joka olisi elämän laadun kannalta parempi hyväksyä kuin taistella seestymistä vastaan.

Kristillisessä opissa nuoret aikuisuuden kynnyksellä osallistuvat rippikouluun. Rippikoulu on aikuistumisriitti, jossa pappisopin saaneet kirkolliset toimija kertovat nuorille elämän tosiasiat ja perheen muodostamisen vaiheet kulttuurissamme. Rippikoulua on joskus harhaanjohtavasti sanottu niin sanotuksi naimaluvaksi, mutta siitä siinä on kyse vain yhteiskunnallisena asiana, jossa kun nuori tulee täysi-ikäiseksi, hänellä on rippikoulun käytyään lupa kirkolliseen avioliittoon vihkimiseen. Nuorelle rippikoulun käymisen myötä tulee oikeus osallistua seuraelämään ja nuorten tanssiaisiin ja siten alkaa tutustua oman ikänsä ihmisiin myös tuleva avioliitto tähtäimenään. Avioliittoon astuminen on eräs elämän vaativimmista vaiheista ja sen onnistumiseen muun elämän ohella saattaa kulua useita vuosia. Tutustuminen, rakastuminen, kihlaus, kuulutukset, häät – avioliitto. Perhe, mahdolliset yhteiset lapset, koti, työpaikka. Nyky-yhteiskunta on nuorille vaativa; samaan aikaan, kun valmistautuu elämänsä tärkeimpään ihmissuhteeseen, pitää opiskella ammatti, jolla perheen elättää. Suomessa tämä vaatimus koskee nykyaikana molempia sukupuolia, miehiä ja naisia. Parhaimmin nämä vaativat vaiheet toteutuvat, kun osaa ihmisenä seesteisyyden, kun osaa seesteisyyden, voi osata myös mitä parhaimmin uskollisuuden.

26.11.2025 Tarja Kaltiomaa

Energiat: Elämän tien valintakysymyksiä

Palaan ensimmäisiin kirjoituksiini usein. Ensimmäiset kirjoitukseni aikuisiällä ja yleensä vapaan kirjoituksen tuotokseni ovat kirjassani Kristillinen filosofia, joka on muodollinen neljä erillistä osaa sisältävä kokonaisuus. Kirjan osat ovat Ihmisen kulttuurinen kehitys, Mediatiedotuksen vaikutus ihmiseen, Ihmisen henkinen jatkumo ja Perheen ja suvun merkitys elämän jatkumisen ja sivistyneen elämäntavan kannalta. Kirjassa on perusteellinen ja alkutieteellinen selvitys ihmislajin peruskysymyksistä ja lajitoimivuudesta myös yksilön osalta. Ihminen nykytietämyksen valossa on psyykkis-fyysinen kokonaisuus yksilönä, joten ihmistä yksilönä ja lajina voi ymmärtää tältä pohjalta, perusteilta, joissa on huomioitu sekä ihmisen henkisyys että fyysinen puoli. Olen kaikissa kirjoituksissani viitannut näihin tietoihin käsitteillä fenotyyppi ja uudella käsitteellä fenonyymi. Käsite fenonyymi on tieteellinen termi, jonka avulla voidaan myös kirjan ensimmäisen luvun käsitteistöä Ihmisen kulttuurinen kehitys arvioida kansakunnittain, heimoittain ja syntyjään. Tällaista tutkimusta nykytieteessä sanotaan geenitutkimukseksi. Nykytieteessä on havaittu, että ihmisellä on yksilöllinen DNA-koodisto, jonka jälkien tutkimuksen avulla selvitetään rikoksia laboratoriotutkimuksella. Näin kirjani ensimmäinen osa on täysimittaisesti tieteellisen tutkimuksen selityksenä nähdä geeniperinnön liittyvän maailman valloittamiseen ja ihmisten kansakuntina maan päälle syntyneen.

Ihmiset ovat taiteen avulla kuvanneet maalauksissa ja kirjoituksissa ihmisolennon ihmeellisyyksiä. Kun ymmärtää, mihin teoriat perustuvat, kaikki tuotettu kirjallisuus ja taide, myös uskonnollinen taide ja uskonnon harjoittamiseen liittyvät riitit ja pyhät toimitukset selittyvät. Näitten avulla ihmiset tunnollisesti toteuttavat maan päälliseen elämäänsä saatua käskyä ja velvollisuutta muistaa teot, joita on tehty. Tämä on tuttua kirkossa käyville ihmisille, jotka ovat myös niitä ihmisiä, jotka perinteisiin nojautuessaan kantavat velvollisuutta muistaa ja velvollisuutta noudattaa säällistä ja siveää elämäntapaa. Säälliselle ja siveälle elämäntavalle on myös tieteellinen perustelunsa: lajiterveys.

Ihminen yksilönä on usein tunteita täynnä. Kirjallisuuteen hyvin perehtynyt lukija ymmärtää sanastollisesti ja kuvaannollisesti ihmisen erilaisia tunnetiloja ja niitten vaikutusta ihmisen käyttäytymiseen.

Rakkaus on vahvin voima ihmisessä. Rakkaus ylittää esteet ja rajat toimia sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti.

Muita erilaisia elämänarvoja kuvaan kirjassani Kristillinen filosofia runsaasti. Kirja ei ole tyhjentävä kertomus kaikesta ihmiseen ja ihmislajiin liittyvästä, vaan se on kooste kaikesta siitä mitä yksilönä ja vapaan kirjoittamiseni alussa koin osana ihmisyhteisöä, perhettä, sukua ja työyhteisöä eläen kaiken aikaa silloisen mediatiedotuksen piirissä: radio, lehdistö, televisio, taidemaailma, tieteen kuvaukset televisiossa ja lehdistössä. Kirjallisuus, kirjat, lukeminen on ollut lapsena jo tärkein harrastukseni, joten sanavarastoni on kehittynyt laaja-alaiseksi sen vuoksi, että en ole pitäytynyt lukemisessani yksipuolisesti kirjatarjontaan, vaan olen lukenut monia kirjallisuusgenren kirjoja ajanvietteeksi ja viihtymykseksi.

Viihtyminen elämässä saattaa olla hyvällä tasolla kirjallisuuden ja taiteen avulla, näin on omalla kohdallani.

Tämän perusteella luon teorian, jossa ihminen suuntautumisessaan elämässä ja suuntautumisessaan tulevaisuutta kohti voi valita tien, jossa poimii niitä elon kukkasia, jotka ilahduttavat ja tuottavat tyytyväisyyttä. Jotka kokee ajatuksellisesti ja jopa kehollisesti tyytyväisyyttä aiheuttavaksi, energiseksi. Ihminen valitsee vaikuteympäristössään itseään miellyttäviä asioita ja tuottaa itselleen viihtyisän ympäristön. Jokainen päivä voi olla hyväntuulinen ja miellyttävä päivä, jolloin voi elämästä nauttia ja kohdata jotakin opittavaa, yleensä miellyttäviä asioita tällä elämän valintojen polulla.

Toinen mentaliteetti liittyy enemmän kieltäymykseen. Ihminen tahtoo elää hyvin, ja alkaa noudattaa ohjeita ja mahdollisia kieltoja elämässään. Lopulta saattaa tulla eteen lähes tyhjiö, lähes nihilismin kaltainen kieltäymyksen tila. Jos näitä kahta elämänmentaliteettia voi vapaasti ihminen noudattaa, on todennäköistä, että käytännön valinnat elämässä on näitten molempia niittykukkien poimimista. Sopivasti sen mukaan, mitä elämänpolku tuo vastaan.

Tässä elämänopin mallissa, johon liittyy runsaasti ajattelua, kulttuurista oppimista, ihmisistä välittämistä, vapauden aatteet (elä ja anna toisen elää), tulisi kohdattavaksi runsauden pula ja niin sanottu infoähky, jos ihminen ei kuitenkin pidä erittäin tärkeänä tutustua elämänsä tärkeimpään ihmiseen hyvin ja rakastavasti: itseensä. Itsensä tunteva ihminen ei elämän noutopöydän äärellä vie itseään ähkyyn, vaan joka hetki tunnistaa omat tarpeensa ja tahtonsa ihmisenä. Näin varustettu ihminen ei ole niin vain vietävissä, vaan noudattaa omaa itse valitsemaansa elämänsuuntaa.

Länsimainen ihminen nykyaikana kaiken kirjallisuuden, taiteen ja uskonnon johdatuksen äärellä on tavattoman siunattu.

Edellä mainittu ei olisi niin arvokasta, jos se ei samalla olisi myös rajattua. Elämä maan päällä alkaa ja loppuu. Ihminen syntyy ja kuolee. Elämän aikana voi oppia tuntemaan itsensä ja lähimmäisensä, nauttimaan elämästä ja myös sitten aikanaan myös luopumaan.

Mitä kuolema on, joka jokaista elämän päättyessä odottaa. Tähän uskonnolliseen elämään osallistuminen tuo oman lohtunsa. Kaikki on Jumalan käsissä.

Muistan ajan, jolloin tiede ei tunnistanut, ei tunnustanut, ei ollut löytänyt ihmisen henkeä. Tieteellisissä kokeissa tätä asiaa ei millään tieteen keinoin tai mittauksin pystytty todistamaan tieteellisesti, joten asian oletettiin olevan olematon. Tultiin johtopäätökseen, että sellaista asiaa kuin henki ei ole. Tällä teoreettisella ajatusmallilla on seurauksensa nykyaikana. Se on vaikuttanut yhteiskuntaan ja ihmisten elämään monella tavalla. Fyysisestä elämästä on tullut ainoa elämä. Uskontoon liittyviä elämänarvoja usko, toivo ja rakkaus ei ole nähty hengen pitiminä, mutta rakkaus on kelvannut sentään fyysisinä suoritteina laajoille kansalaispiireille. Tästä on seurannut, että lajiopissa on toivottomuutta ja näkemyksiä, että elämä on erittäin uhanalaista ja päättyy maan päällä biologisena elämänmuotona. Näin vielä nykyään vuonna 2025 tieteellisissä julkaisuissa ja yhteyksissä kerrotaan.

Näin lyhyen ajan välinpitämättömyys myös lajiterveyttä ja ihmisen yleistä terveyttä kohtaan on heikentynyt. Uskotaan lääketieteen ihmeitä tekevään vaikutukseen, vaikka siinä on perustat melko huterat ja lyhytnäköisyys vallitsee, kuten nykyihmisten elämäntavassa muutenkin.

Uskonto auttaa ihmistä ajallisesti pitempään ihmiskäsitykseen. Ihmisellä on tulevaisuus henkisessä mielessä, ja jo maan päällä tätä asiaa kannattaa kunnioittaa. On tärkeää elää siveellistä ja tervettä elämää. Tälle asialle on myös paljon katetta ja monia puoltajia, kun aukaisee mielensä totuuden näkemään.

28.11.2025 Tarja Kaltiomaa

Filosofia: Ajanlasku maapallolla

Kuva: Maapallon ajalliset kerrokset – Kalevalasta nykyaikaan Piirros: Tarja Kaltiomaa

Kirjoitin aikapuun siten, että sitä luetaan alhaalta ylöspäin.

Vuonna 2025: tietoisuus maailmanjärjestyksestä, ihmisen vastuusta, kestävä kehitys, materiaalikierto, digitaaliset rahoitusmahdollisuudet, sivistys, hyvät käytöstavat kunniaan

2020-luku: terveystietojen yleistyminen, tavallistuminen, varoitukset kuuroille korville, seksin aikakausi leviää myös tiedotusvälineisiin, korona kulkutautina kattamassa myös sukupuolitaudit, rokotteiden yleistyminen, ennaltaehkäisy (taudit, syntymät), seksi ihmissuhteissa näkyvästi

2010-luku: internet, tiedotustekniikan voimakas kehittyminen, digitaalisuus, rahoitustoimialan digitalisoituminen, väestörekisterit, eläkejärjestelmät, ihmisten rahoitus, matkustamisen yleistyminen taittuu – yhteydenpito internetin välityksellä yleistyy

2000-luku: niin sanottu nollaluku, kaksituhatluvun ensimmäinen vuosikymmen, tietokoneitten selviäminen kahdella numerolla merkinnästä, ilotulitukset, ilo uudesta aikakaudesta kamppailemassa maailmanlopun tunnelmia vastaan, elämän jatkuminen, kulttuurien voittokulku, naisten työssäkäynnin vakiintuminen

1990-luku: lama, rahoituspula, velkaantuminen, ulosottojen ja konkurssien yleistyminen, voimattomuus, maailmanlopun tunnelmat, jotka jatkuvat sanomalehdistössä Milleniumin yli, sukupuolitaudit (aids, hiv)

1900-luku: liikenne, autot, lentokoneet, rautatiet, tiestöjen rakentaminen, maailmansodat, koululaitos oppivelvollisuudeksi, lukeminen ja kirjoittaminen jokaisen oikeuksiksi, työelämän kehittyminen ja yleistyminen, kansaneläke, työeläke, rahoitustoimialan kehittäminen, muoti ilmaisemaan eri vuosikymmenten ajankuvaa, taidesalongit, taidemuseot, galleriat, taiteen arvostus, matkustamisen yleistyminen, matkailutoimiala, turismi

1800-luku: sivistyksen vuosisata, laivanrakennus, varakkaat porvarisperheet, teollisuus, rahan historia, raha vaihtovälineenä

1700-luku: ylellisyys, sanakirjat yleistyvät, filosofiset teokset, muoti, kirjastot, murroksena Ranskan vallankumous

1600-luku: ensimmäiset erilliset maalaukset, taulut

1500-luku: luonnontieto, uskonto, moraalioppi, seinämaalaukset, gobeliinit, elämänmahdollisuudet alkavat kehittyä myös pohjoismaissa

1400-luku: kirjapainotaito, kirjojen yleistyminen, piirrokset, anatomia, lääkäritaito

Uuden aikakauden vuosisadat 1400-luku, 1500-luku, 1600-luku, 1700-luku, 1800-luku, 1900-luku, 2000-luku (nykyään)

Muistamisen ulkoistaminen, kirjastot, kuvataide, uskonnollinen taide, Esinemaailman kehitys ja merkitys (Montesque, Hannah Arendt)

1400-luvun Euroopassa kirjat olivat ylellisyyttä. Vain rikkaimmat – kuningas, aatelisto ja menestyneet kauppiaat – saattoivat hankkia kirjoja, sillä yksi kirja maksoi tavallisen ihmisen vuosipalkan. Kaikki muuttui, kun Johannes Gutenberg vuonna 1450 keksi painokoneen.

Kirjoittaminen ja lukeminen aluksi luostareissa ja kuningashuoneissa. Vahvana motiivina lukemisen ja kirjoittamisen, myös painotekniikan kehittämisessä, on ollut Raamatun monistaminen mahdollisimman monen saataville esimerkiksi luostareissa, kuningashuoneissa, papistolle

Maailmankuvan muutos: Kolumbuksen löytö mullisti eurooppalaisten käsityksen maailmasta, joka ei enää koostunut vain Euroopasta, Aasiasta ja Afrikasta, vaan myös Pohjois- ja Etelä-Amerikasta.

Länsimainen kulttuuri vahvistuu. Kristoffer Kolumbus saapui Amerikkaan vuonna 1492, ja hänen matkansa avasi pysyvät yhteydet Euroopan ja Amerikan välille, tehden mantereesta eurooppalaisten tietoisuuden piirissä, vaikka hän itse luuli saapuneensa Intiaan. Viikingit olivat käyneet Amerikassa jo vuosisatoja aiemmin, mutta Kolumbuksen löytö mullisti maailmankuvaa ja johti kolonialismiin, kauppaan ja kulttuurien vaihtoon. 

Maailman ensimmäiset yliopistot syntyivät keskiajalla Euroopassa 1100-luvulla, erityisesti Bolognan (Italia, 1088) ja Pariisin (Ranska) yliopistot

Kiinalaiset tekivät ensimmäisen kirjakkeilla painetun kirjan. Ensimmäiset kirjakkeet keksi Bi Sheng vuosien 1041 ja 1049 välisenä aikana. Kiinalaiset tekivät kirjansa joko bambusuikaleille, kirjakääröiksi tai lankasidotuiksi paperikirjoiksi.

Vuosisadat ajanlaskun aikana, uskonto, kristillinen oppi, muistamisen kehittyminen uskonnon myötä, kouluopetus luostareissa, kirkoissa, kirjoittaminen ja lukeminen luostarilaitoksissa

Antiikin Roomassa Minerva oli viisauden, taiteiden, käsityöläisyyden ja sodankäynnin jumalatar, ja häntä palvottiin useissa temppeleissä. Vaikka hän oli oppineisuuden suojelija, ja koulupojilla oli juhlapyhiä hänen kunniakseen, antiikin maailmassa ei ollut nykyaikaisia yliopistoja vastaavia instituutioita. Vanhat filosofit ennen ajanlaskun alkua Sokrates, Aristoteles (molemmat naisia, Minervan jälkeläisiä tietämyksessään), Platon ja muut vanhat filosofit

Eurooppalainen kulttuuri, maitten omistuksen kehittyminen, heraldiikka, sodat

Goottilaisuus Englannin saarilla, edelleen vanhat henkimaailmat toisaalla

Roomalainen kalenteri, temppelit, haltijuudet, jumaluudet

Suunnitelmallisuus maailman kehityksessä, perustuu aiempiin henkimaailmoihin, luovuus ja henkiset taidot myös maan päällisessä elämässä, kuningashuoneet, kuningattaret, sivistys, uskonto, kirjallisuuteen perustuvat tiedot, elämä vakiintuu

Ajanlaskun alku, vuosilukujen merkintä, yliopistojen vastuulla, kuningashuoneitten vastuulla, kirjelmiin vuosiluku, jonka vastuuhenkilö ilmoittaa kulloinkin, aluksi ajanlasku ei ole täsmätiedettä, vaan summittaista vuosiluvun muistiin merkitsemistä

Kreikan kaupunkivaltiot, Rooman valtakausi, ennustukset Messiaan syntymisestä, Jumalan syntyminen maan päälle ennustettu,

Osittain samaan aikaan Kiinan kulttuuri, Tiibetin kulttuuri, Intian kulttuuri

Juutalainen kulttuuri

Egyptin aikakauden jälkeen aikakaudet, jotka nimetty kuninkaiden ja hallitsijoiden mukaisesti näitten nimillä, kiinalaiset dynastiat, sittemmin vuosisadat eaa. = ennen ajanlaskun alkua

Roomalaiset numerot (lat. numeri Romani) on etruskien numeroista muokattu antiikin Roomassa yleistynyt ja pitkään käytetty numerojärjestelmä.

Kymmenlukujärjestelmän (desimaalijärjestelmä) juuret ulottuvat muinaiseen Intiaan, missä nykyaikainen paikkajärjestelmä ja nollan käsite kehitettiin 400–500-luvuilla jaa.

Lukemisen historia, latinalaiset aakkoset, roomalaiset numerot, kirjanpito

Lukemisen historia, kuvakirjoitus (Kiina), kirjoittamisen eston aika, kuvakirjoitus uudelleen (Egypti)

Fysiikan lait maan päällä, vanhat tieteilijät, tiedemiehet

Täyttäkää maa -vaiheet, ihmissukujen synnyt

Kiina, eteläinen reitti, Tiibet, Egypti, Mesopotamia

Luovuus, luonto, ihmisen anatomia, ihmisen olemus, Kiina, Suomi

Planeetta planeera -vaiheet, kaikki maapallon historiat

Maapallon luonti, historia, Kalevala-tarinat, Kiinalaiset tarinat

Maapallon luonti, eri vaiheet, dinosaurukset, luontoeläinten kehitys, luonti, luontitarinat

Tätä ennen kaikkeuden henkimaailmat, ihmisen alkukodit (Harmaala -> Hölmölä), plattamaiset elämänalustat, henkimaailmat kehittyneitä maailmoja (liikenne, tietokoneet, henkinen luovuus, henkimaailmojen kukoistus), edelleen rinnakkainen todellisuus (?)

Alussa ihmiset, jotka alkoivat taitojensa karttuessa nimittää itseään jumaliksi, elävät ihmisten joukossa, luovuus, jumalperheet myös maan päällä, kehitys kehittyy. Mitä on jo ollut henkimaailmoissa, on tekemällä tehty maapalloilla.

Tästä alkaa aikapuun lukeminen, alhaalta ylöspäin otsikkoon saakka. Tämä on maapallon aikainen käsitykseni ihmiselämän kehittymisestä ja alkamisesta uudelle elämänalustalle nimeltään maapallo. 15.12.2025 Tarja Kaltiomaa